www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

28.9.2008

188. Ajatustenlukulaite

Puuroajatuksissa oli se hyvä puoli, ettei minua enää vaivannut minkään sorttinen seisokki, joten sain tungettua vehkeeni takaisin muruttomiin kalsareihin. Samalla minulle tuli mieleen, että voisikohan joku insinörtti kehitellä sellaisen murumuurin, kun kerran kaikenmaailman palomuuritkin ovat muualla kuin tulisijoissa.

- Täytyypä mennä, on nuo firman asiat hoidettava, Rasva-Rami ilmestyi olohuoneeseen.
- Ethän vain tullut parvekkeella, ja jos tulit, niin ethän vaan parvekelautojen väliin, niihin lattialla olevien? tiedustelin mieheltä.
- En, mitä nyt vähän tissiä imaisin tupakan polttamisen lomassa tai taisi siinä mennä useampikin rööki.
- Hyvä, osaat varmaan itsekin laittaa kengät jalkaan.
- Kiitoksia yösijasta ja Sirulle tissistä, rasvari huikkasi vielä eteisestä, ennen rappuun poistumista.

Johan helpotti, kun vieras mies lähti asunnosta. En mitenkään voinut olla täysin oma itseni, jos olin tietämättäni majoittanut asuntooni jonkun rehellistä työtä tekevän hikisen duunariäijän, olkoon sitten vaikka miten korjaamonsa omistaja. En tiedä mistä se johtui, mutta duunarista ajatukseni kääntyivät ystäviini Pekkaan ja Jaskaan, vaikka pojat eivät ole kuuna päivänä ruumiillista työtä tehneet.

- Oletko kuullut…
- Ring, ring!

En kerinnyt sanoa lausetta edes loppuun kun ovikello soi. Ei kait vaan se haalaripukuinen alennusolutta juova tyyppi ollut unohtanut jotain tänne ja tuli nyt hakemaan niitä, manailin eteiseen astellessani. Jos näin on, niin annan sille yhden Ilonan vihreistä vessaharjoista ja kehotan vaihtamaan alaa, vaikka vessanpönttöjen putsaajaksi.

- …mitään Pekasta ja Jaskasta, hihkaisi oven takana Marlosen Pekka, kun sain oven auki.
- Tuo on ihan…
- …sairasta, Pekka jatkoi taas lausettani.
- Sisälle siitä idiootit, komensin ystäviäni.

Pekka oli jostain syystä aika ovelan näköinen. En tiedä, johtuiko se eilisistä juhlista vai porkkanan väriseksi värjätystä rastaletistä vai sen päälle vedetystä afroperuukista. Äijä oli sanalla sanottuna himpun omituisen näköinen. Koko komeuden kruunasi musta puku ja valkoiset lenkkarit. Jaska puolestaan oli pukeutunut täysin valkoiseen pukuun, valkoisiin kenkiin ja valkoiseen kävelykeppiin sekä valkoisiin aurinkolaseihin. Armia en nähnyt missään, mikä vähän ihmetytti minua.

- Armi lähti Uffailemaan lähitalojen pihoille, Jaska huomasi lattian rajaa pyyhkivän katseeni.
- No sitten, heilautin kättäni ja suljin rapunoven.

Pojat riisuivat kengät ja astelivat selät jäykkinä olohuoneeseen, jossa heitä oli vastaanottamassa yhä alastomana oleva Siru sekä puolipukeissa kekkuloiva Ilona.

- Viddu, ime tissiä, Siru tokaisi Pekalle tämän kätellessä häntä.
- Päivää taloon, Jaska nosti valkoista hattuaan tytöt nähtyään.
- Syöttekö jotain? Ilona tiedusteli kaksikolta.
- Ei, mutta voisitko hukuttaa yhden teepussin isoon kattilaan?
- Joo, onhan meillä…
- …teepusseja, niitä vuosi sitten vanhoiksi menneitä joita pidetään kaapissa vain vieraita varten, Pekka jatkoi.
- Niin no, muita ei ole, Ilona lehahti punaiseksi.
- Liota tämä, saadaan ihan omat teet, Jaska kaivoi pukunsa taskusta teepussin, jossa oli kyrillisiä aakkosia ja numeroita.
- Mitä tässä oikein lukee? Ilona ihmetteli käteen saamaansa teepussia.
- Joko taputtakaa tätä juodessa tai tappavan vaarallista, riippuen kummasta suunnasta sitä tekstiä lähestyy, Jaska kohautteli olkapäitään.
- Hyvä, eli hullun tuurilla kädet saattavat läpyttää itsestään mutta henki ei mene, Ilona tokaisi ja poistui keittiöön.

Istuin poikien kanssa olohuoneen sohvalle. Siru tuli istumaan eteemme olohuoneen pöydälle, jalat rivosti levällään. Hetken häntä tuijotettuani vitutus alkoi taas nostaa päätään. Jos tuo karvaton lepakkoneiti meinaa istua tuossa iltaan asti, niin minulla jää suosikkiohjelmat näkemättä tai vaihtoehtoisesti saan jonkin sorttisen niskavaivan yrittäessäni kurkkia hänen ohi television ilosanomaa. Ystäväni eivät tainneet ajatella television katsomista, sillä molemmilla oli kunnon teltta pystyssä.

- Tulitte sitten televisiota katsomaan ja teetä juomaan, vai?
- Eiku vittua, Pekka korjasi.
- Hei, sattuuko teillä olemaan mitään tietoa siitä kun päässä jysähtelee ja jaloissa tärähtelee, että onko se nyt hermoston rapistumisen ensimmäinen merkki?
- Käykö noin usein? Jaska kysyi.
- Ei, ainoastaan tänään aamulla ja vain kolme kertaa.
- Nou hätä, siis sinulla, ei sillä helvetin ParkkiPaskan tyypillä joka tuli tunkemaan jotain paperilappua automme tuulilasiin, Pekka tuhahti.
- Sehän on meidän pihaa vahtiva parkkiyhtiö, totesin perään.

Jaska kertoi, että he heräsivät siihen kun auton hälytysjärjestelmä reagoi vieraan ihmisen tunkeutumiseen heidän reviirilleen, joka viime yönä sattui olemaan meidän parkkipaikalla oleva tyhjä parkkiruutu. Joku tummahipiäinen hapsuletti oli kuulemma tavattu kuset housussa, käsi tuulilasinpyyhkimen varressa ja sakkolappu toisessa kädessä heidän autonsa viereltä.

- Taisi sillä tulla kakatkin, thihihii, Pekka tirskahteli.
- Minun vika, laitoin vahingossa kymmenen kilovolttia tuulilasinpyyhkijöihin, Jaska pahoitteli.
- Mitä se sanoi, se tyyppi? utelin innoissani.
- Taisi haistatella ja uhkailla jollain, olisikohan ollut Poliisilla, Jaska raapi ukkovarvastaan.
- Entä se minun hermoston rapistuminen, kusenko minäkin kohta housuun ja haistattelen kaikille käsi tuulilasinpyyhkijän varressa?

Paniikki nosti päätään saman tien, sillä en todellakaan halunnut olla lopun elämääni mikään housuun kuseva autojen vieressä haistattelija, vaan ihan tavallinen syntymähullu Ernesti. Entä jos panisin heti toimeksi ja kävisin nyhtämässä kaikista lähiseudun autoista tuulilasinpyyhkijät ja piilottaisin ne vaikka vuoteeni alle? Kun kohtalon oikusta minua alkoi kusettaa ja kakattaa aivan vietävästi. Minun oli aivan pakko singahtaa ylös ja painella mitään sanomatta vessaan.

- Hyh, mikä paskan haju, totesin ladattuani pytyn täyteen sitä itseään.

Istuin vessassa varmuuden vuoksi varttitunnin, jos vaikka tymäköistä lasteja tulisi useampikin. Ei tullut, joten lopulta huokaisin helpotuksesta, vedin vessan ja poistuin käsien lutraamisen jälkeen olohuoneeseen. Palattuani takaisin olohuoneeseen, oli Siru pistänyt toimeksi ja aloittanut molempien ystävieni paineiden purkamisen. Homma olisi muuten mennyt jakeluuni, mutta se idiootti muija kurlasi jommankumman lasti suussaan.

- Sirun hammaslääkärin mukaan tuo vahvistaa ikeniä ja estää hammaskiven muodostumista, Ilona kertoi minulle keittiön puolella.
- Maistoitko tuota? osoittelin oudosti pulpahtelevaa teekattilaa.
- Joo, se maistuu ihan persikalta, mansikalta, mustikalta ja toffeelta.

Otin juomaa kauhallisen ja totesin sen maistuvan, kuten Ilona oli makua kuvaillutkin. Ei noin hyvämakuinen juoma voinut olla vaarallista, joten otin sitä kokonaisen mukillisen. Sain mukin tyhjäksi samoihin aikoihin kun pojat nousivat sohvalta hymyt nassuilla.

- Sun piti mennä pesettämään ja vahauttamaan Mersusi, Pekka ilmoitti.
- Ai hitto sehän se olikin, läpsäisin itseäni päähän.
- Ja ne pamaukset kuuluivat kolmikertasingosta. Ammuskeltiin vähän sen parkkipaikkakytän perään, ihan vain varoitukseksi vain.
- Kolmikertamikä?
- Sinko. Parantelimme kertasinkoa ja teimme siitä kolmikertasingon, Jaska virnisti.
- Olenko minä muuten kertonut teille eilen…
- ”…erityisen tarkasti, että mitä minä meinaan tehdä tänään?” Pekka jatkoi taas lausettani.
- Vittu, olenko? karjaisin.
- Et, meillä on vain tämä laite, Pekka otti afroperuukin päästään ja käänsi sen ympäri.

Peruukista paljastui pieni piirilevy, pikkuruinen akku ja kaksi kuuloketta. Jaska kertoi minulle kehittäneensä ajatustenlukulaitteen. Siinä oli vain muutama vika. Ensinnäkin se lukittui yleensä vain yhteen ihmiseen, mutta keneen, se on ihan sattuman kauppaa. Välillä se oli lukittuneena yhteen henkilöön vaikka tunnin ja välillä se hyppi henkilöstä toiseen.

- Kerran tuli pataan käsilaukusta kun luulin vanhaa kansakoulunopettajaa, vieläkin neiti-ihminen kuulemma, transuksi, Pekka ravisteli korvaansa.
- Mikä siinä on, onko hämäkäkki korvassa? Ilona uteli.
- Mikä? Pekka korotti ääntään.
- Hämäkäkki.
- Ei, vaan sen kansakoulunopettajan nitropurkin helinä kuuluu vieläkin korvassa ja siitä on sentään aikaa jo kaksi viikkoa.
- Viddu, ime tissiä, Siru pölähti paikalle.
- Hullua ei tarvinnut toista kertaa yllyttää, vaan Marlosen poika oli kiinni tississä hetkessä.

Jaska kertoi vielä sen, että jos peruukin käyttäjä ottaa alkoholia, niin humalatila siirtyy välillä siihen henkilöön jonka ajatuksia on lukemassa. Siinä ei sinällään ollut mitään, mutta oli vittumaista selvitä hyvästä humalasta kesken villien bileiden.

- Arvaa vaan ahistaako olla ainoana selvin päin bileissä? Jaska kysyi.
- Niin, kyllä kylmä koskenkorva saa perseet parhaiten olalle ja huonokin perse näyttää pantavalta, Ilona ilmoitti.
- Tuota nättiä pikkupeppua ei tarvitse nätiksi juoda, taputtelin tyttöni takalistoa.
- Joo, mutta maailmassa on niin paljon laardipyllyjä jotka tarvitsevat kossua, hihihii.
- Et ole ihan tyhmää naista itselle vaimoksi ottamassa, Jaska tuijotti Ilonan takapuolta.


© Rauno Vääräniemi