www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
22.9.2008
Olin varmaan tuijottanut tuota lattialla makaavaa paksua miestä kuusitoista minuuttia, kun tajusin erään seikan, enhän minä nyt jumalauta hereillä mitään unia näe. Hyi helvetti kun kylmäsi koko kroppaa päästä varpaisiin, sillä minunhan täytyi nyt olla sellainen zombie, eli elävä kuollut. Zombie oli ainoa vaihtoehto, sillä en ollut ottanut mitään lääkkeitä ja alkoholia olin käyttänyt vain pari saavillista. Katselin paksua ukkoa ja mietin, että näytänköhän jo sellaiselta tietokonepelin zombielta, joka on pelkkää luuta ja nahkaa ja syö ihmisiä.
- Mmmm, maiskis, ei tee kyllä yhtään mieli, yäk, maiskuttelin ääneen.
- Nooh, voinhan minä juoda nuo oluet itsekin, ei se ole mikään ongelma, kalsarimies hymähti.
- Häh, olutta? minä kyllä mietin sinun syömistä, vastasin kaljakalsarimiehelle.
- Klup!
En tiennytkään, että ennestään vitivalkoinen mies voi mennä vieläkin valkoisemmaksi, lienee varmaan joku perinnöllinen sairaus. Toisaalta, sehän saattoi olla myös suojautumiskeino meitä verenhimoisia zombieita vastaan, eli tyyppi yrittää näytellä ruoaksi kelpaamatonta veretöntä ihmistä.
- Erkkuliini, paistoin sinulle välistävedettyjä munia, Ilona ilmestyi makuuhuoneen ovelle.
- Välistä, mistä välistä? käännyin tuijottamaan nyt täysin alastonta tyttöäni.
- Jalkojen välistä, höpsö, sehän on sinun perjantaiherkkua.
Ei jumalauta, olenko vielä jossain helvetin sekounessa, sillä en todellakaan muista koskaan syöneeni mitään välistä vedettyjä munia. Söin yleensä aamuisin alapuolelta voideltuja voileipiä. Katselin tyttöäni vuoronperään molemmilla silmillä ja totesin hänen olevan kummallakin silmällä katsottuna täysin samassa paikassa.
- Tsuph, kluk, kluk, kluk, kluk, aaaaah!
- Nuuh, olutta, saanko minäkin, havahduin mallasjuoman tuoksuun.
- Toki, tuosta pottu ja tässä avaaja, paksu mies ojensi minulle avaajan ja
osoitteli koria.
Tempaisin korista yhden kaljaputelin ja avasin sen jakoavaimesta tehdyllä avaajalla. Heitin pulloon vastakierteen ja horaisin sisustan kitusiini seitsemässä ja puolessa sekunnissa. Oikeastaan aikaa taisi mennä kahdeksan sekuntia, sillä nuolaisin vielä lopuksi pullon suun.
- Et sitten maistellut sitä olutta? paksu mies ihmetteli vajaa pullo kädessään.
- Ai perhana, otankin toisen, kurottelin korista uuden pullon.
- Mmm, maiskis, kyllä tämä ihan oluelta maistuu, maiskuttelin suussa olevaa olutta.
- Otatko monta munaa? Ilona seisoi vielä ovella kärsivällisesti.
- Ai niin, mutta mistä lähtien se on ollut minun herkkua, se välivetokananmuna?
- Tästä lähtien, päätin tehdä sinulle uuden herkun, pimperon makuisen paistetun kananmunan.
- Otan neljä.
Keskustellessani Ilonan kanssa, paksumahainen mies kiskoi päällensä haalarit ja lippalakin. Luin miehen haalareiden nimikyltistä tekstin Rasva-Rami, joten huoneen lattialla nukkunut mies taisi olla sen Ilonan ja Sirun kertoman öljyn- ja renkaanvaihtopaikan omistaja.
- Tulit sitten meille yöksi, tuumasin noustuani pois sängyltä.
- Joo, jos sitä mies kerran elämässään törmää naiseen, joka ratsastaa ihan oikeasti hallitunkilla ja tunkee sen jälkeen jatkuvalla
syötöllä tissiä suuhun, niin miksi vitussa menisin kotiin?
- Mitä siellä kotona olisi ollut?
- Pamelan kuva ja käsipyyhkeitä.
- Pidätkö Mikko Alapallosta?
- Ai siitä yököttävästä nahkahousuviulististako?
- Jep.
- En!
- Aamiainen on keittiössä ja sen syötyäsi voitkin varmaan poistua Pamelan luo.
- Toki.
Ramin poistuttua makuuhuoneesta, kaivoin kaapista puhtaat vaatteet ja suunnistin vaatepino käsissä vessaan ottamaan krapulasuihkun. Laitoin ensimmäisenä suihkustereot päälle ja sähköyhtiön pojat päästivät jälleen äänensä koko talon kuultavaksi. Olin monta kertaa kuullut naapureilta, että joku soittaa aamuisin talossamme musiikkia niin lujaa, että se kuului naapuritalossa asti. Pidin sitä kohteliaisuutena soittopeliä ja suosikkibändiäni kohtaan, ne kun toimivat hiton hyvin yksiin.
Suihkuttelu ja hiusten pesu meni tällä kertaa putkeen. En onnistunut saamaan mitään paniikkia eikä saippua heittäytynyt tottelemattomaksi. Kaiken tämän lisäksi Ilonan irvokas Alapallopyyhe oli valmiina lattialla, jotta saatoin talloa miehen ikkunalasien kokoisten pokien päälle. Kuivailin itseäni suihkun jälkeen hellästi Nalle Puh pyyhkeeseen, joka omalta osaltaan paransi vielä hieman krapulaiselta tuntuvaa oloa. Jotain ihmeellistä olossani tosin oli, sillä välillä korvissa oikein jytkähti, kuin joku olisi ampunut jollain tykillä takapihalla. Jytkähdys tuntui ihan jalkapohjissa asti. Aloin jo epäillä hermoissani olevan vikaa ja sitä, ettei alkoholi sovikaan minulle. Pitikö minun nyt tilata vielä lääkäriaika ja pakottaa joku lääkäri kirjoittamaan minulle sellainen todistus, että alkoholi tekee vain hyvää elimistölleni. Sellaisen paperin kun saa viralliselta taholta, niin mikään alkoholin tunnettu haitta ei tule koskaan haittaamaan minua. Voisihan siihen lisätä myös, etteivät myöskään tuntemattomat haitat tule haittaamaan minua, niin olisin suojattu myös niiltä, järkeilin asiaa kalsareita jalkaan kiskoessani.
Kiskoin päälleni perjantain kunniaksi PERJANTAINA PERSETTÄ t-paidan. Olin käyttänyt sitä viimeksi suljetulla ollessani, mutta siitä oli aikaa. Paidan käyttäminen siellä oli loppunut pariin kertaan, sillä muut hullut tajusivat asian jotenkin väärin, eli nähtyään paidan kahtena perjantaina, oli kolmantena perjantaina koko muu lössi ollut perseet paljaina koko päivän. Yritä siinä nyt vittu keskittyä omaan elämään kun pari sataa hullua seuraa perseet paljaana menit sitten minne tahansa.
- Hieno paita, haluatko mun? Ilona kilkatti iloisena kun astelin keittiöön.
- Minne se haalaripukuinen tyyppi hävisi, pyörittelin päätäni.
- Meni parvekkeelle tempaisemaan savut ja aamutissit.
Ilmankos Siruakaan ei näkynyt missään. Koska elämäni ei tulisi missään vaiheessa olemaan riippuvainen niistä kahdesta, istahdin pöytään ja aloin nauttia Ilonan välistä vedettyjä paistettuja munia. Kyllä piti tällä kertaa myöntää, että keittiötaidoissa alle nollan luokkaa oleva naiseni oli saanut nyt aikaan jotain maittavaa, oikeastaan aivan vitun maittavaa.
- Vitun hyvää, mmm, mumisin suu täynnä munaa.
- Kiitos Erkkuliini, olet aina niin kohtelias, Ilona kapsahti kaulaani ja antoi märän pusun.
- Kuka muuten tuon on saanut aikaan? katseeni osui lattialla olevaan punaiseen tahraan.
- Oih, Siru söi ketsuppipiparia.
Vai että ketsuppipiparia, voi helvetin helvetti, päässäni alkoi taas sumentua. Oliko tämä kotini muka joku yleinen piparinsyöntipaikka ja vielä ketsupilla? Tuo ketsuppitahra kertoi todella huolimattomasta syömisestä ja sen seurauksena asunnossani on varmaan lukematon määrä piparinmuruja, jotka löytävät jossain vaiheessa tiensä kalsareihini ja sitä kautta vähentävät seksuaalista haluttavuuttani naisten silmissä. Eihän siitä nyt vittu tule mitään, että kun meikäläinen avaa vetoketjun niin ensin ilmoille varisee piparinmuruja, ei helvetissä!
- Kutsun Sirun sisälle, Ilona kiirehti sanomaan.
- Äkkiä, ne piparin murut kiipeävät jo jalkojani pitkin,
hoputin häntä.
Minulla oli sellainen tunne, että parisataa keksipakettia muruina oli hyökkäämässä kimppuuni. Kutina jaloissa oli aivan jotain käsittämätöntä. Mietin jo pikaratkaisua, eli jalkojen omatoimista ambutoimista sahalla. En omistanut sahaa, joten ratkaisuksi jäisi näemmä vain hidas ja kivulias kuoleminen.
- Ai tuo tahra, voin vaikka nuolla sen pois, Siru sipsutteli alastomana keittiöön.
- Pyllistät sitten tännepäin ja selkä notkolle, opastin häntä silmät tiiviisti tuon misukan pepussa.
- Näinkö, hän käänsi takanäkymän minua kohti.
- Jooh, ja nuole pitkään, vielä, vielä, vielä…
- Erkkuliini, saako Siru jo lopettaa, sen kieli alkaa väsyä? Ilona taputteli minua olkapäälle.
- Häh, nytkö jo?
- Se on nuollut sitä jo puoli tuntia.
Vilkaisin kelloani ja totta tosiaan, nainen oli ollut perse pystyssä varmaan sen puoli tuntia. Samalla totesin ilahtuneena, että piparin murut eivät vaivanneet minua enää ollenkaan, olin ainoastaan saanut taas kunnon seisokin. Varmistuakseni asiasta, avasin vetoketjun ja päästin vehkeen ulos. Tungin käden housuihin ja etsin mahdollisia piparinmuruja.
- Hähää, ei muruja, ei yhtään murua! ilakoin ääneen.
- Enkö minä olekaan sinun muru? Ilona katsoi minua kuin paimenensa hukannut lammas.
- Olet toki, muruista muruin.
- Otatko lisää kahvia ja haluatko minun imevän tuon kovettuman pois? hän osoitteli vehjettäni.
- Iso kuppi oikeakätistä kahvia tekisi nyt hyvää.
- Entä tuo?
- Ei, säästän sitä tulevalle vaimolleni.
- Se-sehän olen minä, naiseni nikotteli.
- Onko joku polttanut kahvinkeittimestä sulakkeen? korotin ääntäni.
- Ei, miten niin?
- Sitä kahvia tässä odottelen.
Tulihan siihen naiseen vauhtia kun vähän potki, katselin edes taas singahtelevaa Ilonaa. Missähän vaiheessa tuo hupakko oikein tajuaa, että Ernestin aamiainen on Ernestin aamiainen eikä mikään herkkuperseen aamupano. Ruokaa ja seksiä ei saa sekoittaa keskenään, ettei mene kalut ja puurot sekaisin.
- Y-yööök! minulta pääsi melkein oksennus.
- Mikä tuli, oliko paha kahvi? Ilona ryntäsi huolestuneena luokseni.
- Ei, vaan minulle tuli mieleen puuro, hyi helvata!
- Voi Ernesti, pääsethän sinä siitä varmasti yli,
pääsethän.
Koville se otti, mutta sain käännettyä ajatukseni pois puurosta, sillä en todellakaan pitänyt puurosta. Pitää kuin hullu puurosta sanonta, oli varmaan jonkun vittumaisen lääkärin kosto kaikille hulluille, me kun emme pidä puurosta.