www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
11.5.2008
Sinisten valojen jälkeen auton kaiuttimista alkoi kuulut jotain ihme ininää, kuin joku olisi vinguttanut hammaslääkärin poraa. Ihmetellessäni asiaa ääneen, Jaska totesi heidän kuljettajan haluavan vain soittaa omaa mielimusaansa, jotain Fiatin vinkumista asfalttiradalla. Aloin voida tuosta pahoin, joten Jaska käänsi äänentoistolaitteen kanavaksi kasin murinan, mikä helpotti heti oloani.
- Pekka, voitko sinä pahoin? katselin rastafaria.
- Öööh, tuli vedettyä paljain persein tuollaiset kaksikymmentä salmaria, ööh.
- Kaksikymmentä, niin vähän?
- No kun, vedin pohjille litran Finlandiaa.
- Miksi paljain persein? kummastelin ystäväni juomatapoja.
- No, kun siellä oli sellainen baari, jossa tiskillä paljasta hanuria vilauttava sai
ilmaisen paukun ja mä ripustin housut narikkaan, hähähähäää.
Olin juuri kysymässä, että mitä seuraavaksi, kun Jaska alkoi kertoilla siitä. Hän oli ensin ajatellut upottaa minut kilometrin syvyyteen tai räjäyttää Olympia Stadionin mukana, mutta oli luopunut siitä Armin vuoksi. Koira kun ei kuulemma kestä kovaa pauketta, eikä siedä syviä vesiä, kuten ei myöskään halua jäädä yksin rannalle. Pekan ehdotuksesta me olimme nyt menossa johonkin juottolaan vetämään kännit koko porukka.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme ei ollut kovin kaukana. Nousimme ulos takaosasta jalkakäytävälle suoraan ravintolan etuoven kohdalle. Synkän näköinen ovimies seisoi ovella, kuin olisi ollut oma ovi kyseessä. Jätkä oli kuin patsas, ainoastaan silmät räpsyivät silloin tällöin. Kolmen vähäpukeisen naisen ohittaessa sisälle pyrkivien jonoa, tyyppi avasi oven ja toivotti naiset tervetulleeksi. Menimme poikien kanssa myös jonon vierelle odottamaan, että pääsisimme sisälle noiden muiden ohi. Ovimies ei tehnyt elettäkään meidän sisälle päästämiseksi, vaikka Jaska ryki kohteliaasti useammankin kerran.
- Sör, du you pudu undu pundu late? Jaska kysyi mieheltä.
- Mitä häh? en ymmärrä tuollaista mokellusta, tyyppi murahti.
- Hienoa. Kysyin vain, että puhutteko undulaattia? Kun ette, niin voimme varmaan keskustella suomen kielellä.
- Jonon perään vaan, ei tässä keskustelut auta, poke murahteli.
- Ei sinne mahdu, siellä on jo joku, hähähää, Pekka repesi.
- Sitä paitsi, ei piskejä sisälle, varsinkaan tuollaista kirppukasaa, poke heilautti jalkaansa Armia kohti.
- Voi, voi, Jaska parahti samassa ja kaivoi salamannopeasti taskustaan kurvatulpilta näyttävät esineet. – Nämä
nenuun tai kohta lähtee taju.
En alkanut väitellä vastaan, vaan tungin Pekan perässä omituiset tulpat molempiin sieraimiin kommandopipon alle. Jonottajat katselivat kummissaan meidän tekemisiä, mutta pokella ei edes ilme värähränyt. Meidän jalkakäytävällä seistessä oli pakumme siirtynyt kadulla sata metriä eteenpäin. Jaskan viittoillessa Armia kohti, aloin seurata sen kiertelyä. Siirryimme hänen kehotuksestaan vähän etemmäksi ovelta, valkoinen puku kun kuulemma tahriintuu herkästi.
- Prööööööööööööööööööt, pruuuuuuuuuuuuuuuuut, piu! kuului samassa Armin luota, noin viiden metrin päässä meistä.
- Oi joi, kohta lähtee, Jaska virnisteli.
- Jaa, mikä lähtee?
- Vittu, kaikki, kaikki lähtee, jopa lehdetkin puista, hähähähäää, Pekka räkätti vatsaansa pidellen.
- Eikä siinä vielä kaikki, Jaska tuumasi.
- Mitä vielä? ihmettelin.
- Autoista maalit, varsinkin uudemmat vesivärit, sen takia tuo pakettiauto on alempana
tuulen yläpuolella.
Samassa jonossa alkoi kuulua ensimmäiset syytökset paskanhajun levittämisestä. Kovin pitkään jonossa olijat eivät kerinneet nahistella, sillä pian jokainen sain jalat alleen. Katu oli tyhjä muutamassa sekunnissa, ellei ravintolan portailla kontallaan olevaa pokea laskettu mukaan. Mies yritti sitkeästi nousta ylös, mutta putosi joka kerta uudelleen kontalleen.
- Armiko tuon teki? utelin pojilta.
- Joo, se ei siedä ollenkaan, että sitä sanotaan kirppukasaksi. Sitä on pentuna kirppu purrut ja raukka
näkee vieläkin siitä painajaisia, Jaska selitti.
- Menes Armi vähän juoksentelemaan ja juokse sitten pakun perässä seuraavaan ravintolaan, eikö niin? Jaska kehotti koiraa.
- Uff, uff, koira heilutti hännän nysäänsä.
Samassa paikalle pysähtyi poliisiauto ja sieltä hyppäsi kadulle hyvin virkaintoinen nuori konstaapeli. Virkaintoisuuden päättelin siitä, että en ollut aikaisemmin nähnyt suomalaisen poliisin ottavan haara-asentoa ja laittamalla molemmat kädet sivuille, kuin olisi ollut lännen nopein vetäjä.
- Mitä täällä on tapahtunut? poliisi karjaisi.
- Tuo mies tuolla on nähtävästi niin kännissä, ettei pääse työpaikalleen ja on lisäksi paskonut hajusta päätellen housuihin, Jaska vastasi.
- Entä tuo, mitä joulupukki tekee täällä kesäkuussa? konstaapeli osoitteli minua.
- Mainostaa ensi joulua.
- Miten niin mainostaa ensi joulua, sehän tulee joka vuosi, konstaapeli ärähti.
- Tässä näin, katso itse, Jaska kaivoi salkustaan mainosjulisteen.
Näin moisen ensimmäistä kertaa, mutta siinä luki tosiaan: ENSI JOULU, AIKAISEMMIN KUIN ARVAATKAAN. VARAA LAHJASI AJOISSA, ETTET JÄÄ ILMAN. Konstaapeli tavasi lapun ääneen kahteen kertaan, koska ensimmäinen kerta ei mennyt oikein. Todettuaan homman olevan kunnossa, hän käski meitä hajaantua ja asteli kompuroivan ja portaissa itsensä verille saaneen poken luo.
- Minä, minä, minä olen ihan kunnossa, poke piipitti.
- Ja sen asianhan minä päätän…hyi jessus mikä paskan haju, on tainnut mennä sinne pöksyihin sekä puurot
että vellit, konstaapeli puisteli päätään raahatessaan pokea maijan takaosaa kohti.
Saatuaan poken auton takaosaan, konstu hyppäsi apukuskin paikalle ja kohta poliisiauto oli poissa näkyvistä. Tämän jälkeen mekin poistuimme paikalta pakun luo ja hyppäsimme takaosaan. Armi ei tullut mukaamme, vaan seurasi autoa Jaskan käskystä. Se sai kuulemma tuulettaa turkkiaan hetken, koska hajua tuppasi tarttumaan siihen välillä turhankin herkästi. Auto lähti matkaan ja nyt olimme tien päällä varmaan reilut puoli tuntia, ellei jopa lähes tunnin. Viimein auto pysähtyi ja sivuovi aukesi.
- Känniräkälä, tavasin juottolan vinossa heiluvaa kylttiä.
- Ei ole turhia äijiä ovella juomisentuskaa pahentamassa, Jaska virnisteli.
Noustuamme autosta, se poistui välittömästi kapakan edestä. Yritin kurkkia kuskia, mutta tummien lasien vuoksi en nähnyt kuin oman kuvani sivulasista. Kapakan ovi oli kutsuvasti selällään ja ovessa oli isot kyltit, jotka mainostivat halpaa räkäkänniä. Astuin Jaskan pyynnöstä ensimmäisenä sisälle, sillä hänen mukaan tässä paikassa on kommandopipoon pukeutunut joulupukki kovassa huudossa.
- Äääää, ööööööö, bäääääää! kuului samassa kun astelin baarin raakapuiselle tiskille.
- Kuten huomaan, joulupukki on kovassa huudossa! Jaska karjui korvaani.
- Vittuako ne täällä huutavat? karjuin takaisin.
- Huutavat kovaa, siis kuulitko, kovaa!
Voi helvetti mikä sekametelisoppa tämä paikka oli, manailin mielessäni. Olin aivan varma, ettei oma hermo tule kestämään kovinkaan pitkään tällaista paikkaa. Tilasin välittömästi tukevalta naistarjoilijalta puolenlitran konjakin ja pillin. Neito katsoi minua hetken silmät harittaen, kunnes lyllersi juomahyllyn luo, otti sieltä konjakkipullon ja kumosi sen oluttuoppiin.
- Meni vähän yli ja pillejä tuli useampi, neito täräytti melkein täyden tuopin eteeni.
- Mitähän tuo maksaa? utelin lompakkoa kaivellen.
- Mitäs luulet?
- En tiedä, sano sinä.
- Luuletko sinä tosiaan, että minä uskon joulupukkiin ja vielä kesäkuussa, voi vittu. Entä tämä, joulupukki
tulee tänne, tilaa puolenlitran konjakin pilleillä. Luuletko mua ihan idiootiksi?
- Ei, en, mutta mitä tämä juoma maksaa?
- Ei mitään, satuolennoille, alas nyt mennä, täällä on näemmä kaksi maksavaa asiakasta, neito hätisteli
minua tiehensä.
Ne kaksi maksavaa asiakasta olivat Pekka ja Jaska. Pekka oli niin hönössä, että näytti ensimmäisenä paljasta persettä baarimikkoneidolle. Tämä totesi kylmän viileästi, että karvaperseiltä tuplahinta.
- Eiiih, en halua olla tuplahintakännissä, Pekka parkaisi.
- Tehdään vaihtari, tuijota sinä minun persettä hetki, niin saat juomasi normaalihintaan, neito heitti uuden ehdotuksen.
- Ei-ku, anna vaan se tuplahintainen bisse, Pekka nikotteli naista katsellen.
- Kuusi euroa, kiitos, nainen ojensi kätensä.
- Saat kympin, mikäli tarjoilet seuraavan oluen paperipussi päässä, hik, Pekka sönkkäsi.
- Kaksitoista euroa, niin piirrän siihen vielä hymyilevän naaman, nainen vastasi.
- Okei, ei tuota murjotusta olisi jaksanut pitempään katsoakaan, Pekka tälläsi rahat
naisen kouraan.
Jaska tilasi itselle laatikollisen päärynäsiideriä ja sai sen yllättäen. Näinpä istuimme pian koko kolmikko lipittämässä juomiamme. Pikkaisen minua häiritsi tosin se, että vähän väliä sain olla selittämässä jollekin ohikulkevalle, että mitä Petteri porolleni kuuluu. Kerroin sen kuolleen maamiinaan, joten turhat kyselyt loppuivat ensimmäisen puolen tunnin aikana.
- Niisk, mä kuulin mitä sil Petteril tapahtu, känninen nuori nainen tuli selittämään ja samalla kaulailemaan minua.
- Joo, niin minäkin, se oli yksi helvetin iso PUM! vastasin hänelle.
- Saanks mä toivoa jotain, niin ku sillai joululahjaks?
- Okei, anna palaa, mutta toivo nopeasti, pukki on nyt ryyppäämässä eikä horisemassa jostain tulevasta joulusta.
- Mä, mä toivon, hik, itselle miehen, nainen sössötti.
- Helppo toteuttaa, sanoin ja tuuppasin känniharakan
Pekan syliin.