www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

20.4.2008

181. Joulupukinasu

Jaskan saatua paskatykin valmiiksi, kävin kurkkaamassa sen suuntausta ja muutin sitä vaivihkaa hieman oikealle. Näin ollen se osoitti nyt suoraan Mätösen parvekkeelle, joka oli vastapäisessä talossa aivan omani kohdalla. Turha sitä on hyvää sontaa mihinkään seinään ampua, kun sillä voi kuorruttaa pahimman vihamiehen parvekkeen. Mätönenhän voi vaikka alkaa myydä sitä ja saada sitä kautta lisätuloja työkkärirahojensa päälle. Jos tarkkoja ollaan, niin hänen pitäisi maksaa minulle osinkoa tästä pienestä paskatykin hienosäädöstä.

- Mitäs jätkät meinasi tänään puuhastella? utelin pojilta.
- Tuo kommandopipo sopii muuten hyvin naamaasi, Jaska vastasi.
- Kysyin, että mitä meinaatte puuhastella?
- Haluaisiko kukaan raapia pallejani? Pekka katseli tyttöjä.
- Ime tissiä, Siru havahtui ja tunki meijeriään Pekkaa kohti.
- Haluaisiko kukaan alkaa vessaharjan piilottamista? Ilona kilkatti vihreä vessaharja kädessään.

Katselin olohuoneessani olevaa sekalaista seurakuntaa hymyillen. Kaikki olivat niin totaalisen hulluja kuin vain vapaalla oleva hullu voi olla. Samalla hetkellä muistin koiran, jota en nähnyt nyt missään. Kääntelin päätäni, mutta ei se ainakaan kenenkään sylissä ollut. Jotenkin korvani ottivat ihme mussutuksen jostain etempää ja astelin keittiöön. Siellähän se Armi-herra oli keskellä keittiön mattoa ja veteli suihinsa aamun Hesaria.

- Rrrröööööyyyyyyyyyyyyh! koira totesi vilkaistuaan minua.
- Kaada itsellesi vaan, pierupuupero, tuhahdin takaisin.
- Piuuuuuuuu, koiran persvärkki vastasi välittömästi.
- Oliko se Armi vai teepannut? Jaska huusi olohuoneesta.
- Vittu, ei minulla mitään teepannua ole, karjaisin takaisin.
- Hyvä Armi, älä pidä paineita sisällä, Jaska jatkoi.

Jätin koiran mutustelemaan loppua lehteä, sillä mitäpä tuosta, olihan jo lukaissut sarjakuvasivun. Tuskin tästä hullujen sekalaisesta laumasta kukaan muu lehteä halusi lukea, tokkopa kaikki edes osasivat niin paljon aakkosia, että ymmärsivät katselemiaan sanoja.

- Ernesti, me järkätään sinulle polttarit tänään, Pekka sanoi, kun kurvasin takaisin olohuoneen puolelle.
- Ai jaa, nähtävästi joudun esittämään jotain vitun idioottia pelkissä kalsareissa tai myymään pusuja DTM:n ovella, pyh!
- Ei suinkaan, voidaan me poltella ruohoa koko illan, Pekka hymyili suu korvissa.
- Etkö muista, en polta!
- Jaa, mitä me sitten keksitään? Pekka kääntyi katsomaan Jaskaa.
- No helvetti, miten olisi muutaman auton polttaminen Etelä-Euroopan malliin?
- Ei, en todellakaan ala poltella autoja.
- Jätkä on ihan yhtä hankala kuin siellä suljetullakin, Pekka tuhahti.
- Erkkuliini, miksi sinä olet noin rajoittunut? Ilona katseli minua pää kallellaan.
- Ime tissiä! Siru kehotti nyt Jaskan edessä.
- Vittu, puetaan tuo jätkä joulupukiksi, Pekka pomppasi ylös sohvalta.
- Ihkuu, saanks mä jotain lahjoja? Ilona innostui pomppimaan.
- Joulupukki…kesäkuussa…maistelin tuota sanaa.

Miksei, pukkihan saa aina parhaat panot, mietiskelin ehdotettua vaihtoehtoa. Lisäksi minulle ei tullut mieleen, että olisin aikaisemmin nähnyt polttareissa joulupukkia. Jaskan selittäessä Ilonalle, ettei hän pääsisi mukaan miesten polttareihin, tämä alkoi parkua itselle omia polttareita. Tilannetta vaikeutti vain se, että paikalla oli vain Siru, joka tyrkytti vuoronperään tissiä Jaskalle ja Pekalle.

- Keksitään sinullekin jotain, minne haluaisit mennä tai mitä haluaisit tehdä? Jaska kysyi naiseltani.
- Autokorjaamolle, Ilona pamautti.
- Häh, mitä vittua sinä siellä teet, saat vielä vaseliinia varpaidenväliisi, hämmästelin toivetta.
- Mä haluun katsoo, kun se öljytikku tulee pois reiästä ja menee taas siihen pohjaa myöten, oih, monta kertaa, uuuh, naiseni hieroi samalla paidan läpi nöpöttäviä nännejään.
- Viddu, imeekö täällä kukaan tissiä? Siru korotti ääntään.

Toiminnan miehenä Jaska kaivoi taskustaan puhelimen ja soitti numerotiedusteluun. Hän pyysi sitä yhdistämään hänet lähimpään pikaöljynvaihtoon, jossa tehtäisiin vain pelkkiä öljynvaihtoja. Sellainen paikka löytyi noin neljän kilometrin päästä. Neuvoteltuaan hetken öljynvaihtopaikan pomon kanssa hän lopetti puhelun ja otti uuden, nyt taksikeskukseen ja tilasi pihalle auton.

- No niin neidot, teitä odotellaan jo Rasva-Ramin öljynvaihdossa. Taksi tulee vartin päästä, joten vauhtia nyt harakat, Jaska ilmoitti.
- Imeeköhän se taksikusi tissiä? Siru kyseli pöllämystyneen näköisenä.

Katselin naista ja totesin hänen artikulointinsa olevan kovin yksipuoleista. Toisaalta, noin hyvärunkoisen naisen ei tarvinnut paljon mitään järkevää suustaan päästää. Onneksi kuitenkin omassa Ilonassa oli järkeä huomattavasti enemmän, mitä Siru Reidessä.

- Siellä se jo on, ihana musta Mersu, Ilona katseli keittiön ikkunasta pihalle.
- Kuskilla on isot huulet, Siru yllätti sanomalla pitkästä aikaan jotain erilaista.

Olihan toki Siru puhunut aikaisemmin, mutta kun välillä tuntui, että levy jäi jumittamaan hänen toistamiin kahteen sanaan turhan pitkäksi aikaa. Minua alkoi suorastaan vituttaa tuollainen tyhjänpäiväinen tissinlutkuttaminen, kun neidolla kerran oli kutiava kolo siellä alempana. Olisi nyt pyytänyt kerrankin sorvaamaan sitä koloa, niin olisin voinut jeesata häntä.

- Heippa Ernesti, ole ahkera pukki ja jaa paljon lahjoja, Ilona toivotteli minulle eteisessä.
- Jaan itseäni, jos kohdalle sattuu sopivia herkkuperseitä, totesin takaisin.
- Ihkuu, sinä se olet aina niin sanavalmis ja valmiina toimimaan, Ilona kilkatti ja pusutteli minua suoraan suulle.
- Heippa vaan teillekin ja pitäkää hauskaa niiden öljytikkujenne kanssa, heiluttelin kättäni tytöille.

Hupakot poistuivat asunnosta kauhean kikatuksen saattelemana. Katselin heidän perään ja mietin mitenhän sen öljynvaihtofirman tämän päivästen bisnesten mahtaa käydä? Tuskin se ainakaan tehokkuudeltaan tulee olemaan paras sen historiassa.

- No niin Ernesti, puepas tämä joulupukinasu päällesi, Jaska kehotti minua ja kaiveli laukustaan punaisen nutun.
- Nuuh, haisee ihan porolta tai joltain muulta eläimeltä, haistelin pukua.
- No niinpä tekeekin, mutta ei hätää, tämä on kyllä jo kuollut.

Katselin paksua pukua, johon kuului nutun lisäksi naamari, housut ja kengät. Jo pelkästä ajatuksesta sen pukemisesta sai t-paitani kastumaan selästä. Helvetti, minähän hikoaisin rusina-Ernestiksi parissa tunnissa tuo päälläni. Kurkkuani alkoi kuristaa ja silmissä sumentua pelkästä ajatuksesta tuo puku päällä kesäkuussa. Entäpä sitten, jos noissa kengissä on vielä poronkarvoja ja ne saavat minut nauramaan taukoamatta? Jos haluaisinkin jossain välissä pitää vakavan hetken, niin pitikö minun riisua nuo kengät sitä varten pois? Entä tuo parta, miten oma partani reagoi tuon valkoisen höytyvän kanssa, olisiko minulla huomenna harmaa parta? Tilanne oli pikaisesti luisumassa pois hallinnastani, niin paljon kaikkea epämääräistä risteili päässäni.

- Se vetää kohti koomaa, kuulin Pekan äänen taustalta.
- Hetki vielä ja mitään ei ole tehtävissä, Jaskan ääni vastasi jostain tosi kaukaa.
- Soitanko ruumisauton? Pekka jatkoi jossain kaukaisuudessa.
- Piuuuuuuuuuuuu, kuului samassa todella terävästi jostain aivan läheltä.
- Hyi helvetti, eikö tuo pierupuupero osaa tehdä mitään muuta kuin haista? räväytin silmäni auki tuijottaakseni suoraan koiran persettä.
- Uff, Armi totesi etupäällään.
- Mikä vitun uff? katsoin ystäviäni.
- Armin harrastus on kerätä Uff:lle vaatteita, Jaska kohautti olkapäitään.
- Kerätä…vaatteita?
- Jep, yleensä me päästetään Armi irti jossain sopivassa paikassa ja kohta sillä on turpavärkki täynnä kalliita merkkivaatteita, Pekka jatkoi.
- Ai jaa, kas kun se ei laula suihkussa, vilkaisin koiraa.
- Ei se voi, kun paska tukkii niin herkästi lattiakaivot, Jaska totesi.

Aah, pitelin päätäni tuota omituista koiraa katsellen. Johan oli kerrassaan erikoinen pierupuupero. Minun oli aivan pakko käydä saman tien varmistamassa, että vaatehuoneen kaikki kaapit olivat tosiaan kunnolla kiinni. En todellakaan halunnut, että vaatteeni viedään johonkin vaatekeräykseen sen takia, että se on ystävieni koiran harrastus. Samassa mieleeni tuli, että voisikohan sen viedä harrastamaan bikineiden keräilyä jollekin uimarannalle?

- Tu-tuoko minun pitäisi pukea päälleni? palasin joulupukin asusteiden viereen.
- Ei hätiä mitiä, se on maailman ainoa täysin ilmastoitu joulupukin puku, noita saappaita myöten.
- Siis viileä, innostuin oitis.
- Hähähähää, siitä yhdestä tyypistä tuli tosi viileän sininen, kun se testasi sitä, hehehee, Pekka alkoi nauraa.
- Äh, pikkujuttu, tyyppi ei vaan sietänyt neljänkymmenen asteen pakkasta.
- Pakkasta? raavin päätäni.
- Pukuun tuli pieni vika. Älä huoli, sillä tyypillä ei ollut hullun tuuria, mikä lie tavallinen tuurijuoppo ollut, Jaska heilautti kättään huolettomasti.
- Hehehe, pikkujuttuhan se Titanicin uppoaminenkin oli, hehehee, nauroin väkinäisesti.
- Älä, koska se upposi? ei minulle vaan ole siitä mitään kerrottu, Pekka ampaisi ylös sohvasta.
- Pekka, se upposi 1912, et ollut vielä edes syntynyt, Jaska rauhoitteli kaveriaan.
- Ai jaha, vai on tuo syy olla kertomatta siitä minulle. Haastankin oikeuteen sen kapteenin ja vien siltä sen koko laivan.

Ennen kuin me Jaskan kanssa kerkesimme tehdä yhtään mitään, oli Pekka kaivanut esille tietokoneensa ja alkanut laatimaan korvausvaatimusta kapteenille. Hetken näpyteltyään hän ilmoitti korvausvaatimuksen olevan valmis ja lähetetty kapteenille. Jaska nyökytteli tyytyväisenä, joten minäkin tyydyin tekemään samoin.