www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

21.10.2007

163. Älyvalo

Avasin eteisessä välioven ja katselin ovisilmän kautta rappuun. En nähnyt siellä mitään liikettä. Vaihdoin silmää ja kokeilin uudelleen, mutta jälleen sama lopputulos. Seuraavaksi työnsin nenän ovisilmään ja kokeilin, jos vaikka hajuaisti olisi haistanut jotain lasin läpi. Jälleen kerran tuli vesiperä.

- Helvetti, persekö tuohon pitäisi työntää? manailin tuskissani.

Tuskaileminen ei auttanut yhtään mitään. Kokeilin vielä molempia korvia ovessa, jos vaikka siellä olisi näkymättömiä miehiä tai neljän peen naisia. Ajattelin kuuloaistini paljastavan ne, mutta taas kävi yhtä heikosti kuin edellisilläkin kerroilla. Mietin tovin asiaa ja sitten koin valonvälähdyksen korvieni välissä, joka suorastaan sokaisi silmäni. Silmiä räpytellessäni olin kuin pilleripurkin päältä pudonnut, sillä normaalisti älynväläykseni eivät olleet vaikuttaneet millään tapaa näkökykyyni.

- Erkkuliini, näitkö sen? Ilona huuteli jostain näkymättömistä.
- Minä, minä sain ajatuksen ja voi vittu miten se välähti.
- Höspö, se olin minä.
- Hetkinen, oletko jossain pääni sisällä, ravistelin päätäni silmien ollessa vielä toimintakyvyttömät.
- Tässä, ihan edessäsi, kokeile vaikka tissiä.

Ojensin kättäni ja pienellä haparoinnilla tavoitin tyttöni kiinteän rinnan ja nännin. Hieroin sitä hetken ja Ilonan ääntelemisestä päättelin nännin olevan kiinni hänessä, eikä esimerkiksi missään humanoidissa tai vieraanvallan agentissa.

- Olet se sinä, mutta miksi et näy? kummastelin tilannetta.
- Minulla on testattavana Jaskan uusin täsmäase.
- Häh, missä sinä Jaskan tapasit?
- Jaska tuli kaupan kassalla luokseni kun pakkasin ostoksia ja antoi tämän minulle.
- Minkä, en minä näe yhtään mitään? ärähdin.
- Ai niin, sinun pitää ottaa pilleri, Ilona ilmoitti ja tälläsi käteeni hervottoman ison pyöreän esineen.

Tunnustelin sitä ja mieleeni tuli kaljapullon korkki. Joutuisinko minä jyrsimään jotain pullonkorkkia saadakseni näköni takaisin? Tunnustelin esineen muotoja ja ne vastasivat aika lailla pullonkorkin reunoja. Muuten se vaikutti vain huomattavasti korkkia paksummalta. Pelkäsin loukkaavani kieleni sitä jyrsiessä.

- Syö se niin saat näkösi takaisin, Ilona kehotti.
- Tämähän on joku vitun turvonnut kaljapullon korkki, murahdin.
- Ei, vaan sen muottina on käytetty korkkia.
- Okei, onko mitään sivuvaikutuksia?
- Njaa, Jaskan mukaan joiltain lähtee hiukset, toisilta loppuu verenkierto jalkoihin ja joltain prosentilta tippuu korvat päästä. Osa myös kuolee, mutta sitä prosenttia Jaska ei kertonut.
- Puhuiko Jaska mitään potenssista tai mulkusta?
- Ei, ei puhunut.

Huokaisin helpotuksesta, sillä kyllähän ystäväni olisi varoittanut, mikäli pilleri poistaisi potenssin tai tiputtaisi pelivälineeni jalkojen välistä. Huojentuneena tungin pillerin suuhuni ja maistelin sitä varovasti. Se maistui sitruunalta, mansikalta, mustikalta, lakritsilta, toffeelta ja grillatulta makkaralta.

- Maistuuko?
- Jep, tämä on oikeastaan hyvää, maiskuttelin huuliani.
- Maistoitko siinä päärynää?
- E-en, olisiko pitänyt, kummastelin.
- Ei varmaan, Ilona vastasi jotenkin huojentuneen kuuloisena.
- Niin?
- No tuota, kun se Jaska sanoi, että jos joku maistaa siinä päärynän, niin kyseinen henkilö alkaa puhua seuraavasta heräämisestä lähtien Turun murretta.

Samalla hetkellä näköni palautui ja näin naruihin pukeutuneen Ilonan edessäni. Hänellä oli kädessään hervottoman ison pilleripurkin lisäksi joku kameran lisälaitesalamaa muistuttava laite.

- Tuoko se ihmehärveli on? osoittelin aparaattia.
- Jep, tää on kameran salamalaite, johon Jaska teki pieniä muutoksia.
- Onko tehokaskin?
- Kuulemma kuusisataa ihmistä saa kerralla sokeaksi.
- Häh, mistä helkutista niitä pillereitä saa niin paljon?
- Näkö kuulemma palautuu myös itsestään, noin kolmen viikon päästä, Ilona kohautteli olkapäitään.
- Hieno laite, saanko lainata, pitää käydä moikkaamassa Mätöstä, ojensin kättäni.
- EI!
- Mitä sanoitkaan nainen?
- Ei tipu eikä lirise, puhumattakaan, että lorisis.
- No vittu, en minä mistään kusemisesta puhunut, vaan tuosta laitteesta.
- Ihan sama, en anna sitä.

Ai että alkoi nyppiä yläpäässä oikein kunnolla tuollainen jäpittäminen. Naisen pitää totella miestään ja piste. Mielessäni kävi jo pienoinen koulutusmetodi, johon kuului naisen tunkeminen postiluukun kautta rappuun ja hissin ovella päähän paukuttaminen. Tuollainen väkivallan lietsominen ajatuksissa sai pahimman kiehumisen menemään ohi ja aloin jälleen tavoittaa Ilonan ilmoille loihtimaa informaatiota.

- Tätä voi käyttää vain henkilö jonka sormenjäljille se on ohjelmoitu ja Jaska teki sen turvallisuusseikkojen vuoksi minulle.
- Häh, minäkö muka olen jotenkin epästabiili?
- Jaskan mukaan olet hieman heilahteleva persoona.
- Ja sinäkö et ole?
- Naiset saavat kuulemma pillun vuoksi paljon anteeksi, Ilona hymyili turhankin leveästi.

Katseeni harhautui naiseni paljaaksi ajeltuun jalkoväliin ja hetken sitä tuijoteltuani aloin olla samaa mieltä. Pitäkööt narttu lelunsa kun minä kerran saan hoonata hänen tavaraansa aina kun mieli tekee. Pano kerran pari päivässä oli hullulle huomattavasti antoisampaa kuin joku helvetin salamalaite joka tappaa kättelyssä aika monta prosenttia sen uhreiksi joutuneita.

- Onko tuolla jotain nimeä?
- Älyvalo.
- Jaa mikä? eikös se ole aika älytön nimi laitteelle joka vie näön?
- Se parantaa Jaskan mukaan älyä, kun ihmiset yrittää sokeutuneena miettiä mikä tuli ja miten näön saisi takaisin.
- Joo, kyllähän tuo pitää paikkansa.

Oli se Jaska vaan hiton viisas ja pätevä tyyppi, ihan joka suhteessa. En olisi itse mitenkään osannut pähkäillä asiaa tuolle kantille. Olin itsekin äsken miettinyt vaikka mitä näön menettämisen jälkeen. Aivotoimintani oli tosiaankin vilkastunut ja olinhan minä tavallaan viisastunut. Nyt osasin vältellä tuollaista laitetta ja sen valoa sekä tiedän, että pilleri tuo näön takaisin ja myös sen mistä niitä Turun murretta mongertavia oikein tulee. Älyvalo onkin oikeastaan todella älykäs nimi tuolle laitteelle.

- Erkkuliini, siivoojat ovat tulossa, Ilona ilmoitti.
- En minä kuule mitään.
- Haistan vieraan vitun tai oikeastaan useamman, tyttöni ilmoitti ja poistui sen sanottuaan makuuhuoneeseen.
- Nuuh, en minä vaan haista mitään, nuuhkin ilmaa nenullani.
- Ring, ring, ovikello pärähti aivan vieressäni.
- Hyi helvetti, sinäkin siinä! karjaisin ja potkaisin ovikelloa jalallani.
- Si-siivoojat olisi tulossa, oven takaa kuului varovainen kommentti naisen äänellä.

Kurkkasin ovisilmästä ja totesin rapussa seisovan kaksi tyttölasta siivousvälineiden kanssa. Heillä oli näemmä omat ämpärit, moppi ja ties mitä muuta mukanaan. Tutkailin vielä puseroiden pullotuksia sillä silmällä, että onko neidoilla luomut vai silikoniset tisut.

- Ovatko tissit omat vai Tallinnassa topatut?
- Omat on, toinen nainen vastasi.
- Entä se toinen siellä?
- Mi-minullakin on omat.

Kylläpä huojensi jälleen oloani tuollainen tieto. En voinut sietää sitä epävarmuutta mitä silikonitissit tuovat. Olin aivan sata varma, että sellaiset paukahtavat rikki läheisyydessäni ja jopa tappavat minut. En halunnut kuolla tissiin ja piste! Rintojen tuli olla luomua, olivat ne sitten ihan nöpöt tai polvissa, ihan sama.

- Pääsemmekö me sisälle? toinen naisista kysyi varovasti.
- Ai anteeksi, havahduin tissifantasioista ja avasin oven.
- Kiitti, ensimmäinen blondi sanoi astuessaan eteiseen.
- Tässä herralle, toinen blondi iski käteeni jotain.
- Mitä, mikä tämä on? hämmästyin.
- Uusi ilmanraikastin.
- Joku helvetin havumetsä tietysti, jonka haju saa pään kipeäksi ja neulaset alkaa maistua suussa, yök.
- Ei, vaan sen tuoksun nimi on tuhero.
- Tämähän on spray.
- Jep, tosi miehet suihkuttelevat sitä kainaloon aamuisin. Siitä tulee kuulemma työkaverit todella kateellisiksi.

Se pysäytti minut kuin seinään. Siis minulle tullaan tänne kotiini tuomaan jotain millä saa työkaverit kateellisiksi, voi helvetin helvetti. Nykyisillä asiakaspalvelijoilla ei ole näemmä mitään tapoja, vaan aletaan heti eteisessä vittuilla työn tekemisessä. Koko työ-sana ahdisti minua aivan helvetisti, sillä syntymähulluthan eivät töitä tee edes pahimmissa painajaisissaan.