www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

14.10.2007

162. Imuri-imitaatio

Kävelin rinta kaarella ympäri asuntoa, sillä nyt minua eivät veden ja sähkön katkeaminen huolettaneet ollenkaan. Olin aivan helvetin onnellinen omasta neroudestani ja myös tyttöni hoksottimista sähköpostin suhteen. Vessanoven kohdalla jalkani kuitenkin pysähtyivät niin äkkiä, että nenä oli jatkaa matkaa ja piti todella läheltä, etten löytänyt sitä matosta. Jalkani hoksivat päätäni ennemmin, että miten käyn suihkussa ja kuuntelen sähköyhtiön miehiä, jos kerran suihkusta ei tule vettä.

- Ja vitut, minähän en ämpäripesuun suostu, perkele! karjaisin täysillä.
- Sanoitko jotain Erkkuliini?
- EN, karjuin.
- Aha, ei sit mitään, Ilona huuteli keittiöstä.

Minun päätä kivisti niin hitosti, että astelin makuuhuoneeseen, menin sängylle ja aloin paukuttaa päätäni seinään. Kolmannentoista iskun jälkeen oloni alkoi tasaantua niin paljon, että kykenin jälleen ajattelemaan asioita kokonaisvaltaisesti. Keksin ratkaisun ja sille oli myös nimi, nimittäin tuplaämpärisuihku.

Ideana ja toteutuksena tuo ei ollut mitenkään uusi, vaan suljetulta kopioimani toimiva ratkaisu. Siellä tosin ämpärit olivat olleet jotain sinkkiämpäreitä ja veden sijasta käytettiin suihkussa kusta, jota hullut ehjällä ämpärillä rei’itettyyn ämpäriin lorotteli. Vähän siinä meinasi tulla hoitajien taholta kummastelua, kun koko meidän kööriä janotti muka todella vietävästi. Siis tuo tuplaämpärisuihku piti kokeilla sen takia, kun eräs kertoi kylpeneensä sellaisella jossain erämaassa. Taisi olla kertojan mukaan juuri puolessa välin Saharaa. Koska tuo kertoja oli jopa hullujen mittapuulla erittäin vittumainen tyyppi, usutimme hänet näyttämään käytännössä miten se toimii.

Toinen ongelma meinasi tulla siitä, että parin vuorokauden kuset haisivat ämpärissä niin perkeleesti. Olimme aivan varma, että suihkun testaaja haistaa aineen poikkeavuuden toiselle osastolle saakka. Näinpä me jouduimme tekemään myös toisenlaisia alkuvalmisteluita. Päätimme pitää kilpailun siitä, kuka pitää pisimpään minttukaramelleja molemmissa sieraimissaan. Lopputulos oli meidän muiden kannalta mieluinen, sillä minttukarkkikilpailun voittaja otti kusisuihkun hymy naamalla ja joutui sen jälkeen hoitajien paloletkupesuun ja tarkkailuun ylettömän kusemisen vuoksi. Ai että meillä muilla oli hauskaa.

Minulla oli vain yksi ongelma, eli tällä hetkelle vapaana ei ollut yhtään ämpäriä. Onneksi pesupalvelu oli tulossa, joten päätin rei’ittää yhden muovisista ämpäreistäni myöhemmin. Minulla oli jopa akkukäyttöinen porakone, jolla reikien tekeminen oli helpompaa, mitä se oli ollut suljetulla, kun hakkasimme siellä reiät tylsällä piikillä. Kaivoin porakoneen kaapista ja laitoin sen sängylle odottamaan tulevaa poraamista. Sitä ja sen kymppimillistä poranterää ihaillessani mieleeni tuli naapurin Mätönen ja mahdollinen kuivuus hänen taloudessaan. En voinut vastustaa kiusausta, vaan otin kännykän ja valitsin hänen numeronsa.

- Nääh, Määäätööööneeeen, äijä vastasi puhelimeen.
- Hyi helvetti, paskallako istut vastaamassa? tiedustelin ääliöltä.
- Kuules pillerilalleri, tosimies se täällä tekee tosimiesten juttuja, hähähää.
- Ai, en tiennytkään, että ajat partasi nyppimällä sen pinseteillä.
- Täh?
- Tosimiehet kuulemma eivät käytä partakonetta, vaan nyppivät parran karva kerrallaan pinseteillä. Kovettaa kuulemma jätkää niin vitusti kun sen on tehnyt kolme kertaa peräkkäin.
- Minä tuota…
- Älä suotta valehtele, olet kuitenkin leipomassa pullaa tyttöystävällesi, keskeytin mulkun jorinat.
- Liisa, tuota se narttu perkele, tuota uhkasi minua…ellen tee sille kanelipullia, Mätönen kähisi hiljaa.

Oho, johan meni nyt hullulla arvaus nappiin, kiittelin itseäni tästä tuurista. Olin kyllä tarkemmin ajatellen tuntenut vienon pullantuoksun nenässäni, mutta luulin sen tulevan alakerrassa asuvan Maijan ja Osmon asunnosta. Maija kun leipoo harva se viikko tuoretta nisua.

- Valitsitko apteekin sijasta väärän numeron? Mätönen alkoi kokoilla jälleen itseään.
- Onneksi en älyä jaettaessa valinnut liian pientä numeroa, toisin kuin eräät.
- Asiaan pilleriville!
- En tiedä, jaksanko sinulle enää mitään edes kertoa, kun olet liikkeellä kovin negatiivisella asenteella ja mahdollisesti myös väkivaltaisin ajatuksin. Voisi ollakin parempi vaihtoehto antaa sinun kuolla ja näivettyä hitaasti.
- He-hetkinen nyt, enhän minä mitään tosissani tarkoittanut. Hei, sehän olen minä, Jorma Joustavamies Mätönen.

Vedättelin vielä jonkin aikaa häntä ties minkälaisilla tekosyillä. Viimein olimme siinä tilanteessa, että hän suorastaan rukoili minua kertomaan tietoni, kun hän on kuulemma ollut ihan kelpo naapuri ja lupasi vielä parantaa lisää tapojansa. Lisättyäni tuohon, että haudassa ei tapoja tarvitse parantaa ja hän voi olla siellä ihan yhtä vittumainen mitä ennenkin, mies alkoi nyyhkiä puhelimessa. Pitihän sitä lopulta pöljää armahtaa, joten kerroin hänelle tietoni.

- Älä, ja tästäkö ei sitten ole tiedotettu missään?
- Ei niin missään.
- Siis molemmatko ja ihan näillä hetkillä?
- Kyllä, sekä vesi että sähkö sanoo naps.
- Ernesti, olet kyllä tosi ystävä. Mätönen tekee nyt perkele tilin, hähähähäää.
- Minkä tilin? kummastelin.
- Minähän en sitä hulluille kerro, hähähääää. Vittu mikä idiootti. Mene kuule popsimaan niitä pillereitäsi, niin Mätösen Jorma tekee itsestään rikkaaan, siis vitun rikkaan, hähähäää.

Se siitä puhelinkeskustelusta, sillä mulkku naapurini katkaisi yhteyden. Olin suorastaan tyrmistynyt hänen käyttäytymisestään. Minunhan se piti sanoa viimeinen sana, voi helvetin helvetti. Pää oli hajota jälleen kerran, kun jouduin tuollaisen amatöörivittuilijan uhriksi. Vaikka nuppia kivisti, niin menin kuitenkin makuuhuoneen tuuletusikkunan ääreen ja vedin kunnolla ilmaa nenään. Nuuhkuttelin siinä hetken, mutta en saanut rekisteröityä pullantuoksun lisäksi mitään muita hajuja.

- Imitoitko sinä imuria, Ilona kysäisi takanani.
- En, ulkoilutan vain bisnesnenääni.
- Haluaisitko haistella sillä haarakonttorini tuloksia?
- Jos vitusta puhut, niin toinen kerta, nyt on ilmoilla jotain pilluakin tärkeämpää.
- Älä, mitä sellainen on? Ei kait vaan jonkun homon perse?
- Ei, vaan Mätösen mulkun kusettaminen ja nolaaminen.
- Ou jes Erkkuliini, vedä sitä lättyyn niin että pallit putoaa saappaisiin, Ilona hihkui.

Tuo naiseni ilmoille kiekaisema lausahdus kuulosti todella hyvältä ja käyttökelpoiselta, vaikka en ollutkaan ajatellut hoitaa asiaa ihan tuolla tavalla. Ajattelin ennemmin hoitaa asian jotenkin niin, että hän nolaa itse itsensä. Tiesin hänen kyllä nyppivän naamansa joku kerta, mutta tuleeko se tarpeeksi punaiseksi ja riittääkö se miehen nolaamiseksi, pisti minut vähän mietteliääksi.

Toisaalta, nenäni tekemät havainnot ulkoilmasta eivät tukeneet millään tavalla sitä Mätösen bisnesteoriaa. Olisin kyllä haistanut, mikäli tässä olisi tiedossa jotain kunnollista omaisuuden kasvattamista. Pullan myynnillä sitä ei Mätönenkään pystynyt tekemään, joten minulle jäi sen suhteen hieman epävarma olotila. Jotenkin minua pelotti ajatus, että nenäsi olisi liiallisesta vitun nuohoamisesta menettänyt bisnesvaistonsa. Voimakas sillin haju kun voi saada vaikka tapetit rullautumaan itsestään seiniltä, niin miksei se saisi myös bisnesvainun poistumaan.

- Tiedätkö Erkkuliini, että miksi se äskeinen ei olisi ollut oikea imuri-imitaatio? Ilona kysyi.
- E-en tiedä.
- Kait tiedät miten imuri toimii.
- Joo, se imee niin vitusti.
- Mitä se tekee muuta kuin imee?
- Öööö, tulee perässä kun sitä vetää.
- Väärin, nolla pistettä, hihihii.
- No mitä?
- Pörisee tietty.

Olin vähän huuli pyöreänä, sillä enhän minä voinut mitenkään pöristä ja imeä yhtaikaa vaikka miten yritin. Ilonaa alkoi naurattaa aivan vietävästi, kun kokeilin pöristä ja imeä vaikka millä tavalla. Minua alkoi tuollainen räkättäminen jo vituttaa siinä määrin, että melkein tungin tuon kikattavan nartun tuuletusikkunasta pihalle. Hullullehan ei soittele edes toinen hullu tai oma kihlattu, perkele!

- Prööööööööööööt!
- Mikä se oli? havahduin takaisin normaaliin tunnetilaan.
- Pieru, tarkemmin sanottuna pörinäpieru, tyttöni kilkatti peppuaan keikuttaen.
- Ahaa, mutta tuohan on helppoa kuin pillerin polkeminen.
- Miten niin on? eikä varppina ole.
- Kyllähän minäkin osaan piereskellä samalla, kun vedän ilmaa nenääni, ilmoitin ja näytin kokeeksi.
- Epistä, sullon isompi perse, Ilona mutristeli naamaansa.
- Vaan osaatko tehdä sen toisinpäin?
- Ai siis päällään vai?
- Ei, kun imet perseellä ja puhallat nenällä.

Johan sain taas naisestani vapaata, kun Ilona keskittyi treenaamaan miten perseellä imetään. Puhaltaminen nenällä näytti onnistuvan jo heti toisella yrittämisellä. Ensimmäisen kerran Ilona teki sen suulla huulet törröllään, joten huomautin siitä hänelle.

Ilona jäi makuuhuoneeseen treenaamaan, kun minä poistuin eteiseen siivoojia odottelemaan. Katselin kelloa ja mielestäni heidän olisi pitänyt jo tulla tänne. Tein nopean päätöksen, että mikäli siivoojat eivät saavu tänne vartissa, niin lähetän heidän firmalle puolen tunnin laskun Ernestille vittuilemisesta ja se jos mikä ei ole halpaa lystiä. Halvalla kun ei saa mitään hyvää, eli hullulle vittuileminen on kalliimpaa kuin virkamiehen hiki.




© Rauno Vääräniemi