www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
30.6.2007
- Mitä? kuulin itseni muodostaman sanan korvillani.
- E-ei mitään, vastasin itse itselleni, sillä en ymmärtänyt itse muodostamaani kysymystä
kokonaisuudessa.
Avasin silmäni kuin apteekkari uuden lääke-erän edessä. Tajusin siinä silmänräpäyksessä olevani jossain, siis totaalisesti jossain. Olin huoneessa, jossa oli sänky ja joku helvetin pöytä täynnä tavaraa. Pöydällä oli tietokoneen näyttö ja kaikkea paskaa, kuten papereita ja taskulaskin.
- Vittu, minä olen ihmisten pahin painajainen, verovirkailija, parahdin tajuttuani taskulaskimen antamat mahdollisuudet matematiikan saloissa.
Otin tyynyn ja yritin tukahduttaa sillä oman ääneni ja saada itseltä henkeä pois. Eihän siitä mitään tullut, mielessä pyöri jostain syystä vain karvaton pimpero ja tein teltan välittömästi. Saatana mikä paniikki siitäkin nousi, sillä inhosin telttaillussa yli kaiken hyttysiä. Meni varmaan varttitunti tai jopa enemmän, kun pelkäsin peiton alla jonkun hyttysen pistävän täytenä jöpöttävän melani nokkaan. Siitähän olisi voinut tulla niin iso, ettei se olisi mahtunut edes tähän huoneeseen.
- Helvetti, missä minä olen? karjuin tuskaa ulos päästäni.
- Kuka minä olen? koetin uutta kysymystä.
- Vittu, en minä vaan tiedä, varmaan joku joka tykkää maata munasillaan sängyssä, vastasin
nerona itselleni.
Nousin istumaan ja tutkailin paikkaa tarkemmin. Jotenkin minusta tuntui siltä, että missään vankilassa en ollut, vaan tämän täytyi olla jonkin sortin avohoitolaitos. Jotenkin kaikista eniten mieleni kallistui jonkinlaisen laitoksen puoleen, joten olin varma, että kohta minulle tuodaan ruokaa ja pillereitä. Pelkkä ajatuskin herkullisista pillereistä sai kielen lipomaan kuivia huuliani. Koko kroppani alkoi huutaa niitä vitun pillereitä – missä ne viipyy!
- Isä, kuiskasin yllättäen ääneen.
Hyi helvetti, mikä se sana oli? Koko kroppani läpi meni kuin tuhat volttia tuon isä-sanan lausumisen jälkeen. Tartuin kiinni sängyn reunasta ja päätin, ettei kukaan isä ainakaan koskaan tee minulle mitään pahaa, tai vedän lättyyn niin, että mokomalle isälle voidaan pitää hautajaiset saman tien. Vittu, krematorioon sellaiset ja heti, aivoni kehitteli heti luovan suunnitelman.
- Pipipipii, joku piippasi.
- Apua, minä en koskenut mihinkään, nostin kädet ylös
sängyllä.
Varmaan vartin pidin niitä ylhäällä, kunnes en jaksanut enää. Tässä vaiheessa myös jäykkä mela oli muuttunut veltoksi nakiksi. Nousin sängyltä haparoivin askelin ja menin pöydän ääreen. Siinä näytti olevan puhelin ja näytössä oli merkintä saapuneesta viestistä. Onneksi puhelin opasti miten saan viestin auki, joten sain sen luettavaksi parilla näppäimen painalluksella. Viestissä luki seuraavaa:” Erkkuliini, palaan kotiin huomenna. Hinkataan sitten himoja vastakkain. Terkuin yx tosi läheinen.”
- Voi helvetti, meikä on joku homo, että ihan Erkkuliini, saatana, ihme kun ei vaseliini?
Voi jumalauta, että minua alkoi siepata tämä todellisuuteen palaaminen. Mikähän helvetin melajussi siellä minulle lähetteli viestejä, että muka ihan naapuri, perkele! Miten voi ihmisen elämä alkaa aamulla näin vittumaisissa merkeissä, että kaikki on pelkkää usvaa ja joku homoheikki lähettelee vielä tekstiviestejä, hyi saatana. Tunsin itseni niin likaiseksi, että astuin ulos makuuhuoneesta. Tulin käytävään, jonka toisella puolen oli vessan ovi. Likainen oloni sai minut päättelemään, että vessassa saattoi olla myös suihku, joten avasin oven tärisevin käsin ja kurkkasin sisään.
- Vittu, pimeätä kuin Petterin perseessä, kirosin niin, että itseänikin alkoi hirvittää moinen hanuri-nimen käyttö.
Hetken hämärän rajamailla täristyäni huomasin ovenpielessä olevan valokatkaisijan, jota napsauttamalla sain valot vessaan. Kurkkasin sinne uudelleen ja totesin siellä olevan myös suihkun. Toisaalta tuntui aivan sairaalta ajatukselta mennä ilman pakottamista suihkuun, mutta jotenkin kroppa vaan tuntui vaativan sitä. Olin jollain tapaa ihmeellisessä rajatilassa, sillä kroppani oli jatkuvasti kuin odottaisi jotain iskuja sieltä täältä ja toisaalta se huusi suihkua. Tuli sellainen fiilis, että suihkuun piti mennä vasta, kun joku oli mätkinyt kumipuunoksalla pitkin kehoa.
- Helvetti, minuahan ei kukaan hakkaa, karjaisin ja tempaisin vessan oven kiinni niin lujaa, että koko kämppä tärähti.
Silmäilin hetken ympärilleni. Totesin vessan sisältävän suihkun ja vessanpytyn lisäksi lavuaarin, pesuaineita, pesusienen ja vittumaisen herkän näköisen Nalle Puh pyyhkeen. Olin oksentaa saman tien, hyi hitto. Asuiko tässä asunnossa tosiaan joku viisivuotias Nalle Puh fani, yäääk! Kaivelin vessassa olevaa kaappia, mutta en löytänyt Nalle Puh pyyhkeen lisäksi kuin jonkun silmälasipäisen homppelin kuvalla varustetun pyyhkeen. Katsoin sitä tarkemmin ja siinä luki Mikko Alapallo. Tyypillä oli hervottoman isot pokat naamalla.
- Mikä vitun pelle soittaa viulua kyykyssä ja vielä nahkahousuissa, karjuin ulos tuskaani pyyhettä katsellen.
Ensimmäinen ajatus oli polttaa koko kuvottava pyyhe, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Enhän muuten tiennyt omaa sukunimeäni. Tekstiviesti oli puhunut jostain Erkkuliinista, mikä oli arvatenkin oma pitkä etunimeni. Entä jos sukunimeni oli Alapallo ja Mikko oli minun veli tai isä?
- Pimppa, kokeilin varovasti omia reaktioita.
- Tuhero, kokeilin uudestaan, nyt jo huomattavasti enemmän huolestuneena.
- Ei helvetti, ei, ei, ei, karjuin täyttä huutoa, sillä noilla sanoilla ei ollut minun sarveeni
mitään otetta.
Yritin katsella, olisiko missään perinteistä partakoneenterää, jotta olisin voinut vetää saman tien ranteet auki, mutta eihän tässä vitun homovessassa ollut kuin muovinen hammasharja, jolla oman hengen riistäminen olisi aika työläs teko. Pää painuksissa hyväksyin oman erilaisuuteni ja astuin suihkuun. Yritin avata hanan, mutta käteni ei suostunut menemään sitä viittä senttiä lähemmäksi.
- Vittu, olenko myös joku monivammainen? karjaisin jälleen tuskani kuulosalle.
Vaikka yritin mitä, niin kumpikaan käsi ei ylettänyt suihkun hanaan. Yritin hampailla, mutta purin kieleen niin että veri vaan roiskui ympäriinsä. Aloin uskoa olevani jo kirottu paskaiseen elämään, kun pääni kääntyi kuin narusta nykäisten pyykkikoneen päällä olevaa helvetin isoa soittokonetta kohti.
- Haa, meikä on joku vitun discodorka! innostuin mahdollisesta uraputkesta biletaivaan hileenä.
Astuin suihkun alta soittomasiinan vierelle ja painoin nappia, jolla cd-soittimen kansi avautui.
- Täh, mikä helvetin AC/DC tämä on?
Katselin joka paikan, mutta missään ei ollut muuta kuin tuo yksi helvetin ihmeellinen levy. Nimi ei sanonut minulle yhtään mitään. Täytyy olla joku vitun tyhmä ja köyhä solisti, että ottaa noin älyttömän nimen, manailin play-nappia painaessa.
- Häääh, helvetti, ei kun Jumala auta, karjaisin täysillä, kun soittopelistä alkoi kuulua kirkonkellojen moikaamista.
Olin aivan varma, että nyt tuli joku taivaallinen noutaja kellojen säestämänä. Putosin suoraan perseelleni kylmälle lattialle ja aloin nyyhkiä lyhyeksi jääneen elämäni vuoksi.
- Hei, mitä vittua kirkossa tekee sähkökitara? havahduin kitarasooloon.
- Äiti, minun aika ei ollutkaan vielä, ilahduin ja pomppasin pystyyn niin nopeasti, että iskin
pääni lavuaarin reunaan.
Jotenkin olo oli pään lavuaariin kolhimisesta huolimatta sen verran hyvä, ettei mieleni tullut laittaa soittopeliä hiljaisemmalle. Astuin uudelleen suihkun alle ja hoilasin samalla:
- I got my bell, I'm gonna take you to hell, I'm gonna get you, Satan get you…
Ai jumalauta, että se teki hyvää, varsinkin kun käteni toimivat jälleen ja sain suihkun auki. Likosin lähes puoli tuntia tulikuumassa suihkussa. Suljettuani suihkun, oli koko vessa niin täynnä vesihöyryä, etten nähnyt edes omaa kättäni, vaikka työnsin sormen nenääni. Tunsin kyllä, mutta en nähnyt.
- No niin pullero nalle, missä olet, hapuilin pyyhettä naulasta.
Tavoitin pyyhkeen ja yritin ottaa sitä käteeni. Käteni kramppasi oudosti, enkä saanut sitä otettua. Kokeilin toisella kädellä huomatakseni vain, että minulla oli kaksi kramppaavaa kättä. Vittu, olihan kiva seistä pallit vettä valuen keskellä vessaa, kun ei saanut pyyhettä naulasta. Tuli jotenkin sellainen fiilis, että olin arvoasteikossa vielä Nalle Puh pyyhkeen alapuolella. Samassa suuni aukesi ja vetäisin levyllä olevan artistin mukana:
- She was a fast machine, She kept her motor clean, She was the best damn woman that I ever seen...
Ai helvetti, että alkoi samassa tehdä mieli naista ja sen huomasi jalkovälissä, kun veri kohisi sinne samaa vauhtia kuin kertasinko lähetti tuhon matkaan. Ei helvetti, oloni tuntui todella ravistuneelta ja valaistuneelta. Kappaleen loputtua, sammutin soittopelin, sillä pelkäsin seuraavan kappaleen olevan jotain joka kehottaisi minua vetämään lärvit. En tiedä, mistä moinen ajatus tuli, mutta en uskaltanut uhmata kohtaloani. Tunsin viskin maun suussani, mikä pisti puistattamaan. Vittu, onko tämä mesta joku kuuntele ja maista paikka, jossa kaikki kuultu tulee makuina suuhun? Kokeilin ottaa uudestaan pyyhettä naulasta ja nyt sain sen ilman mitään ongelmia.
- Vitun karvapallero, tästä ei sitten puhuta muille, sanoin pyyhkeen nallelle, hieroessani sitä inhoa tuntien itseeni.
En voinut kuin kummastella, miten paha olo voikaan tulla itsensä kuivaamisesta nallepyyhkeellä. Pudottaessani sen lattialle, päätin visusti, että ennemmin palan vaikka helvetin tulessa, kun kuivaan itseni uudemman kerran moisella kärsimysnäytelmäpyyhkeellä. Minun oli ollut pakko tehdä jossain vaiheessa elämääni jotain todella pahaa, että kohtaloksi oli tullut Nalle Puh pyyhkeeseen itseni kuivaaminen. Yritin kostoksi vielä kusta siihen pyyhkeeseen, mutta eipä pissattanut, ei edes yhtä pientä pisaraa.
- Voi vittu, äijä on kuiva kuin naapurin harppu, parkaisin ääneen.
- Hetkinen, mitä minä sanoin?
- En, muista, kommunikoin itsekseni.
- Siitä kuivasta naapurin harpusta, avustin itse itseäni.
- Ahaa, sitä on siis käyty naapurissa, totesin voitonriemuisena ääneen.
- Miten niin?
- En minä tiedä.
- No vittu, en minäkään, totesin naama melkein vessan
peilissä kiinni.
Tuijottaminen ei auttanut mitään, sillä jotenkin jähmetyin siinä vaiheessa, kun huomasin olevani itse itseni yleisö. Siinä hiljaa miettiessäni totesin, etten taida olla ammatiltani ainakaan stand up koomikko enkä säämies.
- Hyi hitto, säämies, aaaaaaarrrrrg! karjaisin ja singahdin makuuhuoneeseen ja siellä suoraan sängyn alle, sen mitä sain itseäni sinne tungettua.