www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

16.3.2008

177. Siru Reisi

- Erkkuliini, tässä on minun bestis suljetulta, Siru Reisi, tyttöni esitteli vieraan.
- Kilari, Ernesti, sinulla on muuten isot tissit, ojensin käteni naista kohti.
- Eipä ole herrankaan vehkeissä valittamista, imetkö tissiä?
- Ei kiitos, ottaisin sitä aamiaista.
- Sä et kertonut Ilona mitään, että asut homon kanssa? Siru pyöritteli silmiä päässään.
- Vittu, onko täällä kaapissa joku homo? Näytä mikä kaappi, niin minä paiskaan sen hintin pihalle, uhosin naama punaisena.
- Sinua se tarkoitti, kun et imenyt sen tissiä. Siru pitää kaikki tissiä imemättömiä miehiä homoina. Siru on sitä paitsi itse lesbo, se asuu kolmistaan Bimbon ja Bambin kanssa.
- Jes, kolme piirakkaa samassa asunnossa, pelkkää voihketta aamusta iltaan, kih, kih, Siru kihersi.

Jep, jep, voisihan sitä vieläkin pahemmin meikäläisen aamiaistunnelman pilata, mutta en nyt kovin äkkiä keksi, että miten? Siis tänne oli raahattu alaston hyvärunkoinen nainen, joka rinnasti miehen kalun tavalliseen makkaraan, eikä hyvänolontuottajaan, kuten suurin osa naisista teki. Naisella oli niin pitkät hiukset, että se varmaan pyyhki takapuolensakin niihin. Vaaleissa latvoissa ei kyllä näkynyt mitään ruskeata, joten neito oli kait käynyt vasta hiustenpesulla.

- Milloin sitä ollaan tänne tultu ja mistä, jos saan luvan udella? istuuduin Sirua vastapäätä.
- Yöllä, en liiku ulkona yksin päivisin.
- Niin, Siru pelkää raiskaajia, Ilona ehätti kilkattamaan kahvin kaadon lomassa väliin.
- Öisinhän ne yleensä heiluu, kummastelin ääneen samalla kun irrotin alapuolelta voideltua leipää pöydästä.
- Pukeudun mustiin.
- Onneksi et keltaisiin, voisi olla vaikea löytää sopiva vuorokaudenaika, vastasin juuri ennen leivän tunkemista suuhun.

Sitä ei olisi pitänyt sanoa, sillä Siru alkoi nauraa niin, että hänen suussaan olleet eriväriset pillerit sinkoilivat pitkin keittiötä. Onneksi onnistuin väistelemään ja ne lensivät ohi. Olisi aika vittumaista mennä pilleri silmässä lääkäriin ja pyytää sen poistamista. Toisaalta, hetken tyttöjen lattialla konttaamista katseltuani tulin siihen tulokseen, että kyllä se loppujen lopuksi myös paljaiden naisperseiden tuijottaminen parantaa vitutusta. Meisseli alkoi jo värähdellä pahaenteisesti, joten keskitin kaiken tarmoni kahvin juontiin ja leipien syöntiin. Hesaria en jaksanut lukea enää yhtään enempää, sillä sarjakuvasivu tuli lukaistua jo rapussa.

- Pirrr, pirrr, pirrr, alkoi Ilonan kännykkä elämöidä lipaston päällä.
- Ihkuu, minun känny soi, naiseni pomppasi ylös lattialta ja sieppasi luurin kätöseensä.
- Etkö vastaa? kummastelin soiva luuri korvalla olevaa sulotartani.
- Ai niin, se vastaaminen, olihan se tää vihreä nappi?
- Minä voin painaa sitä, saanhan, Siru painautui kiinni Ilonaan.

En tiedä kuka painoi ja mitä, mutta lopputuloksena oli joka tapauksessa aivan toimiva puhelu. Ymmärsin heti, että soittaja oli Ilonan isä ja sen, että siellä lentokentällä on ollut erinäisiä ongelmia, ja ne ongelmat oikeastaan jatkuvat tällä hetkellä.

- Niin isukki, kakka on pahaa ja se haisee, hyh, hyh, Ilona kilkatti luuriin.
- Ei isukku, en tiennyt siitä mitään.
- Ime homo munaa, ne on mun kavereita!
- Minä sanon mitä minä haluan, kuulitko iso sika? Ilona kiekui.
- Ota taksi tai kävele, sehän oli sinun mielestä niin terveellistä…isukki, Ilona räpätti ja lopetti puhelun.
- Mitäs isukki, oliko se löytänyt oikean lentokentän? tiedustelin naiseltani.
- Oli joo, mutta se oli onnistunut jotenkin sotkemaan autonsa paskalla.
- Hyi helvetti, eikö teillä kotona käydä vessassa, vaan tarpeet tehdään autoon? aloin yökkäillä ja voida pahoin.
- En tiedä, isukki puhui jostain sitpullista, en vaan ymmärtänyt mitä se tarkoitti.
- Entä Pekka ja Jaska?
- Ne tulevat kuulemma limolla ja isukki menee kotiin taksilla tai kävellen, ei se itsekään tiennyt.

En olisi kyllä uskonut millään, että Ilonan isukki, joka oli melkoinen porho, tekee tarpeensa autoon, joka on kaiken lisäksi vielä Mersu, tosin vain onneton E-sarjan halpishärpäke. Hyvä vaan, ettei ystävieni Pekan ja Jaskan tarvinnut tulla mokoman epäsiistin paskakasan kyydissä, tiedä vaikka pojat olisivat saaneet siitä jotain negatiivisia vaikutteita. Ystävilläni kun oli paha tapa imuroida maailmalta muutakin kuin piraattileffoja. He imuroivat todella herkästi ihmisten hyviä ja huonoja puolia, kuten nyt Jaskan tapauksessa James Bondin ja Pekan kohdalla Bob Marleyn. Nuo nyt olivat jääneet herroilla niin tiukasti päälle, että niistä ominaisuuksista tuskin pääsi kuin vasta haudassa. Oikeastaan minua hieman jo jännitti, että mitä kivaa pojat olivat nyt maailmalta imuroineet ja kuinka kovaa heillä menee?

Heidän lentokoneella saapuminen oli kyllä pienoinen pettymys, sillä odotin heillä olevan taas alla joku helvetin nopea ja erikoinen auto. Viimeksi he olivat käyneet täällä sillä erittäin nopealla Mersulla, joka oli naamioitu tavalliseksi taksiksi. He eivät olleet merkkiuskollisia, joten auto saattoi olla mikä hyvänsä, mikäli heillä nyt sellainen oli allaan.

- Tuleeko isäsi vasta lauantaina? kysyin Ilonalta.
- Jos silloinkaan, riippuu miten tiukassa se paskanhaju kuulemma on.
- Vielä parempi, toivottavasti se on tunkeutunut luihin ja ytimiin, hähähää, nauraa räkätin onnellisen ihmisen onnellista vahingonilonaurua.

Puhelun jälkeen naiset jatkoivat konttaamista pillereiden perässä ja kohta kaikki kolme oli löydetty ja turvallisesti Sirun huulessa. Pillereiden suuhun laittamista katsellessa minulla kävi mielessä, että miltähän nuo huulet tuntuisivat oman vehkeen ympärillä. Vehkeen noustessa puolitankoon, totesin aamiaisen olevan selvä ja suihkun kutsuvan. Helvettiäkö tässä itseään kiusaamaan tuollaisen naisen huulilla, joka ei ymmärrä tuhdin melan päälle mitään.

- Menen suihkuun, pitäkää hauskaa, huikkaisin alastomille leideille.
- Heippa, pese kikkeli kunnolla, Ilona huuteli takaisin.
- Et muuten kysynyt mitä tein aamulla naapurissa, pysähdyin kesken kävelyn kysymään.
- Ei tarttenut, vitun haju oli niin voimakas, että se kertoi kaiken. Joku sai kunnon melaa, oih!
- Ei se panemalla pienene, älä huoli tyttökulta.

Läpsyttelin vessaan, otin Nalle Puh pyyhkeen naulasta ja asettelin sen lavuaariin odottamaan märkää minääni. Tämän jälkeen kytkin virrat suihkustereoihin ja laitoin helvetin sähkömiehet moikaamaan kellojaan. Sähköyhtiön pojat olivat taas tosi vedossa, kuten joka aamu tätä ennenkin. Vedin tuollaisen puolentunnin likoamistuokion musiikin mukana karjuen. Suihkun päätteeksi sammutin stereot, sillä en voinut sietää kuivaamista musiikin pauhatessa. Musiikki kuului kastelemiseen, ei suinkaan kuivaamiseen.

- Vitun Mikko Alapallo, kirosin tyttöni pyyhettä katsellen.
- Jätkällä on näyteikkunan kokoiset pokat silmillä, luulisi vituttavan kantaa tuollaisia ruutuja, hähähää, nauraa räkätin perään miehen silmälasimuodille.

Oma Puh-pyyhe sentään oli aivan toista maata, niin rauhoittava kuin ikinä pyyhe voi vaan olla. Laittaessani sitä takaisin naulaan, jätin Puhin ja Alapallon väliin kaksi naulaa. Minua pelotti suunnattomasti ajatus, että joku synkkä aamu, kun tulen suihkuun, niin Puh on alkanut käyttää nahkahousuja Mikko Alapallon lailla.

- Nalle Puhille ei kuulu nahkapökät, ei, ei, ei, ei, paruin ääneen tuota kauheaa kauhuskenaariota.
- Erkkuliinii, onko sinulla siellä joku hätänä? Ilona huuteli oven takaa.
- Hompsahtava Alapallosi on ilkeä minun Puhilleni, puhisin takaisin.
- Mikkoko, ei voi olla, sehän on niin kultainen ja ihana kyykkyviulistipoika.
- Mikä helvetin poika se tuollainen yli viisikymppinen mies oikein on?
- Sillä on ihan pojan ääni.

Vai pojan ääni, munattoman miehen ääni sillä oli, puhisin punaisena tyttöni vastaukselle. On se jumalauta, että naiset alkavat ihannoida tuollaista kyykkyviulistia, jonka tyyli oli varmaan kuusikymmentäluvulta ja biisit vieläkin vanhempia. Odotin kauhulla, että milloin tuo karpaasien kukkanen on Suomen Euroviisuehdokkaana pilaamassa maamme maineen maailmalla lopullisesti.

Poistuin vessasta makuuhuoneeseen ja siellä vaatekaapille. Kaivelin esille puhtaat kalsarit, sukat ja t-paidan. Heittelin ne tyylikkäästi sängylle odottamaan Ernestiä. Tein vielä pikaisen inventaarion ja varmistin, että sukkapareja on parillinen määrä. Vessassa niitä ei ollut yhtään, joten makkarissa oleva likainen sukkapari mukaan lukien niitä piti olla nyt kaapissa myös parillinen määrä.

- Huh, helpotti, ei parittomia sukkapareja, pyyhkäisin otsaani.
- Ime tissiä! kuului samassa takaani.
- Huh helvetti, mistä sinä tähän pölähdit? kummastelin alastomana edessäni seisovaa Sirua.
- Ime tissiä, nainen kehotti uudestaan ja tarjosi toista rintaansa suutani kohti.
- No, jos nyt vähän imaisen, myönnyin ja kumarruin imuttelemaan tuon oudon naisen kookasta rintaa.

En tiedä, se oli varmaan jotenkin vaistomaista, sillä hetkessä käteni oli ujuttautunut Sirun posliinille ja todennut kyseisen kolon olevan märkä.

- Tuo kaverisi, niin saat maistaa sitä, Siru otti tiukan otteen ranteestani.
- Häh, sinähän olet lepakko.
- Kuule, en ole koskaan ollut kaksin yhden miehen kanssa sillä tavalla, tiedäthän sinä?
- Joo, siis sillai kikkeli kolossa ja sitä rataa.
- Vaan kun kolmistaan olemista ei lasketa kaksin miehen kanssa olemiseksi. Oliko sulla niitä kavereita vai ei?
- Eipä tule mieleen näin äkkiä, tunsin palan juuttuvan kurkkuuni.
- Ime tissiä!
- Okei, myönnyin ja jatkoin imuttamista.

Lopetin sen aika lyhyeen, sillä nyt minun piti saada oman minäni takia vaatteet päälleni. Pyöräytin Sirun ympäri ja käskin mennä keittiöön Ilonan imettäväksi. Johan oli outo eukko, kaksi miestä kelpasi mutta ei yksi. Ernestille, siis minulle, kelpasi vain yksi nainen kerrallaan, enkä harrasta kimppajuttuja, sillä eihän lääkärin määräämiä pillereitäkään syötetä kavereille. Joku tolkku se pitää olla naimisessa ja pillereiden syömisessä!


Seuraava Ernesti ilmestyy vasta 30.3.2008

© Rauno Vääräniemi