www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

9.3.2008

176. Pattitilanne

- Tissii…tissiii…tissiii…saako olla tissiii?
- Mmmm, minulle heti kaikki tissit, vastasin puoliksi unessa tuohon ihanaan kysymykseen.
- Sluuurps, häh? räväytin silmäni auki, sillä tämä tissi ei ollut Ilonaa nähnytkään.
- IME! kuului samassa kipakka käsky tissin omistajalta.
- Mmmm, maiskis, sluprs, maistelin tuota nöpöttävää nänniä.
- Ai sinä heräsit jo? Ilona ilmestyi sängyn vierelle alastomana.

Samassa tajusin, että myös tissiä suuhuni tunkeva nainen oli ilkosen alasti. Tappini pamahti heti täyteen seisokkiin niin että päässä vain humisi. Päässä alkoi samassa takoa, ettei kahta naista yhtä aikaa tai menetän järkeni. Helvetti, voiko mikään aamu alkaa näin epätoivoisissa merkeissä, voi helvetin helvetti, manasin mielessäni. Yritin ajatella Bermuda Halosta, mutta tappi sen kuin jäykistyi lisää.

- Minun pitää mennä käymään naapurissa, ilmoitin naisille ja pomppasin ylös petistä.
- Nytkö, siis heti aamusta? Ilona ihmetteli.
- No helvetti, sen minkä tekee aamusta, on illasta pois. Keittiöön siitä, molemmat, haluan palatessani aamiaisen.
- Ihkua, näet sä miten päättäväinen mies minulla on? Ilona kilkatti lähtiessään paljas peppu keikkuen keittiötä kohti.

En jäänyt kuuntelemaan mitä tuo toinen nainen vastasi, vaan tempaisin pelkät farkut jalkaan ja suunnistin avojaloin rappuun. Soitin Lissun ovikelloa ja kohta ovenraossa oli pörröpäinen nainen. En selitellyt mitään, vaan astuin eteiseen, riipaisin farkut lattialle ja nostin naisen päällä olevan yöpaidan pois.

- Uuh, tuota, mitäs sinä nyt, Lissu huokaisi kun sormeni tavoitti hänen kolonsa.
- Tsekkaan vaan että reitti on selvä.
- Ei kun täl…lääää tavallaaaa…ooooh, tuleeeet…oiiiihhh, Lissu voihki kun tuuppasin hänet eteisen tuolia vasten ja heti perään parrun hänen lämpimään koloonsa.
- Pyysit kerran ja nyt sitä saa, murahdin takaisin naisen rintoja vatkaten.
- Eih, kun, mul…laaaaah, on täällä vieras…yyyyyksiiii Petteriiii…
- Mitä se täällä tekee, ruokkii kultakaloja vai?
- Eiiiih minuuuulla ole kalojaaaaah. Se on tää…äääälläh yöky…yyyyläääässä ja on nyyyt kei…iiiittiössä aamumaiiidolla.
- Kuule, huuda sille, että ottaa toisen oikein iiiison lasillisen maitoa tai juo vaikka suoraan purkista, ellei muuten saa aikaansa kulutettua siellä tarpeeksi pitkään, opastin tuota muhkeamuotoista herkkupersettä.

Pidin Lissun pyynnöstä pienen tauon, kun hän huuteli Petterille, että tämän on nyt juotava sitä vitun maitoa niin pitkään, että hän antaa luvan lopettaa, eikä keittiöstä poistuta ennen sitä. Jotain se sälli kuului huutelevan kakkahädästä, mutta Lissu ei antanut armoa.

- Miksi tänään? Lissu uteli.
- No helvetti, kotona tuli pattitilanne ja muna seisoi kuin viimeistä kertaa.
- Ja päätit sitten tulla tänne…oiiiih, iiiiso poiiiiika!
- Pattitilanteet laukeavat parhaiten laukeamalla jonkun sisään, ilmoitin hänelle ja lisäsin vauhtia.
- Anna tulla, pliiiiiiiis! Lissu kirkaisi niin kovaa, ettei varmaan keittiössä jäänyt mitään epäselväksi.
- Sitä saa mitä tilaa! karjaisin takaisin ja annoin lastin lähteä.

Tavaraa tulikin aika reilusti. Vetäytyessäni pois Lissusta sitä lätsähti paljaalle lattialle melkoinen lätäkkö. Minulla itselläni oli todella hyvä olo, olinhan nyt käynyt vierailulla Lissun luona, kun hän sitä on aina mankunut ja selvittänyt kotona olleen kahden naisen pattitilanteen ainoalla oikealla tavalla, eli panemalla kolmatta, täysin tilanteen ulkopuoleista naista. Ennen farkkujen jalkaan vetämistä kuivasin vehkeeni mustaan miesten kesäpusakkaan. Vähän kyllä kävi mielessä, että missähän sekin riepu lienee ryvetetty, mutta päätin ottaa sen riskin, että siitä voisi saada jonkun kulkutaudin hepin päähän.

- Ernesti, tuo ei ollut mitenkään kivasti tehty Petteriä kohtaan, Lissu hihitteli.
- Kysypäs siltä, että kummasta se tykkäsi enemmän pahaa, sinun panemisesta vai kalun pyyhkimisestä hänen takkiinsa. Mikäli sille jäi jotain hampaankoloon takkia tai sinua kohtaan, niin käske sen tulla tähän osoitteeseen, annoin naiselle taskusta käyntikortin.
- Hei, eihän tämä ole sinun käyntikortti, vaan Mätösen.
- Jep, teetätin niitä, kun mies on niin vätys, ettei itse saa solmittua edes vihamiessuhteita. Onhan sitä jonkun autettava naapuria, vai mitä? hieroin samalla Lissun toista rintaa.
- Uuuh, toki, toki, naapuriapu on tärkeä, nainen jäi huokailemaan kun livahdin rappuun.

Rapussa minuun iski ahdistus siitä mitä tuolla asunnossa oli tapahtunut. Ajatella, jos minä vaikka olisin järkyttynyt siitä Petterin siellä olosta niin paljon, että minusta olisi tullut Lerppa-Ernesti tuollaisen rehevän herkkupepun edessä? Entä jos minusta olisi ollut lerppakuva seuraavassa iltapäivälehdessä ja vielä etusivulla? Entä jos olisin joutunut jälleen syömään pillereitä, nyt tosin niitä sinisiä? Minun oli aivan pakko mennä Korvettien ovelle ja monottaa sitä avojaloin niin kovaa kuin ikinä saatoin. Potkin ovea varmaan viisi minuuttia, kunnes sisältä kuului rapinaa ja Ailan pää ilmestyi ovenrakoon.

- Hu-huomenta Ernesti, mitä sinä meidän ovea potkit?
- Ai hei Aila, minua vitutti vain äskeiset tapahtumat niin paljon, että sen takia.
- Menisit kotiin, olet näemmä puolipukeissasi.
- Olitteko Pekan kanssa kikkelileikkejä leikkimässä, kun ovelle tulo kesti niin pitkään? tuijotin ruskeaverikköä syvälle tämän silmiin.
- Olin nukkumassa, kello on vasta seitsemän aamulla, haukotus…
- Entä Pekka, onko se vieraissa vai kotona?
- Nukkuu vielä, menisit sinäkin vielä petiin.
- Eikö sitä persläpeä saa hereille edes ovea potkimalla? aloin tuohtua paskajätkän hyviin unenlahjoihin.
- Ei paljon muuhunkaan, Aila huokaisi ja veti oven kiinni.
- Minä sentään yritin! huusin perään postiluukun kautta.

Olin nyt jollain tapaa vielä sellaisessa moodissa, ettei himaan meneminen innostanut yhtään. Tilasin hissin ylimpään kerrokseen ja asettauduin istumaan hissinoven väliin. Varmistin tällä, ettei kukaan ajaisi sillä ja hissin kolahteluilla häiritsisi minun ajatuksiani. Minulle oli erittäin tärkeä saada käydä ajatukseni läpi täysin omassa rauhassa. Vilkaisin rannekellon päivyriä ja totesin tänään olevan torstai. Se oli hyvä, sillä ainakaan viikonloppuruuhkat eivät olleet vielä alkaneet hississä tai koko rapussa.

- Herätä nyt jumalauta torstaina ennen seitsemää, eihän tämä voi pitää paikkaansa? karjuin tuskaani ulos päätä pidellen.

Olin vajoamassa tuskasta koomaan, kun huomasin että hissinoven karmiin oli kiva paukuttaa takaraivoa. Tihensin vähän tahtia ja lisäsin paukautuksiin voimaa, niin olokin alkoi helpottaa.

- Puuh, puuh, mitä helvettiä te siinä hissin oviaukossa istutte? joku sanomalehtipelle kipusi portaita pitkin paikalle.
- Ettei tule tehtyä lisää jonninjoutavia havaintoja, niin herra lehti taitaa olla tänään aika paljon myöhässä, vilkaisin kelloani korostetusti.
- Niih, puuh, auto hajosi.
- Tänne se vitun Hesari, sitä tässä jo toista tuntia odotellut, ojensin käteni.
- Kuka te olette ja missä te asutte, en tiedä tuleeko teille koko lehti.
- Lehti tänne tai perikunta saa tapella siitä risasta autostasi.
- Okei, okei, ei tarvitse hiiltyä herra…
- Kiitos, nyt menet nopsaan alas, sinulla on varmaan vielä paljon jaettavaa.
- Menen, menen, mies murisi tunkiessaan lehteä Korvettien postiluukkuun.

Tyypin kadottua kerrosta alemmaksi, avasin minä lehden ja siitä sarjakuvasivut. Viivi ja Wagner olivat minun suosikit Kamujen ohella. Fingerporissa oli myös joskus aivan tautista läppää, mutta ei aina. Wagner oli joka kerta täysi sika, mikä miellytti minua suunnattomasti. Miehen piti olla mies, eikä mikään narussa talutettava suolaheinä, joka taipui pienimmänkin tuulenväreen sattuessa toivottuun suuntaan.

- Hahahaa, hauska pekoni, hahahaa, nauroin Wagnerin tempaukselle.
- ONKO HISSISSÄ JOTAIN VIKAA? nauruni keskeytettiin mitä julmimmalla tavalla.
- ON, IHAN PASKANA KOKO VÄRKKI, MIKÄÄN EI TOIMI! huusin takaisin.
- SOITATKO HUOLTOMIEHEN?
- SOITIN JO, TULEE KYMMENELTÄ! karjuin takaisin.
- PÄIVÄNJATKOJA!
- SITÄ SAMAA HERRA NAAKKA!

Kolmoskerroksen huutelija oli Daniel Naakka, mies jolla oli todella kiinteäpeppuinen nuori vaimo. Jutta ei ollut vaan täysin ymmärtänyt, miten iloiseksi hän voi tehdä useamman miehen, mutta kyllä se siitä kolmikymppisenä alkaa aueta hänellekin, muistelin vähän menneitä. Kuuntelin siinä kun Daniel lampsi portaita pitkin alakertaan ja lopulta alaovi kolahti miehen perässä.

- Persehän tässä puutuu, saatana! kirosin ja könysin ylös hissinoven välistä.

Ovi kolahti kiinni pienellä viiveellä ja hissi lähti samassa matkaan kohti alempia kerroksia. Sillä taisi olla jonotuslistalla muutamassa kerroksessa käynti. Avasin oven farkkujen taskusta kaivamalla avaimella ja astuin kotieteiseen. Farkut hiersivät sen verran ikävästi herkkää herkkutattia, että riipaisin ne jalasta ja läpsyttelin Hesari kourassa keittiöön.

- Oho, näenkö minä oikein? pysähdyin äkkiä.
- Kih, jos näit minun imevän tissiä, niin näit oikein, Ilona tirskahti.
- Joo, sitä minä juuri näin, vastasin ja astuin ruokapöydän vierelle.

Vieras nainen istui kahvikuppi nenänsä edessä pöydän ääressä ja Ilona seisoi hänen vieressään kumartuneena naisen rintavarustuksen puoleen. Tuon vaalean pitkän naisen rinnat olivat hoikkaan runkoon nähden aika valtavan kokoiset, vaikka eivät mitään mahtimeijereitä vielä olleetkaan. Pistin myös merkille, että naisen kahvikupin vieressä oli kolme isoa rasiaa pillereitä, keltaisia, violetteja ja vihreitä. Koska katseeni ei häpeä mitään, tutkin sillä myös neitosen jalkovälin ja totesin sen olevan Ilonan lailla täysin karvaton.


© Rauno Vääräniemi