www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

18.11.2007

166. Takki auki

Avasin silmät, sillä olin saanut unen läpi viestin, että joku tuijottaa minua. Makasin selälläni sängyllä kaikki vaatteet päällä. Meinasin loihtia ilmoille perkeleitä, kunnes muistin miten olin eilen ihan omasta halusta mennyt sänkyyn täysin puettuna. Seuraavaksi koin suunnattoman ilontunteen, sillä nythän minun ei tarvinnut käydä suihkussa. Jos nukkuu vaatteet päällä, niin aamusuihkua ei tarvita. Se oli mielestäni hyvä sääntö, jonka olin ihan itse keksinyt.

- Ja nyt sitten siihen vitun tuijottajaan, murahdin ääneen.

Vilkaisin vierelläni nukkuvaa alastonta tyttöäni ja totesin hänen olevan kaikkea muuta kuin tuijottaja. Pyyhin sen jälkeen tarkalla katseellani pitkin makuuhuonetta, mutta en nähnyt missään ketään. Olihan se nyt kumma, perkele, sillä Ernesti ei turhaan unia keskeytä, aloin koota jo patoumaa korvienväliini.

- Ahaa, siis sinä, karjaisin keskellä kattoa nököttävälle kärpäselle.
- Surrrrrr
- Haa, minullapa on salainen ase, hihkaisin ja tempaisin suljetun sähkölukkoakin nopeammin tuhero-suihkepullon taskusta ja suihkautin ainetta kärpäseen.
- Surrrrrr…kops!

Se siitä, kärpäselle oli näemmä purkitettu piirakan tuoksu liikaa, hekottelin tyytyväisenä. Samalla tulin keksineeksi aineelle jotain muutakin hyötykäyttöä kuin ainainen tuheron tuoksu omissa sieraimissa. Asiasta innostuneena suihkautin ainetta varovasti molempiin kainaloihin. Nuuhkin niitä ja totesin, että hien ja tuheron haju kainaloissa oli taatusti miehisintä mitä heteromies vaan voi keksiä.

- Jumalauta, tällä hajusekoituksella voin mennä takkia auki tilanteeseen kuin tilanteeseen, hihkaisin onnesta soikeana.
- Yyyh, minne sinä olet kulta menossa? Ilona nosti päätään.
- Ihan minne vaan, sillä Ernestiä ei pysäytä mikään, hah.
- Otatko sitä ennen kahvia ja alapuolelta voideltuja leipiä. Ilman aamiaista ei saa lähteä minnekään.
- Toki.
- Meen tekemään niitä, kihlattuni kömpi ylös sängystä ja lähti takapuolta epäseksikkäästi raapien kohti keittiötä.

Ilonan astellessa kohti keittiötä kuulin lattialankun narahtavan pari kertaa aika pahasti. Asia oli muuten täysi ok, mutta kun minulla ei ollut asunnossa lankkulattiaa, vaan ihan tavallinen halpis muovimattoviritelmä. En jaksanut alkaa pohtia tuota narahtamista sen enempää, vaan astelin rinta kaarella eteiseen ja otin naulakosta yhden takeistani. Vetäisin sen päälle ja jätin auki.

- Menen parvekkeelle vittuilemaan naapureille, huikkasin keittiössä touhuavalle tytölleni.
- Sano niille jotain uniikkia, pliis.

Olipas se taas kerran mukava kuulla, että elämänkuppani oli asioita hyvin pitkälle samaa mieltä, eikä nipottanut vastaan jokaisessa käänteessä. Meillä Ilonan kanssa auttoi suunnattomasti samankaltainen menneisyys ja kokemukset suljetulta. Siellä sai elämään hyvä perspektiivin, kun katseli ulkopuolista elämää kaltereiden läpi lääketokkurassa ja yritti miettiä, että miksi nurmikolla olevat kukat iskevät silmää tasatunnein. Tuollainen asia oli vaivannut minua yhtenä kesänä viikon päivät. Onneksi joku kaupungin setä oli tullut paikalle ajettavalla ruohonleikkurilla ja niittänyt silmää iskevät rehut poikki. Olin ehdottanut sen kunniaksi suuria juhlia, mutta jostain syystä sain vain tupla-annoksen lääkettä.

- Huomenta naapurit, vituntuoksuista keskiviikkoa joka iikalle! karjaisin parvekkeeltani perseeni pohjasta.

Jäin toivorikkaana odottelemaan, että joku ystävällinen sielu olisi vastannut, että kiitos samoin Ernesti. Mitä vielä, kukaan ei vaivautunut vastaamaan mitään, mokomatkin rajoittuneet pällit.

- Mätööööneeeeen, onko sinulla siellä naiiiineeeeen? huusin vastapäisen talon suuntaan niin kovaa kuin jaksoin.

Toistin huutoni kolme kertaa, kunnes totesin käyttäneeni tämän päivän mölyannokseni. En halunnut tuhlata kaikkea ääntäni muutamaan lauseeseen, sillä minua ketutti suunnattomasti olla hiljaa loppupäivä. Olin joskus saanut luotettavilta tahoilta tietää, että ihmisellä on vain rajoitettu määrä ääntä käytettävissä päivää kohti. Koska Mätönen ei reagoinut huutooni, nousin varovasti parveketuolille ja aloin heilutella käsiäni herättääkseni hänen huomion. Se kannatti, sillä samassa herra vittumainen naapuri avasi oven ja asteli parvekkeelle rööki suussa.

- Terve paviaani, oletko saanut pillua? huikkasin hänelle.
- Krääh, pythyi, tosimiehet vehtaa naisten kanssa vaan kun ei ole muuta miehisempää tekemistä, Mätösen Jorma ilmoitti pyyhkiessään äsken räkäisemäänsä limaa rinnuksiltaan.
- Taitaa miehellä alahuuli väpättää pahastikin, kun räkä tippuu rinnuksille, hekottelin hänelle vahingoniloisena.
- Syö sinä kuule pillereitäsi, hähähää.
- Oletko polttanut naamasi auringossa vai miksi se näyttää tänne asti kovin punaiselta?
- Minä…tuota…nypin partakarvat.
- Haa, olet siis tosimies.

Sain vastaukseksi vain jotain epämääräistä tupakkamiehen rykimistä. Kaikesta päätellen Jorma oli tosiaan tehnyt, kuten olin yllyttänyt aikaisemmin. Parin henkosen jälkeen mies alkoi selittää, ettei se veden myyminen ollutkaan kovin hyvä rahanansaitsemiskeino, kun se vitun vesi ei ollutkaan mennyt poikki. Mätönen oli kuulemma käynyt kysymässä siltä kaivurikuskilta, joka meidän tien varressa kaiveli, että mitä mies kaivaa? Tyyppi oli todennut, että alueen ensimmäiseen taloon vedettiin vain lisää tietoliikennekaapeleita, kun kaista oli loppunut kesken.

- Tuota, kröööh, et satu tietämään mitään sellaisista siivouspalveluista? Mätönen köhisi sytytellessään toisen tupakan.
- Tiedän…paljonkin.
- Sa-sanooko sinulle kolme ämmää mitään? mies melkein kuiskasi pihan yli.

Minulla oli jo suunnattoman vaikeata saada selville mitä hän sipisi, sillä parvekkeidemme välimatkaa oli jonkin verran, vaikka talot olivat ihan toistensa vieressä. Minulle tuli ensin mieleen, että Mätönen oli löytänyt jostain kolmen muijan siivouspalvelun ja duunannut heistä jokaista paskamaha hölskyen. Minua alkoi jo yököttää moinen elostelu ja säälittää ne naiset. Ei ole mikään ihme, että mielenterveyspotilaita tulee jatkuvasti lisää työelämästä, kun palveluiden ostajina on tuollaisia itsestään huolta pitämättömiä paskamahoja ja latvalahoja elostelijoita.

- En tiedä mitään kolmesta ämmästä, sillä itse käytän neljän Peen palveluita.
- Etkö, huh!
- Anteeksi mitä sanoit?
- Sitä vaan, että oli vitun kireitä ämmiä ne kolmen ämmän siivouspalvelun naiset.
- Tuliko myös puhdasta jälkeä?
- Hähää, et arvaakaan miten puhdasta tuli. Paikat kuule kiiltää ja meikäjannun pallit helkkää pelkkiä joululauluja tyhjiltään, hähähää.
- Ihan kateeksi käy, totesin naurua pidätellen.

Muistin yllättäen, että siivouspiirakat olivat luvanneet toimittaa Mätösen osoitteeseen siivouspartion Meisseli Maurien Moppauksesta, eli kotoisammin kolmesta ämmästä. Vittu minkä olotilan tuo muistikuva saikaan minussa aikaan. Minua nimittäin yökötti ja nauratti yhtä aikaa aivan saatanasti. En oikein tiennyt että oksentaisinko kaiteen yli vai nauraisinko vedet silmissä kaidetta vasten? Tästä pattitilanteesta johtuen tyydyin vain pieraisemaan ja katselemaan naapuriani hymy huulilla.

- Sitä saa mitä tilaa, huusin hänelle.
- Toiset ne saa toiset ruikuttaa nurkassa pilleripurkki kädessä, hähähäää.
- Kerro Maurille terveisiä, koska kaikesta päätellen tapaatte vielä toistekin, sanoin hänelle ja heilautin kättäni jäähyväisiksi.
- Poistuin samalla sisätiloihin, jotta Mätönen voi jäädä ihan omassa rauhassa miettimään, että mitä vittua ja vielä ilman vittua?

Jotain se mies siellä parvekkeellaan selitti, mutta en kuullut enää sanaakaan suljettujen parvekkeenovien läpi. Hänellä olisi nähtävästi ollut paljonkin asiaa, sillä suu kävi varmaan pari minuuttia ja molemmat nyrkit heiluivat pään yläpuolella. Toisaalta, saattoihan hän vain voimistella ja tuuli aukoa suuta, tiedä noista kaikista pölhöistä.

- Tässä kahvi ja voileivät, Ilona kiikutti tarjottimen olohuoneen pöydälle.
- Laitatko television päälle?

Yleensä minun televisioon ei saaneet muut koskea, mutta nyt pelkäsin sen räjähtävän eilisen savuttamisen jälkeen, joten Ilona sai olla virrankytkijänä. Pistin silmät kiinni ja tukin sormilla korvat, kun hän meni laittamaan töpselin seinään ja virrat päälle töllöttimeen.

- Ernestii! tunsin tönäisyn vaimean äänen saattelemana.
- Häh, mitä? avasin silmäni ja otin sormet korvista.
- Tässä tämä kaukosäädin. Haluatko vaihtaa kanavaa, kun sieltä tulee se sää?
- En.

Laitoin jalat miesmäisesti levälleen ja varmistin takin olevan niin auki kuin se vaan ikinä on mahdollista. Tosimies kun menee tilanteeseen kuin tilanteeseen takki auki. Näkeepähän se sääpellekin, että meikäläinen on niin kova luu, ettei minua yksi sadetakkipervo heiluttele millään muotoa.

- Hyvää mussukkahuomenta kaikki kultaiset pojat, ja miksei myös tytöt, sääpelle hypähti ruutuun oikeasta kulmasta.
- Mitä, mitä? parahdin sadetakkipelleä vilkaistuani.
- Hahaa, tänään ajattelin viettää takki auki päivän. Mitäs siitä sanotte hyvät katselijani?
- No hyh, ovatkohan nuo kalsarit edes puhtaat, kurtistin otsaani sääpellen leopardikuvioisia boxereita katsellen.
- Hyvät sään seuraajat. Heräsin tuossa yöllä unesta, joka käski minun olla tänään takki auki ja näyttää näin koko Suomen kansalle, että päivän sää on mitä parhain takki auki olemiseen.
- Matkija, pyh! tuhahdin takaisin.
- Viuuuuuuuu, kräääääääh, uiiiiiiiiiiii, televisio alkoi ujeltaa vienon savukiehkuran noustessa sen takaosasta.
- Meillä on tänään hyvin läm…krääääh…vä…viuuuuu…poks…kops!
- Oho, jäin suu auki katsomaan sammunutta televisiota.

Pelkkä töllön sammuminen ei olisi saanut minua hämmästymään, mutta lattialle naamalleen pudonnut kuvaputki sai suuni totaalisen auki.


Ernesti jää nyt pienelle tauolle ja palaa takaisin elämäänne ensi vuoden puolella. Tarkkaa päivämäärää en osaa sanoa, mutta takaisinpaluu on varma, kuten on Ernestin elämässä alastomat naiset. Pitäkää lääkitys kunnossa joulun ja uudenvuoden yli, että olette taatusti vintit himmeinä vastaanottamassa Ernestin uusimpia tempauksia. Mikäli jolla kulla on hyviä ideoita siitä, mitä Ernestille sattuu uutta televisiota ostaessa, niin laittaapi heti ajatuksia joko sähköpostin tai "anna palautetta" linkin kautta Ernestin etusivulla.



© Rauno Vääräniemi