www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
22.7.2007
Onnistuin pääsemään tietokoneelle sisälle, kun kirjoitin salasanan kohdalle sanan ”hullu”. En tiedä, mistä sellainen tuli mieleen, se vaan jotenkin leijui aivojeni sopukoissa. Meinasin ensin kokeilla ”seinähullua”, mutta totesin seinän olevan jotenkin turhan kova elementti jopa hulluille. Löysin koneella aika nopeasti sivut, joilla oli ylistetty Terceliä yli kaiken. Siellä oli muitakin kyseisen automerkin malleja, jotka sivuutin tyylikkäästi. Printtailin makuuhuoneessa olevalla tulostimella viisi isoa Tercelin kuvaa ja lätkin ne seinälle laatikosta löytämien neulojen avulla. Onneksi seinä oli sellaista hötöä, mihin neulat upposivat kuin muna märkään mättääseen.
- Märkä mätäs, hmmm, jäin miettimään äskeistä mieleen tullutta ajatusta.
En tiedä, mistä nämä ihmeelliset himot taas oikein tulivat, mutta nyt minulla alkoi tehdä mieli isoperseistä naista oikein kunnolla. Yritin vakuutella itselleni, ettei iso voi olla perseessä hyvä asia, mutta ei, sitä vaan mieleni teki entistä enemmän. Hetken tuota asiaa mielessäni veivattuani, tulin siihen tulokseen, että olin varmaan ollut sillilaivalla ollessani naimisissa naisen kanssa, jonka perse oli kuin seitsemäntoista leivän uuni leveytensä puolesta.
- Vittu, ei hyvä, eihän sellainen mahdu edes Terceliin! parkaisin ääneen.
- Kiitos Luoja, että autoni on Terceli, sillä siihen ei mahdu kovin isoperseinen emäntä, ristin käteni
ja polvistuin makuuhuoneen matolle.
Oli se Luojan lykky, ettei tällaisella yhteiskunnan napanöyhdällä ollut varaa tuollaista pientä kinneriä kummoisempaan autoon, muutenhan voisin deittailla jonkun norsun kanssa aivan tyytyväisenä. Yritin miettiä kuumeisesti, että minkä niminen olisi kaunis nainen.
- Halonen, vittu, sen nimisen naisen pitää olla kaunis, tuli väläys aivoihini.
Klikkailin itseni googlen sivuille ja hakusanaksi ”halonen”. Ensimmäinen linkki on aina paras, joten klikkasin sitä ja bingo! Siinä oli kuvassa kolme henkilöä, yksi mies ja kaksi halosnaista. Toinen oli liian nuori makuuni, mutta toinen oli aivan syötävän namu. Mielikuvani oli ollut oikeassa, että Halonen on helvetin kaunis nainen, ou jeh! Olin tästä hetkestä lähtien aivan love Haloseen. Mielestäni oli hyvä asia, että nettisivujen osoite oli myös tuon naisen nimi. Sitä en vaan ymmärrä, että miksi siinä piti olla myös joku mies samassa kuvassa? Hyvin toimeentuleva se Halonen näytti olevan, sillä hänellä näytti olevan myös myymälöitä ympäri Suomea.
- Ei, ei voi olla totta! karjaisin äkkiä.
- Mistä minä saan töitä? jatkoin tuskani julkituomista.
Tajusin yllättäen, että eihän tällainen elätti voi saada seuraa naisesta, jonka kuva on netissä, ja jolla on omia liikkeitä niin ettei paskalle taivu. Minun olisi ainakin saatava takaisin se sillilaivan volttigurun työ. Tässä oli vain sellainen ongelma, etten tiedä missä se vitun sillipaatti seilailee. Ties vaikka olisi uponnut koko paska ja meikäläisen unelmat ihanasta naisesta siinä samalla.
- Voi perse noita maailma meriä ja sitä Bermudan kolmiota etenkin, kiroilin huonoa tuuriani.
Olin hetken täysin allapäin, kunnes päähäni pälkähti yksi ajatus. Entä jos Halosen etunimi onkin Bermuda? Jos Bermudan kolmiossa olikin kyse tuon hemaisevan kauniin Halosen pillusta ennen parturointia? Pelkkä ajatuskin sai minulle kunnon seisokin, mikä vaikeutti huomattavasti ajatustoimintaani. Googlen mukaan sinne olisi hävinnyt jopa laivoja, mitä pidin aivan seinähullujen idioottien juttuina, niiden samojen, jotka ovat tavanneet uffomiehiä.
Olin niin täpinöissäni tuosta kauniista Bermuda Halosesta, että printtailin siitä etusivulta kuusi kuvaa, vaikka samaan syssyyn sain myös sen miehen ja nuoremman naisen kuvan. Onneksi löysin yhdestä laatikosta mustan tussin, jolla suttasin nuo kaksi häiriötekijää pois ja kirjoitin vielä isolla jokaiseen paperiin: ”RAKAS BERMUDA HALONEN”. Hitto, kyllähän noin nätti nainen oli minulle rakas, ihan sata varmasti.
- Hei, nyt minä tiedän mihin se sillipaatti on joutunut! kajautin onnellisena ilmoille.
- Niin, kerro jo minulle, patistin itse itseäni.
- Bermuda Halosen kolmio on sen nielaissut, sehän on selvä kuin pilleri.
- Jes, vähän minä olen hyvä!
Ai että minua taas onnisti, kun olen niin kätevä keksimään ratkaisuja ongelmiini. Nyt tuo sillilaivaongelma oli ratkaistu. Nyt pitäisi vaan keksiä, että miten se oli sinne joutunut? Jos minulla oli vaikka ollut suhde B. Haloseen ja hän olisi joku kerta käynyt satamassa, kun olin siellä volttihommissa. Ei kait se laiva voi hävitä, ellei se ole lähellä Halosen kolmiota, sillä muutehan maailman merillä ei seilaisi enää yhtään laivaa.
Pääni meinasi hajota pelkästä ajatuksesta, että noin kauniilla Bermuda Halosella olisi sisällään rautaa koko maailman laivaston verran. Miten nainen voikaan näyttää niin kauniilta, vaikka pitää sisällään niin paljon laivoja? Lopulta en voinut muuta, kun käyttää hakukonetta vielä kerran ja käydä katsomassa, olisiko maailmalla nettikameroita, joista näkee joko tyhjät satamat tai laivat. Helpotukseni oli aikamoinen, sillä pikaisella hakemisella löysin aika monta kameraa, joissa oli kuvassa laiva tai laivoja. Löysin myös Bermudan kameran, mutta ei siinä mitään kolmiota näkynyt. Suutuin tuosta hetkeksi, mutta sitten tajusin, etteihän Halonen halua kolmiotaan kaikille esitellä, varsinkaan internetissä.
- Hyvä Bermuda Halonen, olet paras rakas, kehuin kuvassa olevaa naista ääneen.
- Mennäänkö joskus syömään kolmioleipiä? hehehee, nauraa hekottelin keksimälleni sutkaukselle.
- Tajusitko, häh? kysyin kuvan Haloselta.
En tiedä menikö se naiselle jakeluun. Itse ainakin tajusin tuon hyvin ja se oli pääasia. Kyllä tämä päivä oli taatusti yksi elämäni parhaimpia päiviä, ellei jopa se ykköseksi paras. Tälläkään hetkellä minua ei vituttanut ollenkaan, ei edes pikkiriikkistä ketutusta ollut korvien välissä.
- Trallallaa, trallallaa, kyllä on yhteiskunnan napanöyhdällä nyt asiat ihan trallallaa, lauleskelin iloni ilmoille.
Minulle tuli yhtäkkiä mieleen, että miehen on tehtävä se mitä miehen on tehtävä. PAM, se pysäytti paukahtaen hyvän fiilikseni, kuin hullun seinätestissä. Siinä seinätestissä hullu juoksee täyttä päin pehmustamatonta tiiliseinää ja putoaa kuin märkä rätti maahan sekunti seinään osumisen jälkeen. Umpihullut tosin pysyvät pystyssä tupla-ajan, mutta heitä onkin kovin pieni osa hulluista.
- No voi Bermuda Halosen perse, mitä miehen on tehtävä? kiroilin kädet syvällä farkkujen taskuissa.
Kävelin hermostuneessa mielentilassa jääkaapille ja kurkkasin sinne sisälle. Oluet oli juotu, joten miehen tehtävä ei nähtävästi ollut juoda olutta. Nälkä minulla ei ollut, joten se ei voinut olla syömistäkään, ja sitä paitsi sitä voi tehdä naisetkin. Hipsin olohuoneen puolelle ja katsoin pimeänä olevaa televisiota. Ei, ei se voinut olla televisionkaan katsomista, sillä siellä heilui vain se seinähullu sadetakkimies säätä ennustamassa. Autolla ajaminen se voisi olla, mutta kun oli tuota olutta tullut otettua. Yritin miettiä, että saako naiset ajaa autoa, mutta en saanut siihen mitään vastausta aivoiltani.
- Olenkohan minä kolauttanut pääni johonkin? mutisin päätä kopeloiden.
Jotenkin minulla oli aika ihmeellinen olo ja muistissani vaikutti olevan aika paljon aukkoja mitä ihmeellisimmissä kohtaa. Kokeilin miettiä mitä tein eilen, mutta en saanut päähäni yhtään mitään.
- Helvetti, minulle on varmaan tehty päivitys ja nyt on mennyt joku pieleen, päättelin päätäni pidellen.
Yritin kopeloida hiusten alta, että olisiko jossain liitin mitä kautta minut oli epäonnistuneesti päivitetty. Sitten silmiini osui pöydällä oleva kännykkä ja päivitysjuttu sai lisää tukea. Tajusin nimittäin samalla, että noita uusia puhelimia pystyy kuka tahansa päivittämään omalla tietokoneella netin kautta. Entä jos minä olin edellisenä iltana kokeillut päivittää itseäni kakkos- tai kolmosversioon ja onnistuinkin hukkaamaan suurimman osan ykkösversion tiedoista.
- Mitähän kohtaa minä olin itsessä päivittämässä? mietin päätä raapien.
Minun oli pakko mennä vessaan peilin eteen tutkailemaan itseäni. En löytänyt mitään sellaista ulkoista seikkaa, joka olisi vaatinut päivitystä. Sitten tajusin yhden asian ja laskin housut kinttuihin. Otin vehkeen käteeni ja aloin kuvitella Bermuda Halosen alastomana.
- Oho, ei se tämäkään ollut päivityksen kohde, hämmästelin valtavaksi paisunutta vehjettä.
Hitto mikä homma oli saada survottua se takaisin farkkuihin tuon testin jälkeen. Hymyilin peilikuvalleni ja siinä se oli. Olin aivan varmasti ollut päivittämässä itselleni valkoisempia hampaita, sillä niissä näytti olevan sanomista. Kävin nopeasti makuuhuoneen tulostimesta yhden valkoisen paperiarkin ja palasin vessaan peilin eteen. Vertasin sitä ja hampaitani.
- Selvä tapaus, jätkällä on ihan epävalkoiset hampit, tuhahdin peilikuvalleni.
Piru että alkoi taas masentaa, kun hampaiden värin päivityksen yhteydessä olin hukannut lähes koko edellisen elämäni ja muistista ison palan. Teki mieli mennä makuuhuoneeseen ja nuijia koko tietokone tuusan paskaksi. En tehnyt sitä kuitenkaan, sillä minulla ei olisi mahdollisesti enää koskaan varaa ostaa uutta tilalle. Tiedä vaikka joutuisin tuonkin myymään kohta saadakseni ruokaa.
- Palkkakuitti, töistähän saa rahaa ja siitä palkkakuitin, innostuin uudesta huomiostani.
Ryntäsin intoa piukkana tutkimaan kaikkia laatikoita niin makuuhuoneessa kuin olohuoneessakin, mutta en löytänyt yhden yhtä palkkakuittia. Kaikenlaisia laskuja kyllä löysin, mutta ne oli kirjoitettu jollekin Ernesti Kilarille. Minä olin saanut tekstiviestin, jossa oli puhuttu Erkkuliinista, eikä mistään Ernestistä. Pidin itseäni huomattavasti enemmän Erkkuliinina, joten päättelin tuon Ernestin olevan joko kämppäkaverini tai sitten asuin loisena sen asunnossa. Se kyllä selittäisi sellaisen seikan, etten tunnistanut ikkunasta avautuvaa näkymää.
- Helvetti, se Ernesti on ihan samanlainen pummi mitä minä, tuhisin papereita penkoessa.
Laskuista päätellen se Ernesti oli maksellut tunnollisesti kaikenlaisia menoja, joten se taisi olla kaikesta päätellen ihan hyvä jätkä, vaikka ei töissä käynytkään. Hei, entä jos se Ernesti onkin sen sillilaivan kapteeni ja on nyt merillä laivansa kanssa?
- Voi Erkkuliini, sinä olet kovin fiksu mies, kehaisin itseäni.
- Kiitos, olen aina sanonut, että minä olen paras itseni kehuja, kättelin vasemmalla kädellä
oikeata kättäni.
Ryntäsin uudelleen makuuhuoneeseen ja otin kännykän käteeni. Aloin selata siinä olevia nimiä, mutta en löytänyt Ernestin numeroa mistään. Olisin niin mielellään soittanut hänelle ja kiittänyt asunnon lainasta tai vuokraamisesta tai jostain joka tapauksessa.
- Helvetti, kenen tämä luuri oikein on? tutkailin sitä tarkemmin.
Puhelimessa oli vaikka kuinka paljon numeroita, oli naisten nimiä ja miesten nimiä ja kaikenlaisia ihmeellisiä lyhenteitä. Kävin ne kaikki läpi, mutta yksikään nimi ei sanonut minulle yhtään mitään. Omaa nimeäni en sieltä löytänyt, mikä pisti kyllä harmittamaan.
- Ihan perse juttu, etten ole laittanut tähän omaa nimeäni, mikäli tämä on minun puhelin, puhisin harmissani.
Olisin nimittäin voinut soittaa itselleni. Numero olisi toki ollut varattu, mutta siitä olisin voinut päätellä olevani suosittu, koska se on varattu. Sillä tavalla en tuntisi itseäni enää niin jumalattoman yksinäiseksi tässä oudossa asunnossa.