www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

5.8.2007

153. Yöt Huorana

Tutkailin puolillaan olevaa viinipulloa ja mietin mikä sen juomisessa oikein mätti? Mielestäni pullon kuului tyhjentyä heti, eikä tuolla tavalla inhottavasti pulputtaen, kuten tämä kyseinen pullo teki. Otin siitä paremman otteen ja tein muutamia kokeellisia kallistuksia suutani kohti. Ei niissäkään vaikuttanut olevan mitään vikaa ja ranne toimi erittäin hyvin.

- Paska, jätkä on tyhmä kuin viemäri, soimasin yllättäen itseäni.
- Mitä, minäkö muka tyhmä?
- Jep, sinäminä juuri.

Masennuin ensin tuosta viemärivertailusta, mutta se meni ohi parissa sekunnissa ja tajusin mitä olin itselleni sanonut ja millaisen johtolangan omaan käteeni tällännyt. Viemäreissähän vesi menee pyörteellä ja se imee pahimmillaan melkein tapetit kämpän seinistä.

- Hahaa, Erkkuliini on viiniviemäri, nauroin onnellisen ihmisen onnellista naurua.

Otin pullosta paremman otteen ja pyöräytin sitä rennolla ranneliikkeellä suuni yläpuolella. Homma toimi helvetin hyvin, sillä loput viinit suorastaan hyökkäsivät janoiseen suuhuni. Pelkäsin jo hetken, että etuhampaani lähtevät viinivirran mukana ja paskoisin seuraavat päivät vain hampaitani. Olisi todella inhottavaa yrittää paskoa johonkin hammasmukiin, etteivät hampaat vain joutuisi viemäriin, hyi helvetti!

- Rrrröööööyyyyh! päästin tyytyväisen röyhtäyksen.
- Kumma juottola, vain yksi pullo? hämmästelin ympärilleni katsellen.

Naputtelin hetken pöydän kantta, mutta kukaan ei tullut tuomaan toista pulloa viiniä, ei alastomana eikä edes puettuna. Päättelin täällä olevan ensimmäisen pullon jälkeen itsepalvelu. Keittiössä oli samanlainen pieni tuuletusikkuna mitä itselläni, joten tungin pullon ja lasit siitä pihalle. Se mikä oli pois näkyvistä, oli myös pois mielestä. Pullon kadottua ikkunasta, en enää edes muistanut juoneeni koko viiniä.

- No hitto, koskakohan täällä saa sitä luvattua viiniä? puhisin kärsimättömänä.

Rykäisin pari kertaa käskevästi, mutta viinin tuoja oli jossain, kenties pitkällä lounaalla tai kakalla. Päätin ottaa ohjat omiin käsiin ja astelin jääkaapille. Avasin oven ja aloin tehdä inventaariota sisällöstä. Pettymykseksi siellä oli vain kaksi tölkkiä siideriä, jotain ihmeellistä metsämansikkaa. Mansikoista minulle tuli mieleen jäätelö, mutta sitä en löytänyt mistään, en edes pakastelokerosta. Otin siideritölkit ja menin niiden kanssa pöytään. Avasin toisen ja kokeilin pyöräytystemppua siihen. Onnistuin saamaan vain naamani märäksi, siiderin levitessä pitkin naamaa ja kastellen myös hiukseni.

- Mullehan ei siiderit soittele! karjaisin ja tungin vajaan tölkin tuuletusikkunasta pihalle.

Otin toisen tölkin, avasin sen ja pulputtelin sen normaalisti tyhjäksi. Röyhtäisyn jälkeen minua alkoi kaduttaa se pihalle viskaamani tölkki niin paljon, että päätin nousta ja mennä juomaan senkin tyhjäksi. Ennen keittiöstä poistumista otin naisen pikkiriikkiset pöksyt muistoksi tästä tapaamisesta. Hetken kyllä harkitsin myös tyhjän siideritölkin mukaan ottamista, koska se näytti olevan palautustölkki, mutta totesin sen olevan taskuuni liian iso. Eteisessä kuuntelin suihkun ääniä ja mietin, että millähän shampoolla se misu pesee karvapehkonsa? Toivottavasti jollain mikä kohtelee kiharoita hellästi. En jaksanut alkaa hyvästellä häntä, sillä kaitpa se aikuinen ihminen tajuaa tyhjästä kämpästä minun lähteneen paremmille apajille.

Astuin rappuun ja läväytin huoneiston oven kiinni miehen kädellä. Eipähän kukaan pääse sanomaan, että tuossa se onneton hiirulainen menee. En ottanut nyt hissiä, sillä matkaa oli vain yksi kerros alaspäin. Huhuilin kyllä ensin rappuun. En saanut vastausta, joten lähdin varovasti alaspäin. Pääsin ulko-ovelle ilman ongelmia, mikä ihmetytti minua kovasti. Tuli mieleen, että onkohan kemiallinen sota jo alkanut ja viholliset kuolleet sitä kautta karmeaan tuskaan? Kurkkasin ovesta, mutta pihallakaan ei ollut mitään merkkejä taistelusta tai napanöyhtien kyykyttäjistä.

- Siideri, muista, se siideri, huomautin itselleni.
- Tämä selvä, ensin siideri ja sitten bee bussi.
- Hienoa, opit nopeasti.
- Kiitos, olen itseni paras oppilas.

Minun piti hetki miettiä, että millähän seinustalla se siideritölkki oikein minua odottaa? Kääntyilin oven edessä matkien äskeistä asuntoon menemistäni. Istuin jopa rapulle mallatessa keittiön pöydän ääreen istumista. Ollessani simuloinnissa siinä vaiheessa, että siideritölkki lentää ulos ikkunasta, tiesin tarkalleen missä se olisi.

Käännyin vasemmalle ja astuin suoraan isoon puskaan, joka pisteli vitusti. Palasin pari askelta taaksepäin. Tässä kohtaa minua vitutti aivan suunnattomasti, etten ollut ammatiltani metsuri. Olisin antanut Homeliten laulaa ja tehnyt tuosta puskasta kaninruokaa. Koska olin vain sillilaivan volttiguru, en voinut muuta kuin kiertää sen. Onneksi puska ei peittänyt koko pihaa, vaan pääsin sen ympäri ja keittiön ikkunan alla olevalle nurmikolle.

- Hahaa, tule sidukka sedän luo, ojensin kättäni pystyssä olevaa tölkkiä kohti.

Minulla oli käynyt aivan jumalaton munkki, sillä tölkki oli tosiaan pystyssä. Menin jopa kontalleni nurmikolle ja nuuhkin sitä nenä heinissä kiinni. En saanut yhdestäkään heinästä sellaista hajua, että siideriä olisi läikkynyt nurmikolle. Tein vielä muutaman nuolaisutestin, mutta sekin antoi saman tuloksen. Suussa alkoi maistua vain hiirenpaska, tai joku muu vastaavaan viittaava. Otin tölkin käteeni ja istahdin selkä seinää päin sitä juomaan. Tölkissä oli varmaan juotavaa kaksi kolmasosaa, joka piristi mieltäni suunnattomasti. Siinä siideriä lipittäessäni minulle tuli aivan hillitön pissahätä. Levitin hieman jalkojani ja kaivoin vehkeen esille. En jaksanut nousta, vaan heitin tyylipuhtaan kaaren istuviltani nurmikolle.

- Herranjestas, mitä te teette? Lapset, tulkaa, mennään heti pois, kuului samassa naisen äänellä.
- Piippi hätä, totesin hämmentyneenä.

Olin hyvin hämmästynyt siitä, ettei aikuinen nainen ollut ennen nähnyt miestä pissaavan. Voisi sanoa, että olin suorastaan järkyttynyt. Naisella oli vielä poikalapsi, joten ihan kaikessa ei äiti nähtävästi ollut mukana lapsen kasvatuksessa. Poikaparka joutui varmaan pissimään yöllä äitinsä nukkuessa.

- Pankaa, pankaa, se, se heti pois, nainen komensi minua.
- Tämä on mulkku, eikä mikään sese. Kait nyt tällaisen olet nähnyt, vai ovatko nuo lapset saaneet alkunsa jotenkin luonnottomalla tavalla?
- Hys, ei saa puhua noin rumia lasten kuullen.
- En minä puhunut rumia, kerroin vain mikä tämä on, heiluttelin letkeää letkuani.
- Se, se on valtava, nainen änkytti, eikä saanut katsettaan irti jalkovälistäni.
- Tällä tehdään isoja lapsia, haluatko kokeilla? innostuin välittömästi.
- Äiti, saanko minä sellaisen isonveikan? pieni poika kyseli muoviauto kädessään.
- Tahvo-Antero, et tietenkään voi saada isoveljeä, sillä sinä itse olet isoveli, äiti alkoi selittää naama aivan tulipunaisena.
- Minäkin tahtoo isoveikka, yääää, nuorempi tyttö alkoi porata.
- Nyt Sorja-Olga hiljaa, äitillä on vähän muuta mietittävää, nainen kivahti.

Minusta tämä alkoi vaikuttaa mielenkiintoiselta, sillä en todellakaan tiennyt mitä tuo nainen oikein mietti. Lisäksi lasten nimet olivat sitä luokkaa, että minun piti pidellä itseäni, etten olisi räjähtänyt nauramaan. Mistähän lienee äiti tuollaiset nimet lapsilleen keksinyt?

- Tuota, te siellä nurmikolla, asutteko jossain täälläpäin?
- Tuolla yläkerrassa minä asun, viittoilin ylöspäin.
- Missä numerossa?
- Kuudessatoista, olen Erkkuliini.
- Anteeksi, en esitellyt itseäni, kun tuo, tuo vei huomioni nainen osoitteli jalkoväliäni.

Olin jo saanut tungettua suuren huomion saaneen pelivehkeeni housuihin piiloon ahnailta katseilta.

- Niin, se kerää kyllä yleensä huomiota joka kerta, en ole mikään turha jätkä, kehaisin itseäni.
- Minun nimeni on Helmi-Inkeri Nuuppo, olen yh-äiti ja asun tuossa kakkosessa Pykälän naapurina lasteni kanssa.
- YH, kauheata! parkaisin.
- Anteeksi, miten niin kauheata.
- Ovatko lapset aina silloin yksin kotona, vilkaisin pienoisia pilttejä, jotka mättivät toisiaan päähän muovileluillaan.
- E-en nyt oikein tajunnut mitä tarkoitit?
- Minäpä ymmärsin oikein hyvin, hyi helvetti mikä äiti, yääääääk! työntelin sormea kurkkuuni oksentaakseni pahan olon nurmikolle.

Nainen oli aika hämmästyneen oloinen. Hän taisi olla sairaan hyvä näyttelijä tässä asiassa. En voinut ikinä kuvitellakaan, että minä törmäisin tuollaiseen henkilöön ja vielä tässä ihan kotinurkilla. Tai niistä kotinurkista en ollut vielä ihan varma, mutta ainakin tässä siipeilykämpän seinustalla.

- Miten lasten isä, onko se kenties PA?
- Joo-oo, kyllä mitä suurimman osan aikaa, kuinka niin?
- Yyyyyh, minä voin nyt kyllä pahoin, nieleskelin pahaa oloani.
- Voisinko saada hieman selvennystä siitä, miksi sinulle tuli paha olo?

Katsoin naista ja mietin pari minuuttia, että onkohan tuo ihan tosissaan vai testaako hän vain minua. Eihän kukaan hänen asemassaan oleva voi nyt ihan saapas olla, pitäähän sitä osata käsitellä niin ihmisiä kuin rahaakin valtaisat määrät.

- Ajattelepa nyt itsekin, olet Yöt Huorana lasten ollessa yksin kotona ja lasten isä on Päivät Asemalla, varmaankin persettä myymässä tai turisteja ryöstämässä.
- Krööh, ei tuo nyt ihan noin mene, nainen kivahti.
- Kerrohan parempi vale, niin vertaillaan sitten niitä kahta toisiinsa ja katsotaan kumpi saa enemmän kannatusta.
- YH tarkoittaa yksinhuoltajaa ja PA lasten isän kohdalla perseaukista. Tuliko nyt selväksi?
- Siis G-Moilanen se mies, kun perse on jatkuvasti auki, kuvottavaa, yääääk!
- Rahaton paska se on, pummi, sosiaalitapaus, kelvoton retku, nainen suomensi.
- Haa, siis yhteiskunnan napanöyhtä, innostuin.
- Se juuri ja pahinta sorttia.
- Missä se tyyppi asuu, olisi kiva tavata? innostuin suunnattomasti sielunveljen löytymisestä.




© Rauno Vääräniemi