www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

12.10.2008

190. Kusta korkealta ja kovaa

Minulla meinasi konstit loppua Pekan kanssa, sillä aina kun käänsin selkäni, mies oli ropeltamassa vaatekaappiani auki. Lopulta turvauduin lähes epätoivoiseen tekoon.

- Tee tuo vielä kerran, niin karjaisen korvaasi niin kovaa, että tärykalvot löytyvät perseestäsi.
- Hähää, entä sitten?
- Et kuule enää koskaan Bob Marleyta, siis et koskaan, latasin nyt täysillä.
- Uups, mies totesi silmät suurina.

Johan tokeni, huokaisin helpotuksesta. Tästähän meinasi kehkeytyä kunnon rähinä ja vielä ilman viinaksia. Nyt vaatekaappi pysyi kiinni ja pääsin poistumaan makuuhuoneesta.

- ”Viddu, munaa, viddu, munaa, viddu, munaa,” jäin kuuntelemaan mitä todennäköisimmin Sirun jouhevaa ajatustenjuoksua.

Onneksi Sirun ajatus katkesi tuon tuostakin, joten sain olla pitkiä aikoja ilman mitään hänen ajatuksiaan. Jatkoin ruokapöydän ääressä juttua Jaskan kanssa, lähinnä Armin kohtalosta. Sain kuulla, ettei tuo ole Armin ensimmäinen poliisilaitoskeikka. Kerran se oli tehnyt Saksassa saman jutun ja siellä oli poliisilaitos jouduttu muuttamaan navetaksi, se oli tullut halvemmaksi mitä laitoksen tyhjentäminen paskasta.

- Hei, se teidän paku on poissa, vilkaisin ulos ikkunasta.
- Joo, se työttömäksi jäänyt Fiatti-mies lähti käymään Delta-Autossa.
- Italialainenko se oli?
- Saksalainen.
- Täh, eivätkös saksalaiset aja Mersulla? minäkin ajan, vaikka olen suomalainen.
- No jaa, tiedäthän sinä noi viiattimiehet, luulevat olevansa Ferrarimiehiä ja sitä rataa, Jaska hymähteli.
- Hei onko teillä keittiöjakkaraa? kuului samassa Pekan huuto.
- Kirahviako meinaat naida? karjuin takaisin.
- Ei, vaan kusta korkealta ja kovaa!

Pekan toistettua kysymyksen, kehotin tyttöni viemään sille keittiöjakkaran. Käskin myös olla kusematta jakkaralle, sillä en voinut sietää kusenhajuisia huonekaluja. Vittu, lavuaariinko se tyyppi meinasi kuseskella, puhisin itsekseni. Yritin antaa asian olla, mutta se palasi aina puolen sekunnin välein mieleeni. Lopulta kun en saanut siihen löyhäpäähän mitään ajatustenlukuyhteyttä, oli minun pakko mennä katsomaan mitä vessassani puuhattiin.

- Ei saatana, se on minun pesukone! karjaisin hädissäni mela kourassa keittiöjakkaralla horjuvalle rastapäälle.
- Hää, hää, suuntailen ensin, tää on tarkkaa.
- Ulkona olisi paljon tilaa, yritin vielä epätoivoisena.

Pekan horjuessa omituisesti keittiöjakkaralla, suojasin nopeasti suihkustereoni mahdolliselta kusihyökkäykseltä ja levitin niiden päälle kaikki vessasta löytämäni pyyhkeet. Sähköyhtiön pojat eivät tykkää laulella kusenhakuisista stereoista.

- Hei kattokaa, mä kusen! Pekka hihkaisi ja alkoi lorotella pyttyyn letti vessan kattoa hipoen.

Katselin miehen kusemista ensin epäuskoisena, mutta sitten minulla syttyi himmeä valo pääkoppaan. Hei, tuossahan on todella järkeä. Katonrajastahan se kuseminen kuulostaa todella paljon miehekkäämmältä mitä siitä normaalilta korkeudelta. Nytkin kuulosti siltä kun kokonainen norsulauma olisi ollut hotelli helpotuksessa. Voi vittu, tuo jakkara jää nyt tuohon ja käyn tästä lähtien joka yö pari kertaa kusella, yöllä kun kaikki äänet kuuluvat vielä paremmin.

- Upee fiilis, Pekka hehkutti vetäessään vetskarin kiinni.
- Viddu, johan oli ylettömän korkea muna, Siru katseli Pekkaa silmät loistaen.
- Ettei asia menisi ylettömäksi revittelyksi, niin naiset kusevat ja kaikki paskovat pytyllä istuen, ilmoitin tiukan kantani.

Aivoihini oli hiipinyt sellainen kauhuskenaario, että nyt kaikki kiipeää jakkaralle ja kohta vessani muistuttaa yleistä käymälää, jossa asiointia varten pitää olla korkeavartiset kumisaappaat ja happilaitteet.

- Hei, onko kellään, Siru kailotti keskellä käytävää.
- Jaa mitä, järkeäkö? heitin vastakysymyksen.
- Sitä lääkäriteippiä tietty.
- Älä, mitä se on? Ilona kummasteli.
- Etkö tiedä, siis sinä et tiedä? hämmästelin tyttöni tietämättömyyttä.
- Ei tuu nyt mieleen, herkkupeppuni raapi pyllyään.
- Mieti nyt, lääkäri ja teippi, lääkäri teippaa, siis mitä lääkäri teippaa? johdattelin häntä.
- Ai niin, lääkäri teippaa aina hullut potilaat minne mihinkin. Kerran mäkin olin perse patteria vasten teipattuna kolme tuntia, khihihii, se, se vasta oli lämmintä puuhaa, khihihii.

Pekka toi lopulta Sirulle hänen kaipaamaansa teippiä. Tuo hupakkoakin hupakompi pillerinpopsija teippasi ihan muina naisina pikkupöksyt jalkaansa. Tämä kuulemma sen takia, että mahdolliset raiskaajat joutuvat ensin nyhertämään teipit auki.

- Siis estät tuolla tavalla raiskaukset, jee, Pekka huokaili.
- Ei, enhän minä ääliö sentään ole, Siru kivahti.
- Nautit kivusta kun teipit revitään, häh?
- Ei, vaan lämpenen hitaasti puskista rynnänneille miehille. Teippi antaa minulle aikaa lämmetä ja pääsen ottamaan parrun vastaan liukkain koloin, Siru hymyili.

Joopa joo, mietiskelin tuon älypään juttuja kuunnellessani. Aloin ihan tosissani tuntea itseni hyvin epänormaaliksi tässä porukassa, suorastaan terveeksi. Eihän tässä kerinnyt enää edes ahdistua omista jutuista kun muut tekivät kaikkea hullua ja olivat jatkuvasti äänessä. Päätin mennä ulos selvittämään ajatuksiani, teippailkoot muut sillä välin vaikka perseensä umpeen, eipähän raiskaajahomot pääsisi niin helpolla.

Astelin porukan ohi olohuoneeseen ja sieltä parvekkeelle haukkaamaan happea. Päivä vaikutti ilman suhteen hyvältä, suorastaan loistavalta. Kohta tässä pitäisi lähteä vahauttamaan auto, ettei huippunopeus pääse tippumaan hapettuvan maalipinnan huokoisuuden vuoksi. Pelkkä ajatuskin siitä, että ilmavirta ei enää hyväilisi Mersuani, vaan tarrautuisi sen kylkeen, sai minut voimaan pahoin. Olin aivan pakotettu menemään kaiteelle ja räkimään alas.

- Krääh, pthyi, krääh, pthyi, räin sinne varmaan kymmeniä kertoa.
- Hei hullu, tuleeko räkä päästä asti? kuulin yllättäen Mätösen äänen vastapäisen talon parvekkeelta.
- Kato Mätönen, mitä julkihomo?
- Vittu minä mikään homo ole…
- ”…olen homostellut vain kotona ja viime kerrastakin on aikaa monta kuukautta, tuskin sitä enää lasketaan,” luin miehen ajatuksia.
- Mitäpä olet puuhannut, onko käynyt flaksi naismarkkinoilla vai onko kädet revitelty rakoille? huutelin mulkulle naapurilleni.
- Olihan kuule vittu kuuma nainen viime yönä.
- ”…saatana kun kirvelee vieläkin munassa se patterinväliin tunkeminen, vittu liian vähän rasvaa varmaankin,” luin miehen ajatuksia.
- Upota se kylmään jugurttiin, banaanijugurtti toimii parhaiten, neuvoin naapuriani.
- Mitä vittua änkytät hullu…
- ”…jääkaapissa ei ole enää ainoatakaan jugurttipurkkia, niitä on mennyt tämän palovamman hoitoon jo kuusi,” kuuntelin sujuvasti paskamahaa.
- Missä Liisa, eikö sen pitäisi olla luonasi? utelin miehen tyttöystävästä.
- Se tuli ja meni, en kuule jaksa katsella yhtä naista kerralla paria tuntia pitempään. Tosimies ei tissejä kumarra paitsi rintojen väliin naidessa, hähähähää…
- ”…vittu, tulisi jo sen palovammavoiteen kanssa, mikä sinne apteekkiin menemisessä niin pitkään kestää, miten minä nyt saan sen imurointihommankin tehtyä, ettei pieni murukultahöpökkänupukkaruusunkukkani suutu.”
- Kuule Mätönen, tuuli on munien paras hoitaja. Otat vaan housut pois, nouset parvekkeen kaiteelle ja alat veivata alakroppaa kuin Elvis konsanaan.
- Saatana, onko tosi kanssa?
- Kyllä.
- Sinä menet sitten kotiisi, Mätönen vakuutteli.
- Siitä voit olla varma.

Minun oli aivan pakko mennä sisälle muunkin syyn takia. Afroperuukki oli alkanut äskeisen ajatustenluvun seurauksena lämmetä aivan vitusti. Vasenta korvaa poltteli jo siihen malliin, että jätin naapurin hyvästelemättä ja singahdin keittiön ruokapöydän luona puuhastelevan Jaskan vierelle.

- Polttaa, vittu tämä afro grillaa minun korvan.
- Odota, kytken siitä sähköt pois, Jaska naksautti peruukissa olevaa kytkintä.

Sen jälkeen hän auttoi peruukin pois päästäni. Lämpenemisen syy oli Jaskan mukaan törkysuodatin, joka oli jäänyt epähuomiossa päälle. Mätönen puhui äsken niin paljon paskaa, että peruukki otti siitä itseensä, yrittäessään kääntää hänen törkykielensä minulle luettavaksi kiltimmin sanoin.

- Miten se muka toimii, täyttä paskaa tämä peruukki minulle tarjosi äskenkin, eipä taida toimia.

Jaska pyysi minua odottamaan vartin, jotta hän saa jäähdytettyä peruukin pakastimessa. Sen vartin päästä mies kaivoi peruukin esille ja sovitteli sen jälleen päähäni. Tämän jälkeen hän kirjoitti paperille yhden lauseen, jota tulisi ajattelemaan kohta, saisin verrata sitä peruukin tulkkaamaan. Paperia en saanut katsoa ennen kuin kerroin hänen ajatuksensa ääneen.

- ”Nainen, saat multa munaa, sen Jaskan munaa on, huuhtelin sen juuri maantien ojassa, se hullun muna on,” toistin mitä peruukki minulle välitti.
- Vittu, ihan sairas tyyppi, suodatin muka, pyh! tuhahdin.
- Katso, Jaska näytti lapun.
- Patajainen, saat multa lakumunaa, se Jackin tuhkamunaa on, pesin sen juuri verorahoilla, se verovelvollinen muna on, luin Jaskan kirjoittaman lapun.
- Toimii, eikö totta? mies suorastaan säteili.
- Olet aika nero, kehuin neroa Pontin Jaskaa oikein kädestä pitäen.


© Rauno Vääräniemi