www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
18.5.2008
Pekka katseli hetken syliinsä ilmestynyttä naista, kuin miettien mitä sillä tekisi. Otettuaan ensin kulauksen juotavaa, hän livautti kätensä neidon hameen alle ja riisui tältä pikkuhousut yllättävän näppärästi kuntoonsa nähden. Sen kummempia selittelemättä mies tunki pikkuhousut taskuunsa. Nyt oli naisen vuoro katsella miestä hyvin hämmentynyt ilme naamallaan.
- Eksää halua mua? nainen sai vihdoin kysyttyä.
- En, Pekka vastasi.
- Otit mun pikkarit, sä haluut päästä kuiteski mun pöksyihin.
- En, vaan koirani kerää naisten alusvaatteita ja lahjoittaa ne Uff:lle.
- Häh? hähähähää, sun koira, hähähähää mikä vitsinikkari. Missä se sun koiras on?
- Taitaa olla pöllimässä pyykkinaruilta vaatteita, niitä kun saa kerralla yleensä narullisen.
- Hähähähäää, urpo sinä olet, ei sulla mitään koiraa ole. Ota tästä mirri, nainen tunki Pekan
kättä jalkoväliinsä.
Samassa Jaska kaivoi jotain salkustaan ja heitti sitä naisen ja myös osittain Pekan päälle. Nainen kimposi ylös ja alkoi yskiä niin vietävästi, sen mitä kiroilultaan kykeni. Pekka puolestaan vain puisteli vähän vaatteitaan ja jatkoi oluensa juomista.
- Mitä, mitä helvettiä se oli? nainen tivasi Jaskalta.
- Hiekkaa, tämä vastasi.
- Hiekkaa, miksi vitussa?
- Meilläpäin kissat käyvät tarpeillaan hiekkalaatikolla.
- Enhän mä vittu missään kusella ollut, nainen raivosi.
- Kyllä kannattaisi, vessan kalustuksesta löytäisit varmasti täysin tasoistasi seuraa, kuten
paskaraitoja täynnä olevan pytyn.
- Ihme sakkia, nainen tuhahti ja lähti kuin lähtikin vessan suuntaan.
Meille kelpasi nauru, sillä nainen oli tosiaan aidosti tuohtunut. Eihän tuo mitenkään meidän vika ollut, mitä änkesi luisevan perseensä kanssa tänne toisten syleihin ilmaa pilaamaan. Nauraminen sai aikaan sen, että minua alkoi kusettaa aivan vietävästi. Nousin pöydästä ja astelin hieman hoippuvin askelin miesten vessan ovelle. Siinä kohtaa meinasi iskeä paniikki, sillä ovenkahva näytti jopa kännisin silmin kuhisevan ties mitä eksoottisia tauteja. Valutin nutun hihaa alemmaksi ja avasin oven sen avulla.
- Oho, totesin vessan sisäpuolelle astuttuani.
- Mitä ohottelet? painut vittuun täältä, isokokoinen karju ärähti nyrkki tanassa.
- Tsot, tsot, rumaa kielenkäyttöä näin joulun alla, heristelin sormeani.
- Minkä joulun, kesäkuussako? kaljupää hämmästeli ja otti samalla napakan nyrkiniskun leukapieliinsä tappelukaveriltaan.
- Joulu on kerran vuodessa, ilmoitin ja astelin tappelevan kaksikon ohi
vessakoppiin.
Joulupukin puvun kanssa meinasi olla ongelmia, kun olin jotenkin hukannut vetoketjun. Löysin sen lopulta ja viimein pääsin tyhjentämään halkeamispisteessä olevaa rakkoani. Kusemista tosin häiritsi aika rankasti ovea takovat nyrkiniskut. Olo oli kuin bassorummun sisällä. Ahdistukseni alkoi kasvaa sellaisiin mittoihin, että päätin poistua tästä kusenhajuisesta lastulevykopista saranapuolen kautta. Saranapuolelta poistuminen kyllä sattuisi, mutta pieni kipu kropassa yleensä rauhoitti mieltä tehokkaammin kuin paketti Buranaa. Nousin vessanpytyn päälle ja ponkaisin siitä täydellä voimalla kohti oven saranapuolta.
- Ai helvetti, kattoko putosi? allani voivotteleva mies manaili.
- Ei, vaan joulupukki laskeutui päällesi vessanovella, vastasin.
Suunnitelmani toimi todella hyvin. Vessan ovi antoi periksi painoni alla yllättävän helposti ja laskeuduin se allani suoraan rähisevän kaljupään päälle, jyräten pellen alleni. Toinen tappelukaveri seisoi naama valkoisena lavuaarin luona ja oli sen näköinen kuin olisi kohta yökännyt.
- Kuka koputti? kyselin kömpiessäni ylös oven päältä.
- Tu-tuo tuossa, lavuaarin vieressä oleva mies änkytti.
- Oliko jotain asiaa? utelin jalalla miehen päällä olevaa ovea polkien.
- Eih, vittu, lopeta hullu!
- Hei, katos poikaa kun tunnisti. Ollaanko me oltu samalla osastolla joskus? ilahduin miehen
kommentista ja tarjosin tälle kättä ylösnousemista avittaakseni.
- Pääsen itsekin, mies tiuskaisi.
Koska apuni ei kelvannut, käytin ajan hyväkseni ja pesaisin käteni. Käsipyyhkeet olivat luonnollisesti loppu, eikä ilmakuivain päästänyt edes pihahdustakaan. Silmissäni alkoi mustua jälleen kerran. Vittu, pitääkö minun nyt olla täällä märin käsin koko loppuilta? Entä jos ilmankosteus on sitä luokkaa, etteivät ne kuivu enää koskaan ja saan lempinimen vesikäsi? Näköni oli jo sumentunut niin pahasti, etten nähnyt mitään. Käännyin ympäri ja heilautin käsiäni, osuen johonkin kankaaseen. Tempaisin sen lähemmäksi ja kuivasin käteni siihen helpottuneena huokaisten.
- Mitä sä duunaat? se on mun paita, miesääni hämmästeli.
- Ai jaha, vai ollaan sitä tuollaisella asenteella liikenteessä? räväytin silmäni auki ja kysyin ihan oudolta tyypiltä.
- Ai niin kuin millaisella? mies hämmästeli.
- Negatiivisella.
- Se on hullu, kaljupää sihisi päätään pidellen seinustalla.
- Sinulle siellä, tiedätkö millaista jälkeä saippua saa aikaan perseessä? karjaisin mokomalle lärpättäjälle.
- E-en, enkä halua tietääkään, mies älähti ja ryntäsi ulos vessasta.
- Puhdasta, huikkasin hänen peräänsä.
- Kastelit minun paidan, paitasälli alkoi inttää naama melkein kiinni omassani.
- Korjaa ensin nuo napit, totesin miehelle samalla kun repäisin paidan auki napit sinkoillen.
- No vittu…
- Niitä taas löytyy naistenvessasta, seuraava ovi oikealla, vastasin ja poistuin pois tuosta
ahdistuksen pesästä.
Matkalla pöytään minua alkoi hymyilyttää kommandopipon sisällä. Baaritiskin kohdalla hymy oli vaihtunut jo nauruksi ja pöytään päästyäni nauroin ihan räkänä. Pojat katselivat hetken nauramistani ja yhtyivät sitten ilakointiini. Meillä hulluilla kun oli tapana jakaa iloiset asiat kaikkien kesken, eikä iloita vaan yksin. Jaettu ilo oli moninkertainen ilo ja jaettu vahingonilo oli moninkertainen vahinko sille naurun kohteelle.
- Hei, Armi on täällä, huomasin koiran pöydän alla.
- Hehehee, se tuli niin pitkän pyykkinarun kanssa, että toinen pää on tuolla ulkona, Pekka hekotteli.
- Saatiin laskujen mukaan kuudettoista naisten alushousut, tosin osa sellaisia mummomalleja, Jaska ilmoitti.
- Aika hyvin yhdeltä illalta, taputtelin varovasti koiraa.
- Uff, uff, Armi-herra haukahti tyytyväisenä.
Istuimme vielä varmaan tunnin kyseisessä räkälässä juomiamme siemaillen. Pistin sen aikana merkille, ettei kukaan kulkenut enää pöytämme ohi, vaan kaikki kiersivät jostain kauempaa. Oli tainnut sana levitä sieltä miesten vessasta tänne ravintolasalin puolelle.
- Miksi vitussa me muuten tänne tultiin? kysyin viimein pojilta.
- Saatiin vihiä, että Bob Marley olisi täällä esiintymässä salanimellä, Jaska vastasi.
- Ai jaa, no en minä ainakaan ole nähnyt mitään esiintyjää missään.
- Se oli se tyyppi joka meni sinun perässä vessaan ja tuli vähän myöhemmin sieltä ulos paita revittynä.
- Aika tavallinen tyyppi se oli, puhui suomea kyllä ällistyttävän hyvin, totesin.
- Joo, se olikin joku yhden miehen huuliharppubändi, joku Rob Markkanen, Pekka puhisi pettyneenä.
- Mistä helvetistä te saitte päähän täällä olevan oikean Marleyn?
- Clinton soitti minulle viime yönä, Jaska kuiskasi.
- Ai Billy boy?
- Hilary tietty, se on oikeasti kolmoisagentti.
- Mikä kolmoisagentti?
- USA – Göteborg – Ahvenanmaa.
- No nyt en ymmärrä, raavin päätäni.
- Hys, ei niin kovaa. Senpä takia se onkin niin taitava eikä ole jäänyt vielä kiinni. On varmaan maailman
ykkösmimmi, Jaska selitti silmät loistaen.
Onneksi minun ei tarvinnut miettiä mitään agenttitouhuja, kuten Jaskan, vaan saatoin keskittyä täyspäiväisesti syntymähulluna olemiseen. Pääni varmaan sekoaisi, jos saisin viestejä maailmalta eri agenteilta ja pelkäisin siinä sivussa vieraanvallan agentteja, siis niitä vihamielisiä.
- Mennään, Armia kakattaa, Jaska ilmoitti ja nousi pöydästä.
- Mistä se huomaa? katselin koiraa.
- Hännän tynkä heiluu eri suuntaan kuin korvat, Jaska opasti.
- Vaikeaksi menee, totesin kun yritin lukea koiran ulokkeiden heilumisia.
Astelimme peräkanaa pihalle ja kuinka ollakaan, Armi kyykistyi räkälän ovelle ja vuorasi sisäänkäynnin sananmukaisesti paskalla. Meidän oli aivan pakko paeta hajua autolle, joka tuli sopivasti räkälän eteen. Hirveästi se ei hajuun auttanut, sillä paskanhajuinen koira tuli perässämme autoon. Onneksi se sentään siistinä poikana nuoli oman takapuolensa puhtaaksi.
- Me jäädään Pekan ja Armin kanssa nukkumaan autoon, Jaska ilmoitti kotipihallani.
- Täällä ei saa pysäköidä kuin merkityille paikoille, saatte muuten sakot. Pihat ovat turvoksissa
pihapoliiseja, kerroin tuon ikävän seikan ystävilleni.
- Ei haittaa, palataan juttuun aamulla, Jaska hymyili ja vilkutti perääni.
Mitäpä minä toisten hullujen tekemisistä murheita ottamaan, kun en ottanut omistakaan. Heilautin mustalle pakulle kättä ja poistuin rappuun. Astuin alakerrassa olevaan hissiin ja hurautin ylimpään ilman pienintäkään häiriötekijää. Avasin asunnon oven ja hypähdin eteiseen.
- Heippa pieni posliinipimperoni, Ernesti on nyt kotona kanki valmiina! hihkaisin eteisessä.
- Vittu, ei ketään, totesin hetken päästä.
Riisuin vaatteeni makuuhuoneen lattialle ja kävin hampaidenpesun jälkeen nukkumaan kortonkipaketti kainalossa.