< www.rutinoff.net / Ernesti Kilari: Saippuaperse

www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

23.11.2008

196. Saippuaperse

Kyllä Maisa ymmärsi hyvin, että Ernesti panee silloin kun Ernesti panee eikä suinkaan käskien. Asiasta oli keskusteltu usein aikaisemminkin. En voinut silti vastustaa kiusausta hieroa tyttölapsen kosteaa karvakoloa sormella, varsinkin kun tämä samalla nyppi roskahippusia autostani.

- Uuuh, olisikos tämä tässä? Maisa nosti päätään.
- Varovasti, sormellani on seisokki, toppuuttelin naista ja vetäisin sormen pois märästä pesästä.
- Mielelläni olisin ottanut jotain muutakin kovaa.
- Nuole nämä, saa riittää tällä kertaa, ojensin kättäni Maisaa kohti.
- Mmmm, nam, maiskis, tyttö imuutteli sormiani kuin viimeistä päivää.

Viimein jokainen oikean käden sormi oli imetty huolellisesti pariinkin kertaan ja homma oli sitä myöten selvä. Maisa laittoi hameen takaisin karvakolmionsa suojaksi ja avasi suojaverhot. Astelin hänen kiinteän peppunsa perässä toimistoon, jossa Juuso räpelsi polttavaa dvd-soitinta.

- Homopornoako katselet? kysäisin häneltä istuutuessani pehmeään nojatuoliin.
- Joo, mikä lie Mersuhomo ollut kun ei naisesta innostunut, nuorimies virnisteli lippisen lipan alta.
- Satakuusikymppiä ja Juusolta saat nähtävästi levyn tuota pikaa, Maisa ilmoitti kuitti kädessään.
- Tässä kaksisataa euroa, se on tasaraha, koska tänään on Ernesti kaksisataapäivä, ojensin tytölle setelin.
- Vitun reilua, voisin minäkin munasillaan pestä Mersusi tuohon rahaan, Juuso mutisi.
- Kyllä rahaa voi laittaa huonompaankin tarkoitukseen, tuossa, osta itsellesi vaikka kuminainen, ojensin Juusolle 200 euron setelin.
- Oho, vau, ihanko totta?
- Tai käy vaikka huorissa, mutta turha tulla sitten kitisemään että pippelissä kutisee ja varpaista tippuu kynnet aivastaessa.
- En varmaa, siis pistä tätä huoriin, nuorimies katseli saamaansa seteliä.

Juuson toivuttua yllättävästä rahalahjasta, hän otti soittimesta ulos uunituoreen dvd-levyn, jonka sain kotelon kanssa mukaani. Tässä firmassa oli palvelu tosiaan kohdallaan, sillä kaiken livetyksen ohella sain koko tapahtuman mukaani vielä videoituna dvd-levyllä. Saatoin näin katsella autojeni pesuja myöhemmin kotosalla. Minusta oli erittäin tärkeätä, että saatoin levyarkistostani tarkistaa, että autoni oli tosiaan pesty ja vahattu silloin kun sen aika oli. Näin minun ei tarvinnut luottaa muistiini, joka saattoi joskus erehtyä. Tämä oli niitä harvoja paikkoja joista sai vielä todellista ja eritoten henkilökohtaista palvelua.

- Hei vaan riippumattomillesi, huikkasin konttorin ovella poistuessani sieltä kuitti kourassa.
- Hei vaan Ernesti ja soita pian seuraava vahausaika, ettei paska tee pesää Mersun peltiin, Maisa huiskutteli takaisin.
- Vietä seuraavalla kerralla vaikka tonni-päivää, Juuso huuteli perää.

Huiskautin kättäni tuolle asiakaspalveluhenkiselle kaksikolle ja astelin Mersun luo. Avasin oven, istahdin kyytiin ja peruutin sen ulos pilttuusta. En jättänyt autoani parkkihalliin, vaan ajoin sen kauppakeskuksen katolle. Vedin viissatasen Ässäni kylmän viileästi poikittain parkkiin, sillä en halunnut sen viereen yhtään paskakasaa kylkiä kolhimaan. Koska ystäviäni ei näkynyt eikä kuulunut, päätin lähteä käymään ensin kauppakeskuksen vessassa heittämässä kepillisen kuumaa.

- Anteeksi, naidaanko tuolla vai mistä moinen jono? koputin vessakäytävällä seisovan vartijan olkapäätä.
- Ei suinkaan, siellä on vaan joku hullu majoittautunut naisten vessaan.
- Ei koske minua, menen miesten vessaan.
- Kyllä koskee, se toimii nyt kenttäsairaalana, vartija ilmoitti tuimasti ja esti pääsyni.
- Häh, ammuttiinko täällä joku?
- Ei, vaan se hullu persettään saippuoiva rastatukka pisti kuusi vartijaa siihen kuntoon, että jopa vuoden vanha jauheliha näyttää hyvältä niihin verrattuna.
- Entä poliisit, onko ne kutsuttu?
- Eivät ne tule, ei ole kuulemma resursseja alkaa holhota ketään saippuaa hanuriinsa sotkevaa rastatukkaa.
- Häh, rastatukkaa, siis Marlosen Pekkaa?
- Se juuri ja se oli toinen syy miksi ne eivät tule, ei ole kuulemma Marlonen niitä helpoimpia tapauksia maailmassa.
- Hah, no ei varmaan ole, totesin ja astuin vartijan varpaille ja tämän ohi.
- Hei, minne sinä nyt…?
- Hinaamaan sen saippuaperseen pois ja kuselle naistenvessaan.

Jyräsin kuin seinähullu ihmismassan läpi säälimättä edes naisia ja lapsia, jotka kärsivin ilmein koettivat saada selville mitä vessoissa oikein tapahtui. Avasin naistenvessan oven niin reippaasti, että kolme tai neljä oven takana seissyttä putosi maahan kuin kypsät omenat.

- Pekka, pistä housut jalkaan ja pese kätesi, lähdetään kotiin, huomautin hanuri paljaana lavuaarin edessä kyykkivälle ystävälleni.
- Hääh, vittu mitä saippuaa, eihän tämä tunnu missään.

Menin itse koppiin kuselle Pekan ähkiessä äänistä päätellen housuja takaisin jalkaansa. Yritin siinä kustessa haistella, että haiseeko naisten vessassa vittu, kun täällä niitä ulkoilutetaan melkoisen paljon per päivä. Mietoa paskanhajua lukuun ottamatta en haistanut mitään muuta, ellei saippuantuoksua otettu huomioon. Saatuani pissahädän pois, seisoin pytyn edessä tovin vehje housuista ulkona. Halusin tarkastaa sen, että alkaako kalu seistä naistenvessassa herkemmin mitä miestenvessassa? Vittu, ei minkäänlaista merkitystä, joten aloin pelätä tulleeni impotentiksi tai homoksi viimeisen viiden minuutin aikana. Se, jos jokin, oli todella huolestuttavaa.

- Vitun ylimainostettu paikka tämä naistenvessa, manailin vetäessä vetoketjua kiinni.
- Tää saippua ei toimi, Pekka ravisteli lavuaarin luona irtikiskomaansa saippua-automaattia.
- Kyllä tämä ainakin käsiä pesee, kerroin oman kantani käsiä pestessäni.
- Ei maistu hyvällä eikä anna potkua perseeseen, Pekka marmatti yhä.
- Tule, mennään kotiin, Ilona voi siellä kopauttaa sinua päähän vaikka kaulimella, se säkenöi taatusti.
- Älä, kovaako?
- Kovaa, lupasin hullulle rastatukalle.

Jostain kumman syystä kaikki lakosivat edestä kun astelimme pois vessasta. Edes vartija ei sanonut mitään, hymyili ainoastaan vaimeasti seinustalla. Katselin ihaillen ystävääni Pekkaa, sillä ei minua sentään vielä näin paljon kunnioitettu, vaikka Ernesti olinkin. Seuraavaksi piti löytää tytöt ja Jaska. Olisinhan voinut soittaa niille, mutta minusta oli paljon kivempi luottaa omaan hullun tuuriin ja löytää ne ihan sattumalta.

- Tahtoo jätskii, Pekka alkoi vinkua laskeuduttuamme kerroksen alas.
- Olet oikeassa, nuolaisin huuliani, sillä pimpan kuolaaminen oli saanut suuni kuivaksi ja jäätelö olisi oiva konsti saada kuivuus pois.
- Kaksi tötteröä pehmeää vaniljaa, kerroin jäätelökojun tytölle.
- Neljä euroa kiitos.
- Haluaako setä nuolla itse sen jäätelön? kuului samalla takaani tutulla äänellä.
- Ilona, heippa herkkuperse, käännähdin ympäri.

Maksoin jäätelötytölle neljä euroa ja poistuimme Sirun, Pekan ja Ilonan kanssa istumaan läheiselle penkille. Tytöt olivat kertomansa mukaan ensin ajaneet rullaportailla ylös alas ja näytelleet ylöspäin mennessä paljaita perseitään alapuolella seisoville. Siihen kyllästyttyään he olivat alkaneet kiertää jäätelökojuja ja kyselleet vanhemmilta miehiltä, että aikooko setä itse nuolla jäätelönsä. Homma oli toiminut niin hyvin, että molemmat olivat hetkessä saaneet nuoltavaksi kymmenkunta jäätelöä.

- Viddu mikä mesta, täällä ei saa nuoletuttaa tissejä, Siru harmitteli.
- Hyi miten rajoittunutta, puistelin päätäni.
- Yx vartija sanoi Sirulle oudosti, ku se yritti saada yhtä miestä imemään jätskin sijasta tissiä, Ilona selitti.
- Mitä se sanoi? nousin pystyyn valmiina käymään sen vartijan rinnuksiin.
- Tissit piiloon tai hän tulee!
- Siis ajattele, se tyyppi, se vartija olisi tullut jos Siru ei olisi laittanut tissejä piiloon, aika kinkyä.
- Kuka sanoi ettei tissejä saa nuolla? kummastelin tilannetta.
- Se sama vartija. Käski meidän tulla uudelleen kun olemme selvin päin, Ilona jatkoi.
- Häh, käyttikö se jotain huumeita se vartija, eihän meistä kukaan ole edes krapulassa, kummastelin moista käytöstä.

Tyttöjen mukaan vartija oli kutsunut paikalle useita vartijakavereita, mutta ne eivät kuulemma päässeet kun niitä paikkailtiin miesten vessassa ja sitten se melkein tullut vartijakin joutui lähtemään sinne vessaan.

- Yööök, sairasta, kaikki vartijat samassa vessassa, Pekka yökkäili.
- Vartioivat varmaan vessanpyttyjä, ettei kukaan vaan vetäisi niitä, on varmaan sille ammattikunnalle kotoisempaa työskennellä tuhdissa paskan hajussa, hehehee, hekottelin perään.
- Mennäänkö kotiin, haluaisin laittaa jo pyllyn tyynylle? Ilona naukui kissanpennun lailla.
- Jaska, missähän se oikein luuraa? muistin yhden tärkeän seikan.
- Tadaa! kuului samassa Jaskan äänellä jäätelökojusta ja siellä äsken ollut nuori likka tempaisi päästään blondiperuukin ja siihen yhdistetyn naamarin.
- Hitto mikä jätkä, oliko sinulla tuo valkoinen puku jäätelömyyjän vaatetuksen alla? ihastelin salaista agenttia.
- Eikä rypyn ryppyä koko puvussa, laatutyötä meidän salaisesta agenttipajasta, Jaska vastasi.

Porukan ollessa kasassa suuntasimme autolleni katolle, jossa joku Bemari-tyyppi naukui kahden parkin viemisestä. Annoin köyhälle 200 euroa ja kehotin ostamaan Lapin kartan, siellä on tuntureilla tilaa pysäköidä hänellekin. Kotimatka sujui rattoisasti huimaa ylinopeutta kiitävän Mersun kyydissä. Perillä kotona vedimme porukalla kännit ja sammuimme koko sakki sohvalle, sillä tämä oli meikäläisen viimeinen ilta poikamiehenä. Viimeisin muistikuvani oli siitä, että joku tunki tissiä suuhun ja joku kuorsasi, vitun hyvä fiilis nukahtaa!


© Rauno Vääräniemi