www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

26.8.2007

155. Bussipano

Minulla oli ollut takaraivossa sellainen tunne, että Helsingin paikallisliikenteessä matkustaa vain happamat ihmiset, joilta ei löydy hymyn häivää kanssamatkustajille. Takaraivoni oli erehtynyt, sillä ainakin tässä bussissa hymyilivät kaikki sitä lihavaa naista ja kuskia lukuun ottamatta. Pari hapannaamaa ei nostanut tästä porukasta hapannaamaprosenttia kovin ylös, mikä piristi mieltäni. Matkustin toki itsekin ennemmin hymyilevässä seurassa kuin murjottavassa.

- Nätti laukku, kivat tissit, sikavalkoiset hampaat, upea minihame, kommentoin ohi horjuessa ääneen tekemiäni huomioita.

Istahdin lopulta takapenkin keskipaikalle, eli suoraan käytävän päähän. Molemmilla puolillani istui nuorehkot naiset, mutta meidän välissä oli tyhjät paikat. Todettuani tuon harmittavan ilmaraon, minua alkoi ahdistaa tämä bussin suunnaton leveys. Miksi ne eivät voi tehdä kapeampia busseja, häh? Olisin mieluimmin istunut vaikka puolittain hyvännäköisen naisen sylissä kuin näin kaukana. Toinen harminaihe iski kuin miljoona sillilaivavolttia, kun yritin miettiä, kumman noista viereen siirtyisin? Toinen oli tumma polkkatukka ja toinen vaalea siilitukka. Puristelin hetken päätäni kaksin käsin, kunnes keksin mielestäni aivan loistavan idean.

- Hei neiti, voisitkos siirtyä tuonne oikealle puolen ja istuutua tuon toisen neidin syliin? tiedustelin kohteliaasti blondilta.
- A-anteeksi mitä?
- Ei minulta tarvitse pyydellä anteeksi, saat mennä istumaan tuon toisen naisen syliin.
- Siis hetkinen, mitä minun pitää tehdä?

Samassa bussi kääntyi niin raivokkaasti oikealle, että tuuskahdin nenälleni blondin syliin, naama suoraan tämän jalkoväliin. Sillä samalla sekunnilla nenäni tavoitti sillilaivan ominaistuoksun todella voimakkaana. Nostin nopeasti päätäni ja katsoin naista tarkemmin.

- Anteeksi, mutta oletko Bermuda Halonen valepuvussa?
- Köh, nimeni on kyllä Nea, eikä sukunimi ole mikään Halonen.
- Voi harmi…ei kun siis miten ihanaa tavata Nea ei mikään Halonen.
- Virta, sukunimi on Virta.
- Kauanko virta on neitiä vienyt?
- Mitä, mitä vienyt?
- Paljonko on ikää?
- Kaksikymmentä seitsemän vuotta, entä sitten?
- Sopii hyvin, tykkäätkö odotella bussia?
- Tuota, en.

Neito vaikutti aika harvasanaiselta. Lieneekö hänellä puheaika kortilla, tuli mieleeni. Hän oli kyllä sen verran hyvännäköinen, että minua alkoi panettaa aivan vimmatusti. Hänen valkoinen t-paita ja musta lyhyt hame eivät suinkaan helpottaneet asiaa. Nännit nöpöttivät kivasti t-paidan läpi ja hame paljasti pitkät sääret. Tuijotin hänen tissejään niin intohimoisesti, että havahduin kuin unesta neidon ääneen.

- Tiedätkö mitä, minun pysäkki meni jo.
- Häh, ai jaa, minulla ei ole edes omaa pysäkkiä. Onko sellainen kallis?
- Hihihii, itse asiassa minä voisin ajaa metroasemalle asti, jos sinä menet sinne.
- Ihan minne vaan nuo tis…, siis minne sinä menet.
- Voin tulla sitten toisella bussilla takaisin.
- Niin minäkin…voisin tulla, vastailin, mutta ajattelin aivan toista tulemista.

Rampilta muun liikenteen sekaan kiihdyttäessä bussi heilahti vähän ja neito ikään kuin horjahti puolestaan minua vasten, ottaen samalla kädellään kiinni housuissa sykkivästä vehkeestäni, tosin harmikseni vain farkkujen päältä. Se sai ajatukseni aivan villiksi. Olin heti fantasioissani tuon naisen kanssa tämän bussin katolla harrastamassa seksiä, kun kuski vetää satasta pitkin Mannerheimintietä.

- Ei voi olla totta, aaarggg! pitelin päätäni.
- Mitä, sattuuko tämä? Nea kysyi käsi vehkeeni päällä.
- Ei satu, minä vain kuvittelin erään asian väärään vuorokaudenaikaan.

Fantasiassani sattui oikein emämoka, sillä eihän Mannerheimintiellä voi ajaa päivällä satasta. Olin vahingossa sijoittanut fantasiani keskelle päivää. Kelasin fantasian alkuun ja sijoitin sen uudemman kerran hiljaiseen kesäyöhön ja vielä aamuyön hiljaisiin tunteihin. Suorastaan tunsin kesäyön lämpimän tuulenvireen hyväilevän alastonta vartaloani, kun mennä viiletimme pitkin Manskua satasta. Samassa tökkäsi jälleen, voi vittu! Tajusin kesken fantasiani, että kuskihan joutuu sahaamaan tuolla nopeudella Manskua edes taas ties kuinka monta kertaa, mikäli hoidan hommat pitkän kaavan kautta. Enkä sitä paitsi edes tiennyt, että pysyykö nainen lämpimänä bussin katolla tuossa nopeudessa? Entä jos se muuttuukin siniseksi kesken jyystämisen?

- Päätepysäkki, kaikki lendepaukut ulos! kuski karjui paikaltaan.
- Ollaan perillä, neito hymyili aurinkoisesti.
- Voit kömpiä tästä ylitseni, minä tulen perässä, vastasin hänelle.

Nainen teki mitä pyysin, eli könysi ylitseni sylini kautta ja minä hänen perässään takaoven kautta metroaseman oville. Tässä kohtaa minulle tuli ontto tunne. Jos miehen oli kerran matkustettava bussissa, niin olisihan se pitänyt tuntua joltain erikoiselta. Odotin edes sellaisia pieniä salamoita päässäni tai jotain tärinää tai vapinaa kropassa. Olo oli kuitenkin yhtä tyhjä kuin nämä bootsit ennen jalkaan laittoa.

- Ei vittu, mitä miehen on tehtävä? karjaisin harmissani.
- Naitava, kuului samalla kuiskaus vasempaan korvaani.
- Minä mitään toispuoleisia ääniä ala kuuntelemaan päässäni, ravistelin nuppiani.
- Naitava, kuului heti perään oikeassa korvassa.
- No tuo muuttaa kaiken, käännähdin ympäri ja tuijotin äskeistä matkakumppania silmiin.

Hitsi, Nea oli meikäläisen mittainen, eli huisin pitkä naiseksi. Minun ei tarvinnut paljoakaan laskea katsetta, kun tavoitin hänen nöpöttävät nänninsä ja tunsin kuolan alkavan valua.

- Sluuuprs, oho, pyyhin leukaani.
- Mennään, neito tempaisi minua kädestä ja lähti taluttamaan minua bussiparkkia kohti.

Astelin perässä kuin jäykistynyt robotti, tosin vain yhdestä kohtaa jäykistynyt. Parkkipaikalla oli aika paljon busseja odottamassa vuoroaan. Minusta vaikutti, ettei Nea ollut ensimmäistä kertaa hommissa mukana, sillä niin asiantuntevasti hän katseli parkissa olevia busseja ja viimein veti minut sisälle yhteen takarivin autoon. Ovi oli auki, joten mitään ongelmaa sen suhteen ei ollut.

- Odota, pysähdyin käytävällä ja kaivoin matkalipun taskustani.
- Mitä nyt? On tämä ihan turvallinen paikka, kun ollaan täällä takarivissä.
- Huh, ei mitään hätää, huokaisin tarkastettuani lipusta voimassaoloajan.

Minä jo säikähdin, että lipun voimassaoloaika olisi mennyt umpeen ja joutuisin ostamaan tuon neitosen nussimista varten uuden lipun. Johan siinä panolle tulisi hintaa niin, ettei sellaiseen tällaisella yhteiskunnan napanöyhdällä ole oikein varaa. Onneksi järkeni tuntui leikkaavan partaterän lailla, muuten olisin varmaan tosi pulassa. Jatkoin matkaa bussin takaosaan ja siellä peppu minua päin olevan neidon luo. En aikaillut, vaan nostin lyhyttä hametta ja poistin hänen jalastaan mustat pikkupöksyt. Survoin ne nopsaan taskuuni, sillä vaatekaappini sisällöstä päätellen keräilen naisten alusvaatteita. En halua mitenkään rajoittaa itseni keräilyhalua, joten tyttö sai pärjätä paljain pimpein himaan asti.

- Hei, jumalauta, tuu jo, mä en kestä enää sekuntiakaan, Nea pyöritteli peppuaan minun tunnustellessa tavaran märkyyttä.
- Jahas, miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä, totesin ja kaivoin jäykän kankeni esille.

Painoin sen neidon pakaroita vasten ja aloin miettiä mistä saisin kortsun tähän hätään, kun Nea pyörähti ympäri ja jäi katsomaan paraatikunnossa olevaa vehjettäni.

- Ei voi olla totta, hän huokaisi ja otti sen käteensä.
- Ei sinulla sattuisi olemaan kortsuja?
- O-oon, täällä, neito ojensi pienen käsilaukun minulle.
- Ime tuota sillä välin, kun minä etsin sen kumin, tarjosin vehjettä neidolle.

Eipä tarvinnut kahta kertaa käskeä, vaan käyntiin lähti kunnon Hooveri, ainoastaan hurina puuttui. Löysin kumin ja tempaisin vehkeeni itselle, sillä naimaanhan tänne oltiin tultu, eikä imeskelemään. Nea oli heti mukana juonessa ja kääntyi jälleen peppu kutsuvasti minua päin. Otin paremman asennon ja annoin mennä hitaasti pohjaan saakka. Jumalauta mikä ulina täytti koko bussin, neitosen vinkuessa edessäni.

- Oletkos sinä joku ambulanssikuski? minun oli pakko keskeyttää homma hetkeksi ja udella asiaa.
- Ei, en, en, vaan nyt sitä munaa vittu!
- Sitä saa mitä tilaa, muna! karjaisin perään ja annoin palaa.

Junttasinkin menemään oikein tunteella neidon pitäessä aivan helvetinmoista vinkumista. Nainen vaati jossain välissä, että pitäisi vaihtaa asentoa. Totesin takaisin, että vaihda vaan, mutta saat jatkaa jonkun toisen kanssa. Siitä ei tarvinnut keskustella sen enempää. Vittu, minähän en näin hyvännäköisestä takaapäin panosta luovu ennen kuin lasti lähtee kumiukkoon.

- Mä, mä oon loppu, Nea lyyhistyi viimein takapenkille vetäydyttyäni hänestä täyden kumin kera.
- Aha, no sitten minä en pyydä sinun puhelinnumeroa, sillä inhoan loppuun poljettuja naisia yli kaiken.
- Ei, en minä sitä niin tarkoittanut, ihan tosi.
- Jumalauta, kyllä se vaan on tosi, että miehen ei pidä mennä bee bussiin vaan än nussiin.
- Missähän minun pikkarit? neito katseli ympärilleen kuin eksynyt lammas.
- Jumalauta, varmaan joku bussipena kävi noukkimassa ne, kun teimme temput.
- No voi vee, ne oli vielä aivan uudet.

Seisoin täytetty kortsu kädessäni ja mietin minne hittoon sen työntäisin? Enhän minä sitä nyt taskuun ala survomaan, avaimethan voivat rikkoa sen ja tytöltä pöllimäni pikkupöksyt olisivat heti todella käytetyn oloiset. Vetäisin kumin solmuun kaiken varalta ja lähdin neidon perässä kohti bussin etuosaa. Ovelle päästyäni totesin, että meidät oli nähtävästi havaittu. Ulkona bussin vierellä seisoskeli viisi bussikuskia suu korvissa. Tämä oli ainakin minulle aika uutta, sillä en tiennytkään että toisten naiminen saa ihan ventovieraat hyvälle tuulelle. Minua itseäni ainakin olisi vituttanut, mikäli joku toinen olisi tykittänyt noin hyvärunkoista naista itseni sijasta. Se olisi suorastaan ahdistanut ja kuristanut herkkää minääni.

- Kenen bussi tämä on? tiedustelin kuskeilta päästyäni tukevasti asfaltille.
- Minun, paksu mies vastasi hymyillen.
- Tämä kuuluu sitten sinulle, siinä on mukana sillin haju ulkopuolella, tälläsin kuskin kouraan käytetyn kumin.
- He, hei mitä? mies rääkäisi tajuttuaan minkä oli ottanut vastaan.
- Kannattaisi jo tuolla iällä tutustua, niin voisi joskus saada pimperoa.
- Hei, tuu mun bussiin, mä oon kova poika nussiin, yksi tummahipiäinen bussikuski ehdotteli neitokaiselle.
- Minä yritän muotoilla tämän nätisti: VITTU, EI PALJON KIINNOSTA! Nea täräytti niin, että kuski putosi perseelleen asfaltille.

Muut bussikuskit repesivät totaaliseen räkänauruun kumppanilleen. Ei tainnut noissa piireissä olla tuo yhteishenki kovin kummoinen. Luojan kiitos, että olin ollut laivahommissa enkä bussikuskina. Me jatkoimme matkaamme ja jätimme epämääräisesti mölyävän bussikuskilauman parkkipaikalle. Kävelimme neidon opastuksella sille laiturille, josta lähtee bussi takaisin kotiinpäin.

- Hei, minne sinä olit menossa? Nea tiedusteli minulta.
- Itse asiassa ajattelin käydä vain jossain ja nythän minä olen sekä käynyt että tullut samalla kertaa.
- Siis kotiin takaisin vai?
- Nähtävästi joo, mietiskelin samalla koti-sanaa.
- Tuu meille, siellä on vain Laura, minun kämppis. Voit olla vaikka yötäkin, mikäli sinulla ei ole kiire mihinkään.

Tyttelihän laittoi pahan, sillä minulla ei ollut todellakaan mitään tietoa siitä, onko minulle kiire minnekään? Saattoi olla oikein tulenpalava kiire, mutta saattoi myös olla, ettei sellainen sana kuulunut edes sanavarastooni. Toisaalta, nyt kun minulle oli selvinnyt mitä miehen oli tehtävä, niin voisin kyllä tehdä sitä myös toisen kerran ja kolmannen ja vaikka vielä kerta kielon päällä.

- Okei, minä tulen, mutta yhdellä ehdolla.
- Niin, Nea painautui minua vasten.
- Onhan teillä ruokaa.
- Hei, toi oli hyvä idea. Minä voin piffata pizzat, kun sain juuri rahaa.

Odottelimme varmaan kymmenen minuuttia seuraavaa bussia, johon nousimme peräkanaa. Menimme istumaan jälleen takapenkille. Viereeni tunki kalju, voimakkaasti hieltä haiseva mies, joka kaiveli kokoajan muniaan.

- Jotain hukassa kenties? murahdin hikipossulle.
- Ääääh, nää on niin isot, etteivät meinaa mahtua xxxl kalsareihin, ei muuta, tyyppi kähisi takaisin.
- Taidat olla kova naistenmies, heitin kommentin.
- Häääh, sitä meikä saa ihan naisen kuin naisen, se on kato asenteesta kiinni.
- Aika vaikeaa uskoa, hymähdin.
- Haistas tota, mies toi nenäni eteen paksun keskisormensa.
- Nuuh, Pirkka tonnikalaa öljyssä, sanoisin.
- Mitä vit…, krööh, antaa olla, tuo seuraava onkin minun pysäkki, mies röhisi ja nousi yllättävän ketterästi paikaltaan.

Onneksi häipyi, sillä en voi sietää tuollaisia hikisiä paskamahoja vierelläni. Tiedä mikä niistä tarttuu hajun lisäksi. Jotenkin minusta tuntui siltä, että oma kroppa oli jotenkin vieraantunut työssä hikoilemisesta. Ostarin kohdalla jäimme Nean kanssa pois bussista ja kävimme ostamassa pizzat läheisestä pizzeriasta. Valitsin itse listalta seitsemää eri sorttia lisukkeita, sillä en yksinkertaisesti osannut muuten päättää mitä otan. Tulihan sille lätylle hintaa, mutta onneksi en ollut itse maksajana eikä Nea näyttänyt pistävän pahakseen hieman kallista ruokaani.

Marssimme ruokien ja juomien kanssa hänen asunnolleen, joka oli kolmio. Molemmilla tytöillä oli oma huone ja päälle vielä yhteinen olohuone. Laura oli paikalla ja hän osoittautui lähes yhtä pitkäksi ja hoikaksi tytöksi mitä Nea. He olivat molemmat vaaleita kaunottaria. Mentyämme sisälle asuntoon, tytöt hävisivät varmaan vartiksi vessaan. Minä kävin heti käsiksi pizzaan ja tytöt sen jälkeen kun palasivat vessasta. Ruokailun jälkeen istuuduimme sohvalle katsomaan jotain Lauran tuomaa vuokraleffaa, jonka kesto oli vaatimattomat kolme tuntia. Voisin sanoa, että enpä ole kuunaan päivänä nähnyt yhtä tylsää elokuvaa. Tästä olisi pitänyt ennemmin käyttää nimitystä kuollut kuva, eikä elävä kuva. Puolentoista tunnin ja kolmen leffasuudelman jälkeen tajuni pakeni. Yritin kyllä pitkää sinnitellä sen neljännen suudelman näkemistä, mutta uni otti ja voitti.




© Rauno Vääräniemi