www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
28.10.2007
Seisoin eteisessä raivosta puhisten tuhero-suihkepullo kädessäni ja käsittelin aivoissani työ-sanaa. On siinäkin vittumainen sana, niin vittumainen, että moni terve ihminen menettää terveytensä sen vuoksi ja joutuu popsimaan ties mitä pillereitä. Eihän niissä pillereissä muuten mitään pahaa ole, mutta ainakin meikäläisellä meni niiden vuoksi halut panna naisia, muuten kuin halvalla poskea soitellen.
- Ahaa, vessa onkin tässä, pitempi blondeista totesi ja avasi oven.
- Olisit kakannut himassa, tuhahdin takaisin nenääni pidellen.
- Anteeksi mitä sanoittekaan?
- Pitääkö tänne tulla paskomaan? korotin ääntäni.
- Vettä ämpäreihin ja voimme riisua myös nämä päällimmäiset vaatteet sinne.
- Jaa, no olkoon sitten tämän kerran, mutta vessaa ei vedetä ilman minun
läsnäoloa.
Tytsyt vaihtoivat kummallisia katseita keskenään. Minulle tuli heti mieleen, että niillä on jotain naisten välisiä juttuja mielessä, vaikka vessaharjalla toisen jynssäämistä jalkojen välistä. Onneksi vessaharja ei ollut minun, vaan Ilonan ja väriltään todella vittumaisen vihreä. Ihan sama vaikka survoisivat sen nenäänsä, ei haittaa minua pätkääkään.
- Hei, eih! karjaisin, mutta liian myöhään.
- Mitä? pitkä blondi kääntyi kysymään samalla kun vesi alkoi valua heidän omaan ämpäriin hanasta.
- Tota noin, voi vittu! raavin päätäni todetessani, että vettä tuli hanasta kuin hanasta.
- Niin mitä?
- Sitä vaan, että pimperot paljaaksi, en minä mistään vaatteilla koreilemisesta maksa
latiakaan.
Johan kannatti komentaa, sillä neitosten vaatteet lensivät vauhdilla pesukoneeni päälle ja minun edessä oli hetkessä kaksi vaaleata posliinipimperoa hieman roikkuvine luomutisseine. Ilonalla oli kiinteämpi rintavarustus, mutta pienempi mitä noilla siivouspiirakoilla. Siinä samassa minua alkoi panettaa niin, että ajattelin jo mennä hissiin odottelemaan jotain rapun naispuoleista asukasta, jos olisi vaikka päässyt hissimatkan aikana purkamaan paineitaan. Toki Ilonan mukaan ottaminen olisi yksi vaihtoehto, mutta en halua jättää asuntoani kolmistaan kahden vieraan naisen kanssa. Vain hyvin tutut saivat olla kaksin asuntoni kanssa tai kolmin, mikäli niitä tuttuja olisi kaksi.
- Onko nämä vedet varattu johonkin käyttöön? lyhyempi siivoojapiirakka uteli täysiä vesisankoja osoitellen.
- On, minä kerään vettä, ilmoitin naama pokerina.
- Ai jaa, no hyvä.
Neitoset olivat sen näköisiä, etteivät oikein uskoneet vastaustani. Ei haitannut, sillä minä sain kerätä ihan mitä halusin, vaikka sitten vettä, perkele! Ihmettelyt jäivät lyhyiksi, sillä neidot aloittivat heti hommat. Matot saivat kyytiä parvekkeelle, jossa pitempi blondi puisteli ne ilman rihman kiertämää. Todella suunnattomaksi harmikseni Mätösen mulkku ei sattunut samaan aikaa omalle parvekkeelleen röökille. Siinä olisi ollut paskamahalla taas ihmettelemistä. Olin juuri soittamaisillani hänelle, kun lyhyempi ja muodokkaampi blondi tuli luokseni rätti kourassa.
- Tuletko pitämään keittiönjakkaraa, kun minä pesen verholautoja katonrajassa?
- Jep, tulen, vastasin vilkaistuani neidon takamusta.
Kipaisin vikkeläliikkeisen siivouspiirakan perässä makuuhuoneeseen, jonne neito oli jo raahannut keittiöjakkaran. Hän nousi ketterästi jakkaralle ja alkoi peppua keinuttaen pyyhkiä verholautaa. Enpä muistakaan, että koska olisin nähnyt pimperoa noin korkealla, lienenkö koskaan? Tytteli kääntyi vielä toisin päin ja pesi verholaudat myös sisäpuolelta. Nyt pääsin katsomaan tavaraa edestäpäin ja kyllä siinä silmä lepäsi.
- Ihku, Ilona kilkatti takanani.
- Tiedä häntä, se mitä ei saa mulkulla koittaa ei voi kovin paljon kehua, kohautin olkapäitäni.
- Sorry, ei duuniaikana, neito ilmoitti heti.
- Joo, tiedän kyllä pelisäännöt, nou hätä, vastasin hänelle.
- Vaan minäpä saan koittaa, Ilona tunki käden housuihini ja puristi jäykistynyttä vehjettäni.
- Hei, kuka maksaa tämän siivouksen? ärähdin tiukasti.
- Sinä Erkkuliini.
- Ja kuka saa nauttia näistä posliineista koko rahalla?
- Me, tai ehkä sinä vähän enemmän, Ilona puri huultaan riettaan näköisenä ja veti kätensä pois
housuistani.
Huh, onneksi tajusi, ettei tarvinnut tosiaan alkaa suunnitella jotain naisen kurinpitokurssia ihan näiltä seisokeilta. Jos nyt menisin tunkemaan melaani Ilonan tavaraan, niin menettäisin koko katselunautinnon, mitä nuo kaksi touhukasta siivoojapiirakkaa minulle tarjosivat.
- Kuule, mitä jos vaihdatte osia ja se toinen neito pyyhkii vaikka keittiön verholaudat.
- Sopii minulle.
Tämä samainen neito kiikutti jakkaran keittiöön, jossa pitempi blondi pyyhki juuri pöytätasoa. Lyhyempi kertoi mitä piti tehdä ja kohta sain nauttia pitkän neitosen verholautojen pyyhkimisestä. Ihan rehellisyyden nimissä piti todeta itsekseen, että en osaisi vielä näiltä jalansijoilta sanoa, että kummalle antaisin ensin suurta ja mahtavaa. Molemmat neitoset olivat pitäneen itsestään niin hyvää huolta ja olivat 100 % posliineja, joten kovasti olivat pelivärkit samalla viivalla näin vierestä katsottuna. Lisäksi mulkku seisoi kummankin vieressä ihan yhtä kovana, joten siitäkään ei ollut apua tähän valintaprosessiin, jota mielessäni kävin.
- Onko teillä imuria? pitempi piirakka kysyi laskeutuessaan jakkaralta.
- Minä kyllä yleensä hoidan sen itse, Ilona ilmoitti huuliaan mutristellen.
- Niin, köh, minä sitä lattiaimuria tarkoitin, neito korjasi naama punaisena.
- Saako siitä jotain alennusta, siis talon siivousvälineiden käytöstä? otin tiukan linjan, sillä hullujahan ei käytetä hyväksi.
- Jos minä vaikka samalla ratsastan sillä letkulla ja kaverini tekee samoin.
- No helvetti, kunhan ette hirnu, ettei mene fiilis eikä stondis laske.
- Täh?
- Sitä vaan, että hirnumisesta tulee mieleen hevoset ja paskan haju.
- Me emme hirnu, hi hi hii.
- Eikä siinä vielä kaikki, jatkoin naama totisena.
- Ai jaa?
- Lisäksi minua alkaa huimata kun kuulen hirnuntaa.
- Erkkuliini, sinä voit pitää kiinni minusta, Ilona tuli vierelleni tueksi ja turvaksi.
- Ei hätää, kunhan kukaan ei hirnu. En voi sietää korkeita paikkoja ja hevosen hirnumisesta tulee mieleen
hevonen ja sen selässä istuminen on liian korkealentoista puuhaa
minulle, puuh!
Vaikka saatoin hyvin olla kerrostalon katolla grillailemassa ja kuseksia katonreunalta maahan, niin alla vellova ja hirnahteleva hevonen huimasi minua kovasti. Olin kerran elämässäni kokeillut hevosta ja se perkele hirnahti kun olin sen selässä. Se oli ollut seinä-, umpi-, ja syntymähullujen virkistyspäivä suljetun suljetulla sisäpihalla hevosten kera. Onneksi en tippunut sen kaakin selästä, vaikka se oli ollut hyvin lähellä. Koko virkistyspäivä oli loppunut aika lyhyeen, kun joku oli keksinyt, että hevosista tehdään meetvurstia. Koko porukka oli äkkiä sitä mieltä, että parempi hevonen leivän päällä kuin ihminen hevosen päällä. Hevosten ja varsinkin niiden hoitajien huumori ei kestänyt sitä, kun lauma hulluja yritti jyrsiä hampaillaan hevosten jalkoja. Saatiin taas kerran paloletkusta vettä päällemme.
- Jihaa, laukkaa letku rento! siivouspiirakka kannusti imuriani letku jalkojen välissä.
- Vau, tekee varmaan ihkun höpöä, Ilona huokaili vierelläni.
- Niin tekee, seisoo todella kovana, mutisin takaisin esitystä
katsoessani.
Imurointi oli vallan mukavaa touhua, varsinkin kun sitä suoritti kaksi posliiniblondia vuoronperään. Tuota touhua katsellessani takaraivossa jyskytti sellainen ajatus, että moisella menolla lattialle jää varmasti joku imuroimaton muru, johon saatan pahimmassa tapauksessa iskeä vaikka varpaani. Esitystä katsoen hiippailin pitkin kämppääni ja koetin löytää jostain jotain sanomista. Se ei vaan ollutkaan millään tavalla helppo nakki, sillä silmäni etsiytyivät jatkuvasti vain tyttöjen suloihin. Lopuksi päätin, että jääkööt vaikka neljä murua, ei haittaa tällä kertaa. Viisi olisi jo liikaa, mutta en uskonut ammattilaisten olevan niin huolimattomia edes ilman vaatteita siivotessaan.
- Olisimme nyt valmiita pesemään lattiat, lyhyempi siivouspiirakka tuli ilmoittamaan.
- Minä olen valmis mihin vaan, vastasin hymyillen.
- Me voisimme pestä lattiat nyt, sopiiko?
- Ihan miten vaan, jatkoin hymyilemistä.
Voi että osasikin olla autuas olo, kuin parhaimman lääkityksen aikaan, mutta sillä erotuksella, että nyt oli tappi kovana ja halut kotona sekä vierellä ihana tyttöystävä. Hymy ei laskenut milliäkään tyttöjen alkaessa luututa lattioita kahteen naiseen kontaten. Jumalauta, miten he osasivatkaan luututa lattiat hyvin peppu pystyssä. Konttaamisesta huolimatta lattiat oli pesty turhankin nopeasti omasta mielestäni. Tyttöjen nakellessa mattoja takaisin lattialle, jouduin myöntämään itselle, että tämä taisi sitten olla tässä.
- Tytöt, onko missään karvapersejaakkojen alastonsiivouspalvelua? heitin ilmoille kysymyksen.
- Ihkuu, sinä ajattelet Erkkuliini minua, Ilona hihkaisi.
- Ja paskat, tavarasihan kastui jo tästä.
- Niin no, totta.
- Ajattelin lähinnä Mätöstä.
- Ei tule mitään Jaakkoja mieleen, pitempi vastasi.
- Hei, mutta miten se Meisseli Maurien Moppaus toimii nykyisin? lyhyempi siivouspiirakka tarttui keskusteluun.
- Ai niin, Maurihan sai taas työntekijöitä firmaansa, totta.
- Anteeksi laiskuuteni, mutta saanko tilattua sen palvelun teidän kautta ystävälleni?
- Toki, sillä olet asiakastietojen mukaan meidän vanha asiakas ja jotkut tytöt tuntevat sinut kuulemma todella
syvällisesti, pitkä blondi tirskahteli.
Tuo helpotti minua suunnattomasti. Tilasin saman tien Mätöselle siivouksen tälle illalle tai huomiselle aamulle, ihan miten vain firmalle eli Maurille sopi. Sovimme tyttöjen kanssa, että lasku tulee sitten kun sekin homma on hoidettu, eli he hoitavat Maurin kanssa kaikki niin, että saan laskun vain yhdestä paikasta. Yleensä nämä piti maksaa käteisellä tai kortilla heti, mutta vakkariasiakkaat saivat palvelut myös laskulle.