www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

30.9.2007

160. 4P

Tutkin oven tarkoin ja tulin siihen tulokseen, että se vittuili minulle nyt jollain tapaa. Ehkä oveni oli sellainen itsestään korjautuva humanoidiovi, joka ehjää itsensä muutamassa minuutissa. Nostin jo jalkaani potkaistakseni oveen ammottavan reiän, kun mieleeni tuli jalassa oleva kenkä. Entä jos kenkään tulee reikä ovea potkaistessa? Kykenenkö elämään yhden reikäisen kengän kanssa? Ei, en kyennyt, joten laskin pettyneenä jalan lattialle ja tyydyin kopauttamaan ovea nyrkillä. Halusin näin osoittaa myös ovelle, ettei hulluille soitella.

- Jos tämä tilanne kiristyy tästä vielä kovasti, niin putsaan rasvat pois saranoista, sipisin ovelle suu sen kahvassa kiinni.
- Ernesti kulta, mitä sinä teet? äiti tiedusteli takanani.
- Valan vähän herranpelkoa tähän oveen.
- Njaa, herralla on ehkä toinen näkemys asiasta, mutta olkoot, sinunhan se ovi on.
- Joko lähdet?
- Kyllä, pitää käydä läpi ne kaksi liikettä.
- Heippa äiti ja kerro isukille, että perseelleen meni sekin uusi harrastus.

Äiti lupasi kertoa isälle terveiset, tosin hieman modifioituna versiona. Hänen mielestä isä ymmärsi asiat parhaiten, kun hänelle kertoi ne samalla tavalla kuin kolmivuotiaalle tenavalle. Nykyisin isän sai kuulemma kuuntelemaan sanottavaa hyvin, kun lupasi sen jälkeen näyttää hänelle uusimmat sanomalehden kuolinilmoitukset. Äiti oli oppinut ottamaan kaikki kyseiset ilmoitukset talteen ennen kuin isä näkee lehden. Sillä oli hyvä kiristää kuulemma kaikenlaista. Isän mukaan vasta kuolleet olivat otollisia keskustelukumppaneita henkimaailmassa.

- Hei sitten Ernesti ja Ilona, olkaahan nuoret kunnolla, äiti huikkasi vielä ovelta.
- Heippa äiti ja hyvää kotimatkaa.
- Moikka moi Ernestin äiti, Ilona tuli huiskuttamaan viereeni.

Onneksi äiti laittoi oven kiinni mennessään, jotta sain asuntoni tasapainon takaisin. Samassa huomasin olevani vielä kengät jalassa. Käyrä heilahti heti tappiin, sillä nyt asunnossani oli pienen pieniä hiekkajyviä siellä täällä tunkeutumassa varpaiden väleihini.

- Miksi, miksi, miksi minä en tajunnut sitä, aaaaargh? karjuin ääneen.
- Hei, ei se mitään, en minäkään tajunnut, Ilona lohdutti minua ja taputti takapuolelle.

Päässäni salamoi, kun riisuin kenkiäni eteisessä. Varmistin myös, ettei Ilona ollut mennyt olohuoneeseen kengät jalassa. On niitä naisin pienemmistäkin rikkeistä laitettu kiertoon, puhisin itsekseni. Ilokseni näytti siltä, että suhteeni Ilonan kanssa saattoi jatkua hedelmällisenä ja runsas seksisenä. Vaikka Ilona ei ollut muodoiltaan runsas, seksiä sai riittävästi eikä tyttöni ollut kovin kova moralisti, kuten en ollut myöskään itse. Konttasin tämän jälkeen olohuoneeseen ja törmäsin ainakin kolmeen hiekanjyvään, vaikka tutkailin lattiaa vain toisella silmällä. En halunnut nähdä tätä katastrofia kokonaisuudessaan, vaan puolikkaan. Tiedä millaiseen hiekkakasaan olisinkaan törmännyt molemmat silmät auki. Onneksi pelastus oli puhelinsoiton päässä.

- Haloo, oliko numerotäti? utelin luuriin näppäiltyäni numerotiedustelun numeron.
- Täällä on oikeastaan numerosetä, miesääni vastasi.
- Oletko muuten ajatellut ammatin vaihtoa?
- Köh, tuota en oikeastaan.
- Menepäs ajattelemaan sitä vaikka johonkin pimeään huoneeseen ja hommaa siihen luuriin joku seksikäs naisääni.
- Kyllä minä voin palvella ihan samalla tavalla mitä joku nainen, mies alkoi vängätä.
- Jahas, vai tällainen tapaus tällä kertaa, huokaisin ääneen.
- Ai millainen? setä numero kehtasi vielä udella.
- Mitä teet kun palleja kutittaa?
- No, öh, tuota, raavin niitä.
- Aivan. No mitä numerotäti tekee kun sen palleja kutittaa?
- Eh, eihän sillä ole palleja, siis tädillä ei ole.
- Just, eläköön se pieni ero ja hommaa siihen luuriin joku vitun nätti palliton numerotäti, YMMÄRSITKÖ?

Johan tajusi, sillä linja mykistyi hetkeksi ja kohta minulle vastasi viehkolla äänellä naispuoleinen henkilö. Minun oli aivan pakko pyytää häntä vastaamaan vielä kolme kertaa samalla tavalla, sillä se kuulosti aivan halvatun seksikkäältä hänen sanomanaan. Tosin kolmannen kerran kohdalla minulle tuli tunne, että kuuntelen jotain perkeleen automaattia, sillä sanat ja äänenpainot olivat joka kerta täysin samat. Ai saatana, että iski jälleen ahdistus päälle niin kovaa, että meinasin katkaista koko puhelun.

- Kikkeli, sanoin ahdistuksen lomasta luuriin.
- No nyt en kuullut oikein tarkasti, sanoitteko Mikkeli?
- Kiitos, kiitos, kiitos, hoin luuriin.
- Mikkeli ja kiitos, niinkö se oli? nainen toisessa päässä uteli perin varovasti.
- Kuule, yhdistä minut neljän peen siivouspalveluun, on kuule paikat siinä kunnossa, ettei uskalla ottaa kohta housuja pois jalasta.
- Mikä kaupunki?
- Helsinki.
- Pieni hetki.

Jäin kuuntelemaan onnellisena reipasta pornolaulua, joka tunki korviini jonottamisen aikana. Miten lienevätkään löytäneet oikeanlaisen biisin tälle jonotukselle?

- Neljän peen siivouspalvelu, miten voin auttaa? naisääni vastasi.
- Pistä tänne Itäinen kärrytie 6 A 16 siivouspartio mahdollisimman pian, alkaa olla paikat todella paskassa.
- Laitetaan tulemaan ja maksu käteisellä vai kortilla?
- Kortilla.
- Hyvä, laitetaan tulemaan.

Olin jo sulkemassa puhelinta, kun päähäni ilmaantui vielä yksi ajatus tai oikeastaan kysymys. Aloin jo itsekin pitää itseäni jonain sekopäänä kyselyautomaattina, mutta hullun on kysyttävä silloin kun hullun on kysyttävä.

- Ja onhan ne varmasti ihan posliinit, ettei ole sänkeä tunnelmaa pilaamassa ja lattioita naarmuttamassa?
- Anteeksi mitkä ovat posliinit? neito kummasteli.
- No pillut.
- Hyvä herra, Pienen, Pienen, Pienet Puskurit eivät siivoa paikkoja pillut paljaina, vain ainoastaan nännit nöpöttäen, nainen oikein tuohtui.
- Voi helvetin kopioihmeet, karjaisin luuriin.

Kerroin perään, ettei niitä pelkkiä nännejä tänne tarvitse lähetellä. Mikäli en saa asuntoani siivoamaan ehtaa tavaraa, niin sitten kasvakoot vaikka jäkälää, perkele! Joku roti se piti hullunkin siivouksen katselulla olla, että muka vain nännejä katselisin jonkun jynssätessä lattioitani rahasta. Mihin tämä maailma oikein onkaan menossa? Onneksi tytteli tuntui tajuavan, että oli ihan turha alkaa vängätä niiden nännien lähettämisestä ja lupasi olla tekemättä mitään.

- Saanko vielä udella jotain? nainen tiedusteli.
- Vain mikäli pysymme seksi nimisessä aiheessa.
- Tottahan toki, neito nauroi. – Entä jos olisimme luvanneet lähettää silikonitisseillä varustettuja siivoojia, olisitteko tilanneet siinä tapauksessa palvelumme?

Tuo kysymys jysähti tajuntaani kuin norsun kivekset hiiren niskaan. Haukoin vain henkeä kaikenlaisten kauhukuvien vilistessä ympäri nuppiani. Silmissä välähteli ja korvissa paukkui kuin viimeistä päivää. Pahimman paukkeen mentyä ohi, aloin miettiä välipuhelun ottamista Jaskalle. Harmi, etten tiennyt hänen numeroaan. Hän olisi voinut lähettää linjan toiseen päähän vaikka räjähtävää huulipunaa tai hiukset poistavaa sampoota. Myös nenäkarvojen kasvua 10000 % kiihdyttävä kasvojenhoitoaine olisi kiva ylläri noin julmalla asialla leikkivälle. Siinähän olisi saanut joka aamu vetää puskatrimmerillä nenän karvattomaksi.

- EN, karjaisin luuriin ja katkaisin puhelun.

Tärisin aivan hillittömästi, sillä kauhukuvat asunnossani räjähtelevistä silikonirinnoista olivat täyttäneet mieleni tyystin. Olin aivan paniikissa, siis totaalisen jumissa tuon terroristinaisen kommentin jälkeen. Istuisin mielelläni vaikka viritetty pommi sylissä, sillä hullun tuurilla se ei tulisi koskaan räjähtämään. Mutta silikonirinnat, ne räjähtäisivät nimenomaan hullun tuurilla ihan sata varmasti, enkä halunnut menettää henkeäni tissipamauksessa. Vittu mikä riemu siitä syntyisi suljetullakin vanhojen kavereiden kesken, kun Ernestin hautakivessä lukisi, että kuoli tissiin.

- Erkkuliini, mikä sinulla on? Ilona tuli eteeni yläosattomissa ja painautui vasten sillä tavalla, että nänni sattui suuhun.
- Slurps, mmmm, sluprs, mmmm, sluprs, mmmm, oikeastaan ei enää mikään.
- Oliko se jotain hyvää, siis ei kun pahaa?
- Oli se, mutta tämä on hyvää, slurps, mmmm, slups, mmm, jatkoin tissin imemistä.

Voi hitto miten minulla onkaan ymmärtäväinen nainen, huokailin itsekseni Ilonan rintaa lutkuttaessa, joka oli tasan taatusti luomua. Minulle oli periaatteessa ihan sama millaiset naisen rinnat olivat, kunhan niissä ei ollut pisaraakaan silikonia, ei edes pikkiriikkistä nokaretta.

- Tuleeko ne siivoojat? Ilona uteli.
- Kohta tulee.
- Ihanaa, tuletko minun rinnoilleni?
- Siivoojat, ne helvetin siivoojat, korjasin.
- Aha, no mä vähän innostuin, sorry, Ilona tuikkasi pusun huulilleni.

Kaivelin itse puhelinmuistiota, sillä muistelin siellä olevan oikean neljän p:n numeron. Niinhän siellä olikin, joten valitsin tällä kertaa numeron ilman numerotiedustelua. Nyt linjan toisessa päässä vastasi PosliiniPimpit Pesee Paikat niminen firma. He lupasivat tulla vielä tänään siivoamaan asunnon ja saisin vielä alennustakin, sillä olen kuulemma käyttänyt heidän palveluitaan aikaisemmin. Tottahan toki olin, mutta silloin firman nimi oli ollut vain Peppu Paljaana Pinnat Puhtaiksi. Asiakkaat halusivat kuulemma vaihtelua, joten siinä syy nimen vaihtoon. Posliinejahan ne olivat silloinkin olleet, ainakin osa, mutta nyt kuulemma taatusti kaikki.