www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

13.4.2008

180. Pierupuupero

Voi koiran paska! Jäin tuijottamaan ilkeästi mulkoilevaa Armi-herraa. Pitikö minun nyt olla omassa kotonani naama persereiän näköisenä ja murjottaa kuin kilon sitruunoita syönyt puudeli? Kunnon vahingoniloinen röhönauru kun pitää meikäläisen syntymähullun hyvin elämänsyrjässä kiinni, siis onnellisessa elämänsyrjässä.

- Pst, kävikö sen Ilonan isän auton miten pahasti? suhisin Jaskalle.
- Mitä vielä, pikku juttu, sisustan vaihtamisella siitä tulee kuin uusi auto, mies heilautti rennosti valkoista keppiään.
- Mikä tuo keppi on, ei kait se mikään sokeiden keppi ole?
- Olen tuon Pekan henkinen tuki.
- Ääh, siis olet mikä? raavin muniani kummissani.
- Pekka on nykyisin lakimies ja minä olen henkisenä tukena kun hän hankkii asiakkaita ja perii etumaksuja.
- Ja tuo keppi…
- Hakkaan tällä kirjaviksi ne jotka eivät suostu Pekan asiakkaiksi, selkiskö?

Tuo kuulosti täysin normaalilta, kun kyse oli hulluista ystävistäni. Heillä oli aina ennenkin ollut kovin merkilliset konstit tehdä bisnestä. Kerrankin he olivat myyneet kesämökkitontteja, tosin ne tontit olivat olleet vaan jossain järven rannalla, eli jonkun toisen omistamia. Poikia ei ollut tuollainen pieni muotoseikka millään tavalla häirinnyt. Epäilin myös tuon lakimiesuran loppuvan aika lyhyeen, mutta en viitsinyt tuoda sitä julki ja pahoittaa toisten hullujen mieltä moisella sivuseikalla.

- Ihkuuu, Pekkaaa, Ilona ryntäsi eteiseen ja suoraan Pekan kaulaan.
- Häh, nainen? häh, kaksi naista? Laki-Pekka hämmästeli Ilonan perässä seuraavaa Sirua.
- Moi, olen Siru, haluatko imeä tissiä?
- Tis-si…, Pekka jähmettyi paikoilleen.
- Noin sille käy aina välillä, se on sellainen maitorauhasshokki, Jaska selitti hämmästyneille tytöille.
- Miten se tuota paranee? Ilona katsoi Pekkaa pää kallellaan.
- Yleensä auttaa, kun ottaa housut pois ja pyllistää, paljas naisen tavara saa taas veren kiertämään.

Eipä tarvinnut tyttöjä paljon kehottaa, sillä pian molemmat olivat hanurit paljaana lakimiehen edessä. Kivahan tuota oli katsella itsekin, ei siinä mitään. Siru pääsi yllättävän nopeasti eroon kokovartaloasustaan, kun näemmä itse sitä oikein halusi.

- Vau, kuulitteko, minulle tarjottiin tissiä? Pekka havahtui tähän maailmaan.
- Jep, kuultiin kyllä.
- Tytöt, housut jalkaan heti, Jaska komensi.

Molemmat naiset tekivät, kuten käsky kävi ja pian he olivat taas vaatteissaan. Ainoa johon tuo paljaiden torttujen esittely oli tehnyt oikein kunnon vaikutuksen, oli Armi, sillä herralla oli päällä täysi seisokki. Minua alkoi aivan oikeasti pelottaa, että kenethän tuo omituinen piski nussii hengiltä? Onneksi Nalle Puh pyyhkeeni oli korkeassa naulakossa, ettei se vaan saa tuta tuon hirveän koiran melasta. Voisin kyllä jossain vaiheessa livauttaa sille Alapallo-pyyhkeen. Jos se vaikka heittäisi lastinsa Mikon hillittömän kokoisille silmälaseille, hihittelin mielessäni koiraa katsellessa.

- Peremmälle, Ilona opasti poikia.
- Saa tulla minunkin peremmälle, Siru jatkoi.
- Olkaa hyvät ja käykää olohuoneeseen, mutta siellä ei sitten olla kuin kotonanne, tämä selvä?
- Joo, selvä se Ernesti, Jaska virnisti ja riisui kengät.

Pekka teki samoin ja kohta olimme koko porukka olohuoneessa istuskelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Se vitun Armi-rakki halusi ehdottomasti istua keskellä olohuoneen pöytää ja tuijottaa meitä sohvalla istuvia. Ai että minua alkoi ahdistaa mokoma kirpunkantoteline. Harmi, ettei kaapissa ollut yhtään rotanmyrkkyä, sille olisi ollut nyt käyttöä, siis ihan vahingossa.

- Nuuh, nuuh, päästikö joku paukun? haistelin ilmaa.
- Ota rennosti, Armi se vaan päästelee, Jaska virnisteli.
- Voi vittu mikä pierupuupero, manailin karvakuonoa.
- Hys, älä puhu vitusta kuin leivästä, Armilla voi pamahtaa taas seisokki päälle, Jaska heristeli sormeaan.
- No Pekka, miten lakimiesasiat menevät? vaihdoin puheenaihetta.
- Keikkaa pukkaa, keikkaa pukkaa, kiirettä pitää.
- Onko sinulla jo paljon asiakkaita?
- Vasta parikymmentä. Se sadasta tuhannesta miljoonaan oleva aloitusmaksu karsii köyhimmät tehokkaasti pois asiakkaistani.
- Mistä kaukaa oikein tulitte?
- Ai perhana, voisiko joku käydä hissistä yhden ison laukun, Pekka havahtui.
- Ilona, ota joku naispuoleinen kaveriksi ja käy se laukku, nyt! komensin naistani.

Ilona katseli hetken ympärilleen ennen kuin hänen ilmeensä kirkastui Sirun kohdalla. Hän valitsi ystävänsä ja kohta tyttelit kuuluivat kolistelevan eteisessä. Olinkin jo ihmetellyt poikien saapumista paikalle vain parin pienen salkun varassa. Tyttöjen ähkiessä kyseisen ison laukun kanssa, Jaska avasi salkkunsa ja otti sieltä kaksi koirankuppia. Toiseen hän kävi keittiöstä vettä ja toisen hän täytti Pekan salkusta löytyneestä koiranruokapussista. Tuota katsellessa totesin koiran olevan nähtävästi kaverusten ykkösjuttu tällä hetkellä. Olin ollut aivan varma, että Pekan salkku on täynnä jotain asianajajajuttuja, mutta erehdyin pahasti.

- Hetkinen, puhelimeni soi, nyt Armi pieremättä hetki, Pekka kohotti kulmakarvojaan.
- Marlonen, Pekka Marlonen puhelimessa, miten voin olla kiusaksi vihamiehillenne?
- Kyllä, muistan teidät Petteri Ruinakko, olette Alapallon roudari.
- Niin, ihanko tosi? milloin? oletteko aivan varma tästä? aha, no tuliko mitään vammoja?

Aikansa kyseltyään Pekka laski puhelimen korvaltaan ja peitti sen mikrofonin huolellisesti purukumillaan. Tämän jälkeen hän nauraa räkätti aivan helvetisti noin minuutin verran. Sen jälkeen hän otti purukumin pois mikrofonin edestä ja kertoi luuriin papereiden hakemisen vievän vielä muutaman minuutin. Taas hän laittoi purukumin mikrofoniin ja nauraa räkätti tovin.

- Huh, kovaa hommaa tämä lakimiespelleily, vitun idiootti, rastatukkalakimies osoitteli luuriaan.
- Mitä se Petteri siellä itki, jotain sen tyttöystävän panemista, kesätakin sotkemista ja kaulasta roikottamistako? utelin häneltä.
- Jes, jätkä on guru! Pekka räväytti silmänsä lautasen kokoisiksi.
- Nooh, kävin tuuppasemassa Lissua takaapäin kun kyseinen pelle Petteri oli siellä keittiössä maitoa litkimässä.
- Hyi, yööök, onko se homoviulistin hinttiroudari käynyt puikottamassa Lissua? Pekka katsoi minua kuin hullu tyhjää pilleripurkkia.
- Oli se siellä ainakin yötä.
- Haloo, herra Ruinakko. Homma on selvä, laitatte vaan viisitoista tonnia etumaksua tililleni, niin pistän tästä tilille tyypin joka sen ansaitsee. Syyllinen tulee saamaan sellaisen korvausvaatimuksen, että muistaa tapahtumat lopun ikäänsä. Olen kohdallanne kohtuullinen, hoidan tämän homman vain sillä etumaksulla. Alapallolle ei sitten hiiskuta mitään tästä diilistä.
- Hienoa, kiitos, tarkastan saldoni kohta. Korvausvaatimus lähtee matkaan vielä tänään.

Lopetettuaan puhelun, Pekka kaivoi Lissun ja Sirun tuomasta laukusta kannettavan tietokoneen, joka oli pienimpiä mitä olen ikinä nähnyt. Aikansa puhistuaan ja itsekseen jupistuaan hän paukautti koneen kiinni ja ilmoitti olevansa viisitoista tonnia rikkaampi. Jaska kritisoi heti kärkeen, että miksi tyytyä vain niin vähään, kun heidän tietojen mukaan Petterillä olisi ollut tileillään jopa kaksikymmentäviisituhatta euroa rahaa.

- Herkistyin vähän, kun näin heti tuolla eteisessä kaksi niin nättiä posliinipillua, niisk, lakimies niiskutti.
- Oletko muuten jättänyt pilvenpolton, vaikutat kovin selväjärkiseltä? utelin.
- En, olen vain vaihtanut merkkiä.
- Missä meinaatte majailla tuon paskanhajuisen rakkinne kanssa? heitin ilmoille mielessäni pyörineen kysymyksen.
- Hys, ei Armille saa noin puhua, ei se itse voi mitään sille, että on shitpulli, Jaska hyssytteli.
- Sitä paitsi se on rotunsa ainoa edustaja, Pekka jatkoi.
- Miten niille muille on käynyt? Ilona uteli.
- Paskoivat unissaan koppansa täyteen paskaa ja tukehtuivat siihen, voi penturaukat, Jaska tirautti pari kyyneltä.
- Niin, Armi pelastui sillä, että se on nukkunut pennusta lähtien aina selällään, Pekka jatkoi.
- Se katsos kelluu sen paskapatjan päällä, Jaska virnisteli.

Hyi hitto, oloni ei parantunut ollenkaan saamani lisäinformaation vuoksi. Missä hitossa minä nyt tuon koiran nukutan, etten aamulla joudu kahlaamaan sen ulosteessa? Minulla ei ole edes kumisaappaita, että voisin laskea aamulla jalat sonnan peittämälle lattialle, voi hevoisen pallit, manailin tuskissani.

- Tuota, siitä Petteristä, kenelle sinä sen korvausvaatimuksen lähetit? kysyin Pekalta.
- Ai niin, no sille itselleen, entä sitten?
- Ei sitten mitään, meni varmaan oikeaan osoitteeseen, kohautin olkapäitäni.
- Minä, minä en nyt oikein ymmärrä, sille itselleen? Ilona kummasteli.
- No kenelle sitten? Vittu, minähän en ala ketään tuntemattomia syyttelemään. Maksakoot jätkä itse, kun on kerran ongelmansa keksinyt, Pekka tuohtui.
- Hyvä asenne, artisti maksaa, hehehee, hekottelin tyytyväisenä.

Keskustellessani Pekan kanssa asioista, Jaska alkoi viritellä jotain ihme tykin näköistä laitetta parvekkeenovelle. Ensin hän kiilasi oven auki jollain kiiloilla ja sen jälkeen vuorasi oviaukon tukevalla kankaalla, jonka keskellä oli kuminauhalla kiristetty reikä. Reikään hän sulloi putken, jonka toinen pää tuli omituisennäköiseen astiaan. Tyttöjen raahaama todella hervottoman kokoinen laukku näytti pitävän sisällään vaikka mitä kapineita.

- Mikä tuo on, ovatko vieraanvallan agentit taas hätistelleet teitä? kysäisin ohimennen.
- Noup, se on vaan tuon Armin paskatykki. Ammutaan paskat ulos omasta majapaikasta.
- Hihihii, älä sitten ihmettele mikä lätisee yöllä, kun Armi on kakalla, Pekka hihitteli rasta heiluen.


© Rauno Vääräniemi