www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

8.4.2007

146. Nenämiehet

Lopeteltuani oman ruokailemisen, olivat kaikki muut paitsi Jaska syöneet eväänsä. Pekka oli vedellyt sapuskat naamariin sananmukaisesti kaksin käsin. Hänen ruokaillessa, kävi pöytämme vierellä mokomaa ruokahalua katsomassa kaksi pikkutenavaa. Toinen pyysi äidin luo palattuaan tätä ostamaan hänelle samanlaiset hiukset ja toinen vaati kahta tarjottimellista hampurilaisia. Pekka ei noteerannut moisia tenavia ollenkaan, sillä hänen huomionsa oli vain ja ainoastaan ruoassa. Minä puolestani olin hieman huolissani ystävästäni. Olikohan hänellä pillu koskaan mielessä? Tuo oli miehessä huolestuttava piirre, joka viimeistään vanhemmiten turvottaa kropan todella läskiin kuntoon. Sitten minulla välähti, että olikohan kukaan muistanut kertoa Pekalle kukista ja mehiläisistä? Tunnetusti veltto kaverini on saattanut lintsata kaikki ne opetukset ja jäädä vain siihen luuloon, että ruoka on maailmassa se ainoa tyydyttävä asia. Kumarruin Lissun puoleen.

- Pst, olisi yksi pyyntö.
- No, kerro?
- Voisitko sinä näyttää Pekalle pillun ja kysyä tietääkö se mihin kaikkeen sitä voi käyttää?
- Täh?
- Ihan tosi, minä olen huolissani ystäväni mielenterveydestä. Se vaan syö ja vetelee kaikenmaailman mömmöjä nassuunsa.
- Nytkö? Lissu kummasteli.
- Ihan sama milloin. Mene sen kanssa vaikka käymään vessassa.
- Pekka, tuletko kaveriksi, minua pissattaa, Lissu pisti heti töpinäksi.
- Minulla on vielä euro, sillä saa varmaan jotain, Pekka katseli huulia lipoen myyntitiskiä kohti.
- Menet nyt Lissun turvaksi. Tiedä vaikka se tarvitsisi tuollaisen atleetin avuja siellä vessassa, kannustin rastafaria.

Pekka nousi ylös pöydästä euron kolikko kädessään. Hän katseli vuoroin sitä ja vuoroin Lissua, joka odotteli häntä parin askeleen päässä. Syvään huokaisten hän laittoi kolikon taskuunsa ja seurasi pornoharakkaa kohti vessoja. Jaska ei puuttunut koko aikana keskusteluumme, vaan oli lukevinaan Iltapäivälehteä, jossa oli tehty silmille kaksi reikää. Tarkemmin lehteä vilkaistuani totesin ystäväni olevan tavallista kovempi luu, sillä iltapäivälehti oli vierasmaalainen. Jätkä meinasi todellakin harhauttaa vieraanvallan agentit pois perästään. Tuollaisen oveluuden oli pakko olla synnynnäistä, sillä minulla ei tullut moinen mieleen missään tilanteessa.

- Kuule Erkkuliini, antaakohan se Lissu myös Pekalle? Ilona tiedusteli.
- Oletko mustis?
- Ei ku se oli vaan niin puutteessa, että saisi kyllä antaa useammallekin.
- Sanoiko se niin?
- Joo, eihän se muusta puhunutkaan, kuin siitä, miten saisi suurta ja mahtavaa koko pituudelta, Ilona tirskui.
- Entä sitä, joko olet vailla Ernestin suurta ja mahtavaa?
- Hihii, ainahan minä, mutta tehdään se vasta kotona. Massu on nyt niin täynnä, röyyyyyh! Ilona päästi suustaan oikein hevoisen röyhtäisyn.
- Pieraise vielä päälle niin helpottaa nopeammin, opastin tyttöäni.
- Okei, pröööööööt! Ilona teki työtä käskettyä.

Minun oli oikein pakko taputtaa tytölleni, sillä tuollainen oman itsensä häpeämättömyys oli jotain kovin suurta ihmisluonteessa. Mitä sitten, jos paikalla leijailee hetken aikaa silmiä kirvelevä paskan haju, se haihtuu kyllä tällaisessa paikassa melkoisen nopeasti. Viereisessä pöydässä ruokaillut pukumieskaksikko taisi olla toista mieltä, sillä he molemmat ottivat kiinni nenistään ja katselivat meitä paheksuen. Myös vähän etempänä olevat lapsiperheet katselivat suuntaamme kummastellen. Koska hulluille ei soitella, nousin ylös pöydästä ja astelin pukumiesten pöydän ääreen.

- Saanen neuvoa teille erään konstin, joka auttaa paremmin kuin tuhat jänistä.
- Ja mikähän se on? toinen nenävirtuoosi ähisi.
- Kädet irti nenuista, nyt!
- Niin, samainen nenäilijä tinkasi.

Otin häntä kiinni kädestä, tälläsin sen kaverin nenän luo ja käskin puristaa siitä. Tein hänen kaverilleen aivan saman jutun, jolloin he molemmat puristivat nyt pöydän yli kaverin nenää. Kerroin sen jälkeen, että tämä perustuu aivan samaan, kuin se, että käydään hakemassa lääkäristä reseptillä flunssa- tai päänsärkylääkettä, vaikka niitä samoja olisi kotona kaapissa laatikoittain. Tyyppien jäädessä pitelemään toisia nenistään, astelin vähän etempänä olevien perheiden vierelle ja kumarruin erään hyvärunkoisen äitihahmon puoleen.

- En tiedä onko tämä paikka sovelias lapsille, sillä nuo tuolla ovat aivan julkihomoja, osoittelin pukumieskaksikkoa.
- Eiih, aivan tosi? nainen päivitteli.
- Kyllä se valitettavasti niin on, pyörittelin päätäni.
- Kamalaa, nainen jatkoi kauhistuneena.
- Odotas kun ne alkavat imeskellä toistensa kitarisoja, yääääk, puistelin päätäni yökkäillen.
- Mehän emme jää tänne noiden pornoperttereiden kanssa, nainen kivahti ja alkoi keräillä kamppeita kasaan.
- Muistakaa huomauttaa tiskillä, että täällä on sopimatonta käyttäytymistä.
- Sanomme kyllä!

Palasin tyytyväisenä pöytäämme, jossa Ilona istui odottelemassa. Olin jo nauttinut kaiken ruokani, joten jäin vain istuskelemaan ja seuraamaan naapuripöytien tapahtumia.

- No niin, eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa, vartija tuli sanomaan toistensa nenissä kiinni oleville pukumiehille.
- Ettekö tiedä? toinen nenämies kysyi vartijalta.
- Tiedän sen verran, että teidän kuuluu lähteä nyt.
- Paska, täällä haisee paska, hänen kaverinsa totesi.
- Ja silloin liikkuu, vartija nappasi miestä kiinni ja lähti taluttamaan tätä puolijuoksua kohti lähintä ulko-ovea.
- Lällällää, lällättelin toiselle pukumiehelle tämän keräillessä kaverinsa hanskoja ja salkkua.

Mies vilkaisi aika synkän näköisenä minua, mutta ei sanonut mitään poistuessaan kaverinsa perään. Siitäs saivat, mokomatkin turhantärkeät hulluille poskea soittavat idiootit. Minä en voinut sietää, että minulle soitellaan poskea. Ilona heitti vielä loppuun pienen vislauskonsertin ja perinteiset tuuletukset kädet kattoa kohti. Tämän jälkeen paikka rauhoittui ja jäimme odottelemaan Pekkaa ja Lissua.

- Onko se jakorasia, jos antaa monelle? Ilona kysäisi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
- Ei kait. Sähkörasiakin antaa sähköä vaikka mille laitteille ja sitä sanotaan pistorasiaksi, kerroin oman mielipiteeni.
- Hihii, siis minä ja Lissu ollaankin vain pistorasioita, hihihii.
- Tai pornoharakoita, heitin oman ehdotukseni.
- Hihii, keikkuuks mun pyrstö hyvin?
- Keikkuu, sillai eläimellisen riettaasti, myönsin hänelle.
- Tilanne ohi, Jaska tuli istumaan pöytäämme.
- Miten se nyt meni ohi? hämmästelin.
- Tämän avulla, hän taputteli ulkomaankielistä lehteään.

Jaska selitti tarkemmin, että lehden sisällä oli pienoislähetin, jolla hän otti yhteyden eräisiin toisiin erittäin salaisiin agentteihin, jotka kävivät eliminoimassa sen oven eteen pysäköidyn Ladan. Auto oli kuulemma nyt tehty todella toimintakyvyttömäksi, rikkomatta sitä kuitenkaan millään tapaa.

- Entä ne neljä tyyppiä siinä autossa? patistelin häntä kertomaan loputkin.
- Ne on myös hoideltu.
- Pois päiviltäkö?
- Ei, vaan niille on järjestetty aivan muuta tekemistä, hän hihitteli kovin tyytyväisenä.
- Mitä?
- Arvaas mikä vie tyystin yön timojen huomion? Jaska alkoi leikkiä arvausleikkiä.
- Kameli, ehdotin.
- Blondi, Ilona heitti oman ehdotuksen kehiin.
- Molemmat väärin, Jaska ilmoitti.
- Aika paha, en minä vaan keksi, myönsin pettyneenä.
- Lähetimme niille siihen kännykään tekstarin, että sossu on auki poikkeuksellisesti sunnuntaina.
- Entä jos ne olivatkin niitä vieraanvallan agentteja? eihän ne käy sossussa, kummastelin.
- Ei ne voi olla menemättäkään, etteivät paljastu muille maamiehilleen, Jaska totesi virnistellen.

Aika nerokasta toimintaa Jaskalta ja hänen ystäviltään. Minä olisin suoran toiminnan Ernestinä käynyt ennemmin vaikka leipomassa koko porukkaa lättyyn, mikäli ne olisivat uhanneet henkeäni edes lievästi epäsuorasti. Minulla ei ollut mitään ulkosuomalaisia vastaan, mutta toisten seuraaminen ja uhkaileminen sai vereni kiehumaan todella korkeissa lämpötiloissa, vähintään sellaisessa kolmessadassakolmessakymmenessäkolmessa ja puolessa asteessa.

- Reggee, ou, ou, ou, okkeeeeeiiiii! Pekka saapui paikalle hoilotellen tyytyväisenä.
- Mitä mies, pääsitkö selville naisen tavaran tarkoituksesta? kysyin suoraan.
- Se muija ei ollut edes pöllyssä ja silti se otti poskeen, Pekka pyöritteli päätään.
- Khihihii, sellainen se Lissu on, Ilona hihitteli.

Samassa Lissu asteli paikalle ja istui pöytään kovin punaisin poskin. Pornoharakka vaikutti erittäin tyytyväiseltä olotilaansa. Häntä katsellessani tunsin itseni suureksi hyväntekijäksi, jota tulevat sukupolvet saisivat kiittää polvillaan aina aamuisin ja rakastelun jälkeen. Ei egoni ole koskaan mikään pieni ollut, mutta nyt se kasvoi toiseen potenssiin.

- Millaista se oli? Ilona tivasi Lissulta.
- Se oli reggeetä alusta loppuun, oih, Lissu huokaili.
- Aamen, sanoin niin mahtipontisesti kuin super isolla egollani kykenin.




© Rauno Vääräniemi