Marssin ripeästi Mersuni luokse ja hyppäsin autoon. Annoin autolle kunnolla happea, sillä oloni oli aika sekava tämän alakerrassa asuvan verovirkailijan juonien takia. Poikkesin lähimmälle ostarille sitä hammastahnaa ostamaan. Ajoin Mersun ostoskeskuksen parkkipaikalle ja kävelin sisälle yhteen ruokakauppaan. Menin ostoskärryjen ja ostoskorien luokse. Tartuin kiinni ostoskärryyn, kun mieleeni hiipi pieni epätietoisuus ostoskärryjen tuomasta liiallisesta kuljetuskapasiteetista hammastahnan kuskaamisessa. Harmikseni kassallakaan ei ollut ketään tuttua tyttöä jolta olisin voinut kysyä neuvoa. Kysyin asiaa eräältä ostoskärryjen kanssa kamppailevalta naiselta.
- Anteeksi rouva, neiti tai mikä ikinä lienettekin. Onko mitään järkeä ottaa ostoskärryjä pelkän hammastahnan kuljettamiseen?
- Perkele minä sinun hammastahnoistasi, saisi vaan tämän kärryn irti, nainen kiroili stressaantuneen oloisena.
- Mutta minulla on ongelma? Yritin vielä.
- Ja vitut minä sinun ongelmistasi, minulla on niitä omiakin, nainen ärähti epäkohteliaasti.
- Älä? Kertoisitkos niistä minulle, niin katsotaan, kummalla on pahemmat ongelmat? Innostuin suunnattomasti asiasta.
- Älä luulekaan. Taidat olla vähän pimee, nainen tiuskaisi.
Nainen lähti menemään kahden ostoskärryn kanssa, koska ei saanut niitä irti toisistaan. Jäin naureskelemaan naisen perään, sillä hänen täytyi olla vielä minuakin hullumpi. Siinä ääneen hekotellessani viereeni ilmestyi happaman oloinen mieshenkilö.
- Hauskaa vai? Tämä hapannaama tiedusteli.
- Joo, minä luulin olevani tämän kaupan hulluin, mutta toi kahden ostoskärryn kanssa menevä nainen, on ihan omaa luokkaansa, sanoin
naureskelun lomassa.
- Se on muuten vaimoni?
- Onko? Oletteko te molemmat hieman vajaita? tiedustelin mieheltä.
Mielestäni tämä mies näytti myös hiukan kireältä tapaukselta. Hänen silmänsä muljahtelivat oudosti ja suu mutristeli, kuin hänellä olisi ollut pahoja kipuja. Naaman väri vaihteli myös hieman mutristelun aikana. Astuin varmuuden vuoksi vähän kauemmaksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tuollainen naamanvääntäjä saa päähänsä. Koska mies ei saanut sanottua mitään, minä jatkoin.
- Sattuuko teitä päähän?
- Miten niin?
- Ilmeistä päätellen teillä on suunnattomia kipuja. Oletteko kärsineet niistä pitkäänkin? Utelin häneltä ystävällisesti.
- Perkele, minä en ole kipeä! Mies karjaisi.
- No, ehkä hieman ahdistunut?
- Enkä ahdistunut, mies jatkoi.
- Älä sitten mutristele suutasi, kuin joku aivovammainen päänsärkypotilas, tuumasin hänelle.
- Taidat itse olla joku kahjo, mies totesi kuivasti.
- Joo, niin olen. Onko me tavattu mahdollisesti jossain laitoksessa? Innostuin.
- Ei olla, mies totesi ja harppoi suu mutrussa peremmälle kauppaan.
Jäin katselemaan sekalaisen olotilan vallitessa tämän miehen perään. Nyt minulle jäi todella epäselväksi se, että olivatko he molemmat hulluja, kuten minä. Toinen asia mikä harmitti, oli epätietoisuus ostoskärryjen sopivuudesta hammastahnan ostoon. Lopulta tulin siihen tulokseen, että jos ostan useamman hammastahnan, niin kärryt voivat olla ihan oikea valinta. Helpottuneena tästä ratkaisusta otin kärryt ja lähdin työntämään niitä hyllyjen väliin. Otin kunnon vauhdin ja nousin osittain niiden päälle.
- Pois alta mummot ja muut hitaammat! Karjuin viilettäessäni hyllyjen välissä.
Kylmätiskin lähestyessä mieleeni tuli jarruttaa, mutta en osannut päättää kummalla jalalla olisin sen hoitanut. Minulla tuppaa olemaan ongelmia ostoskärryjen pysäyttämisen kanssa. Niissä kun ei ole polkimia, kuten Mersussani. Nytkin tilanne meni siihen pisteeseen, että kärryjen pysähdyttyä pääni oli pakasteiden seassa ja jalat ostoskärryjen sisällä. Pääni on tottunut iskuihin, joten siitä en ollut ollenkaan huolissani. Olin lähinnä huolissani siitä, että saankohan mahdollisesti flunssan siellä seiti-pakettien ja pakastevihannesten keskellä. Pakastealtaassa maatessani mieleeni tuli ehdottaa hidastetöyssyjä hyllyjen väliin. Töyssyillä voitaisiin välttyä tämän kaltaisilta vakavilta tapaturmilta.
- Voi kauheata! Sattuiko teihin? Eräs vanhempi rouva alkoi päivitellä.
- Ei ollenkaan. Oikeastaan kylmä seitipaketti otsassa tuntuu ihan hyvältä, vastasin hänelle.
- Kamalaa minkälaisia loukkuja tänne kauppoihin viritellään, rouva jatkoi paapattamistaan.
- Joo, suorastaan kuolemanloukkuja, sanoin saatuani itseni jälleen jaloilleni lattialle.
- Minun pitää puhua tästä ihan itse kauppiaalle, rouva sanoi huolestuneen oloisena.
- Mainitse samalla, että laittaa hidastetöyssyt tuohon hyllyjen väliin, sanoin rouvalle ja viittasin tulosuuntaani.
- Minä sanon, rouva lupasi ja lähti kohti kaupan takaosaa.
Hyvä homma, nyt se hidastetöyssyjuttukin on pistetty vireille. Olisin voinut itsekin sen hoitaa, mutta samahan se, kuka sen pistää aluille. Lähdin taas työntämään kärryjä kohti hammastahnatuubeja. Ne kulkivat jotenkin ihmeellisen vinossa äskeisen törmäyksen takia. Aika heikkoa tekoa, kun eivät pientä törmäilyä kestä. Minua alkoi aivan välittömästi ahdistaa mokomatkin vinossa kulkevat kärrynrämät, joten suoritin lennossa kärryjen vaihdon. Pysähdyin eräiden ostoskärryjen viereen ja lapoin niissä olevat ostokset omiin kärryihini ja jätin vinottain kulkevat paskat kärryt jollekin toiselle.
Mieleni oli todella paljon parempi saatuani suoraan kulkevat ostoskärryt. Jos työnnän noin vinossa kulkevilla kärryillä hammastahnojani, niin nehän saattavat kieroutua jo ennen kassaa niin pahasti, ettei hammastahna välttämättä suostu tulemaan ulos pakkauksestaan. Luovin hyllyjen välejä pitkin hammastahnojen luokse. Vaikka lähikauppa ei ollut mitenkään verrattavissa isoon hypermarkettiin, niin hammastahnoja oli tarjolla turhankin paljon.
Tuubit jätin suosiolla rauhaan, niistä minulla oli vain ikäviä kokemuksia. Päätin keskittyä sellaisiin pystymallisiin hammastahnoihin. Tiesin että tuubista hammastahna lähtee todella vauhdilla, mutta tuollaisen pystymallisen pakkauksen ominaisuuden olivat minulle hieman epäselviä. Otin hyllyltä yhden sellaisen ja avasin sen korkin. Laitoin tämän jälkeen sen lattialle kyljelleen ja hyppäsin sen päälle. Siitä lähti huomattavasti ohuempi ruiskaus, mitä tuubista. Tahna lennähti iloisesti suoraan hyllyn alle. Mutta mikä parasta, pystymallin pakkaus ei tyhjentynytkään kokonaan vaan siihen jäi hammastahnaa. Potkaisin käsineen näköisen hammastahnapakkauksen hyllyn alle, eihän tuollaista enää kukaan osta. Samalla hyllyn väliin tuli myyjä jonkun pahvilaatikon kanssa.
- Päivää, voisitkos suositella minulle jotain yhteistyöhaluista hammastahnaa? Kysyin kohteliaasti.
- Anteeksi mitä? Myyjä kysyin hämillään.
- Minulla on ollut hieman ongelmia Pepsodentin kanssa ja haluaisin nyt löytää jonkun toisen merkin, joka olisi yhteistyöhaluisempi.
- Vaikka tämä, myyjä sanoi ja otti käteensä jonkun kammottavan värisen tuubin.
- Ei tuubia, saan niistä kylmiä väreitä, parahdin.
- Kävisikö sitten tällainen pystymalli? Myyjä jatkoi.
- Käy, mutta mikä on sopuisa merkki?
- Eiköhän nämä kaikki ole, myyjä sanoi jotenkin epävarmalla äänellä.
- Otatko vastuun jos ostamani hammastahna hyökkää vaikka minun kimppuuni hampaita pestessäni? En haluasi maata enää munasillani vessan
lattialla ja olla yltä päältä hammastahnassa, sanoin myyjälle.
Tarkkailin samalla hänen ilmeitään. Halusin varmistaa, ettei hän mitenkään provosoi hyllyillä olevia hammastahnoja minua vastaan. Myyjä vaikutti olevan tasaisen hämillään koko ajan, joten päättelin hänelle olevan puhtaat jauhot pussissa. Päätin kuitenkin varmistaa senkin asian.
- Onkos sinulla nyt taatusti puhtaat jauhot pussissa?
- Ei minulla ole mitään jauhopusseja, näitä hammasharjoja oli tuomassa, myyjä totesi.
- Ilman taka-ajatuksia? Utelin häneltä.
- Eihän minulla mitään taka-ajatuksia ole, myyjä huokaisi.
- Hyvä, nyt voit suositella jotain hyvää hammastahnaa, jotta pääsen täältä joskus pois.
- Ota tuo, myyjä sanoi ja iski käteeni sinisen hammastahnapurkin.
Otin sen varovasti käteeni ja pyörittelin sitä silmieni tasalla. Se näytti aivan rauhalliselta ja vieläpä kivan väriseltä. Koska minulla oli reilusti kuljetuskapasiteettia, lastasin kärryyn viisi purkkia kyseistä hammastahnaa. Toivoin vaan mielessäni, että myyjä on oikeassa sen sopuisuuden suhteen. En halua toista huonosti käyttäytyvää hammastahnaa vessaani. Kiittelin häntä avusta ja lähdin kurvailemaan kohti kassajonoa. Paahdoin jälleen reipasta vauhtia ja törmäsin yhden hyllyn kulmalla tutunnäköiseen mieheen. Vaikka törmäys sinkosi hänet päin naisten sukkahousuja täynnä olevaa hyllyä, tunnistin hänen samaksi hapannaamaksi, jonka kanssa olin aikaisemmin jutellut.
- Sorry! Se oli kokonaan minun vika, huusin hänelle.
- Perkeleen idiootti, katsoisit eteesi, hapannaama karjui.
- Niin katsonkin, sinä vain olit tiellä, hihkuin tyytyväisenä siitä, että olin törmännyt juuri tuohon murjottajaan ja
naamanvääntelijään.
- Vittu mikä idiootti, hän jatkoi kiroilua.
- Osta samalla sille hullulle muijallesi sukkahousut, kun kerran olet siellä jo neninesi, huusin hänelle lisätessäni taas vauhtia.
Pääsin suoraan kassalle ja sain maksettua ostokseni. Kassa katseli kummissaan, kun otin jokaiselle hammastahnalle oman kassin, mutta ei puhunut mitään. Päätin varmuuden vuoksi pitää ne eristettyinä toisistaan. Harpoin tyytyväisenä viiden pussin kanssa autolleni. Laitoin jokaisen pussin hieman eri kohtaan autossa ja hyppäsin lopulta itse kuskin paikalle. Käynnistin auton ja lähdin jatkamaan matkaa kohti toria ja lihapiirakoita. Nälkä oli jo niin kova, että vastaantulevat autotkin alkoivat muistuttaa lihapiirakoita.