www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
25.3.2007
Sain luvan nostaa pääni ja tutkailla tilannetta Jaskan puolesta. En huomannut kyseistä venäjänrautaa enää missään, joten myös Jaska nosti nuppinsa, tosin puettuaan ensin päähänsä pitkähiuksisen blondiperuukin. En edes alkanut udella mistä hän sen kaivoi, sillä hulluilla on tunnetusti konstit kaikkeen. Pekka puolestaan ilmoitti makaavansa mieluimmin selällään takaosan jalkatilassa, sillä siitä näki taksin katon parhaiten. Hänen kommenttinsa mukaan taivas ja katot ovat kaikista rauhoittavimpia elementtejä.
- Ajanko nyt sinne Mäkkäriin vai tehdäänkö vielä joku lenkki? taksitätimme kyseli.
- Kierretään tuo seuraava kortteli kolme kertaa myötäpäivään ja kahdesti vastapäivään, Jaska neuvoi.
- Viidesti! parahdin.
- Entä sitten? Jaska tuijotti minua aivan blondina.
- Sehän on pariton luku, me jäämme yhden velkaa toiseen suuntaan.
- Njaa, tuo on muuten totta, hän raapi kutrejaan. – Kuule, ajetaankin tasan kaksi kertaa molempiin suuntiin,
tuli uudet ohjeet kuljettajalle.
- Huh, minä jo säikähdin, pyyhin hikikarpaloita
otsaltani.
Voi että oli taas lähellä tulla iso ja vakava paniikki. Elämä tuli yrittää pitää mahdollisimman tasaisena ja harmonisena. Siihen liittyi oleellisena osana parilliset luvut, sillä parittomat jäivät aina roikkumaan jollain tapaa ilmaan. Suljetulla tuo tuli huomattua aivan konkreettisesti. Siellä oli pihalla sellainen lasten keinulaudan tapainen lauta, jonka keskellä oli iso pölkky. Itse lauta oli laitettu kumossa olevan pölkyn päälle niin, että siinä saattoi keinua kaksi henkilöä. Mikäli vain toiseen päähän meni hullu istumaan, oli hän maassa ja toinen laudan pää kohti taivasta. Kun laudan molempiin päihin istui suunnilleen samanpainoiset hullut, oli lauta tasapainossa. Tuosta on tyhmemmänkin helppo laskea, että kaksi on parempaa kuin yksi ja ennen kaikkea tasapainoisempaa.
- Siis kaksi kertaa molempiin suuntiin, taksikuskimme toisti ohjeet.
- Tuottaako se ongelmia? tiedustelin.
- Ei tuota, olenhan saanut sissikoulutuksen Suomen harmaassa, nainen ilmoitti.
- Joutuuko nykyisin naiset käymään tissikoulun, ennen kuin ne saa daisarit? Pekka mölysi lattialta.
- Sissi, ei tissi, kuski nauroi.
- Miks kaikki on aina minua vastaan, perseestä tämä maailma, Pekka
marmatti.
Kiersimme taksilla korttelin molempiin suuntiin. Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti kaupungin keskustaa. Olimme Jaskan kanssa tulleet siihen tulokseen, että nyt oli parasta mennä sellaiseen Mäkkäriin, missä en oikeastaan koskaan käy, sillä näin vieraanvallan agenteilla on paljon suurempi työ löytää meidät. Mietin pääni puhki sellaista paikkaa, kunnes taksikuskimme ratkaisi asian ehdottamalla Kluuvin kauppakeskuksen Mäkkäriä. Luulin sitä ensin joksikin ammattiautoilijoiden vitsiksi, mutta tarkastettuani asian numerotiedustelusta olin samaa mieltä paikan hyvyydestä.
- Ajanko suoraan sen eteen? kuskitar uteli.
- Pöljäkö olet vai tyhmä? oli Jaskan vuoro rääkäistä.
- E-en kyllä tietääkseni kumpaakaan, neiti rattisissi nikotteli.
- Ei se ainakaan tyhmä voi olla, sillä on luomutissit, puolustelin seksikästä kuskitartamme.
- Sovitaan sitten, että pöljä, Jaska tuhahti.
- Saa minua neuvoakin sen reitin suhteen, kuljettaja ilmoitti.
- Ajetaan tuosta vasemmalle ja heti oikealle, Jaska neuvoi meitä Kaisaniemen ympyrässä.
- Siis Unioninkadulle.
- Hys, ei nimiä, pyydän, Jaska sihahti.
- Siis tuonne, taksikuski osoitteli kyseistä katua.
- Sinne juuri ja sitten kun mahdollista oikealle kaksi kertaa ja sen jälkeen kerran vasemmalle ja ylös,
tuli erittäin salaisen agentin ohjeet kuin pillerit apteekista.
- Niin sinne park…, kuski aloitti.
- Ei nimiä, minähän juuri sanoin, Jaska keskeytti
hänet.
Viimein posti kantoi kuljettajan päässä käskyt oikeaan osoitteeseen ja hän tyytyi ajamaan nimettömiä katuja pitkin nimettömään paikkaan, eli Kaisaniemessä olevaan parkkitaloon. Menimme Jaskan käskystä kaikki mahdollisimman matalaksi, kun ajoimme sisälle pysäköintitaloon. Ystäväni mukaan siinä puomilla istuva vartija saattaa olla ihan kuka tai mikä tahansa, joten yltiöpäinen varovaisuutemme saattaa vain pelastaa henkemme. Päästyämme pois päivänvalosta, Jaska alkoi neuvoa mihin kohtaan taksi ajetaan ja milloin voimme nousta turvallisesti ulos autosta. Noin vartin kärvistelyn jälkeen olimme pois taksista ja pääsimme oikomaan jalkojamme.
- Se tekee kolmekymmentä euroa, taksitäti ojensi kättään.
- Jos annan puhelinnumeroni, niin mitä se sitten tekee? heitin hänelle.
- Kuusikymppiä, nainen totesi ilmeenkään värähtämättä.
- Aika halpaa, kun kerran rahalla selviää, totesin ojentaessani naiselle kuusikymppiä rahaa ja lapun jossa
oli meikäläisen puhelinnumero ja nimi.
- Täh? kuski hämmästeli katsoessaan rahoja ja puhelinnumeroa.
- Itsehän pyysit, virnistelin takaisin.
- Niin, mutta, se oli sellainen vitsi vain, typy nikotteli.
- Hullujen kanssa ei pidä laskea leikkiä, sillä me otamme kaiken todesta, vastasin naama peruslukemilla.
- Mutta, mutta…
- En pidä mutista, joten jos rahamäärä häiritsee sinua, niin ainahan voit lahjoittaa ne mielenterveystyön
tukemiseen, hihittelin.
- Tuota, haluatko minun yhteystiedot?
- Haluaa se, ihan selvästi, Ilona alkoi kilkattaa takanani.
- Pistä tekstarilla tulemaan kun kerkeät, kehotin häntä.
- Joo, minä laitan tekstarin, kuski vastasi vieläkin hieman
hämillään.
Hyvästelimme taksikuskin ja odotimme, että hän ja auto katoavat näkyvistä. Tämä oli Jaskan ohje, ettei kuskitypy näe mitä kautta poistumme pysäköintitalosta. Tässä kohtaa mieleeni tuli se, miksi en yleensä ole liikkunut kavereitteni kanssa yleisillä paikoilla, sillä se oli ylettömän raskasta ja monimutkaista puuhaa. Olin itse tottunut menemään suoraan paikkaan kuin paikkaan, paitsi silloin kun tuli sellainen olo, että joka paikkaan tuli mennä kiertoteitä pitkin. Jaska kun meni aina joka paikkaan jonkun mutkan kautta. Paras oli muutama vuosi takaperin, kun hänen piti käydä silloisen asuntonsa lähikioskilla, joka oli tien toisella puolen. Jaska kävi viiden viikon Etelä-Amerikan reissun molempiin suuntiin käydessään vain kioskilta maitoa. Maito happani paluumatkalla, mutta se oli pientä siihen nähden, että kioskireissu tuli heitettyä kaikkien turvallisuusjuttujen mukaan. Tällä välin Pekka oli juonut kahvinsa mustana kymmenen viikon ajan. Se oli niitä aikoja, kun Pekka joi kahvia maidon kanssa.
- Otetaan molemmat hissit, Jaska opasti meitä hissien luona.
- Minä ja Ernesti voidaan mennä toiseen, Lissu kiirehti selittämään.
- Mekö kaksistaan? kummastelin.
- Erkkuliini, älä ole noin hankala. Menisit nyt, kun Lissu pyytää, Ilona mutristeli suutaan.
- Me otetaan tämä, Jaska ilmoitti ensimmäisen hissin
tullessa.
Samassa ystäväni ja Ilona olivat hississä ja lähtivät kohti alakertaa. Jäin odottelemaan toisen hissin saapumista sormi hissin nappia painellen, kun tunsin Lissun käden takapuolellani.
- Kiinteä, eikö olekin, sanoin hänelle.
- Nyt Ernesti, minä haluan munaa pysäköntitalossa, Lissu ilmoitti.
- Täällähän on kylmä, luuletko että vehkeeni pitää pakkasesta? käännyin katsomaan tuota pornoharakkaa
silmiin.
- Vitut sillä vitussa mikään kylmä ole, hän nauroi ja tarttui
käteeni.
Lissu talutti minut kiireesti eräässä parkkiruudussa olevan pakettiauton taakse. En kerinnyt tehdä mitään, tai oikeastaan edes halunnut, kun hän oli kaivanut vehkeeni näkösälle ja alkanut imuttaa sitä blondin innolla. Koska olen niin sanotusti heti valmista tyyppiä, pyörähti Lissu pian ympäri, laski housunsa nilkkoihin ja paljasti torttunsa minulle. Saadakseen paremman asennon, hän kumartui erään pikkuauton konepellin päälle. Kokeilin pikaisesti sormella, että typy oli tosiaan märkä ja rullasin taskusta kaivamani kortsun paikoilleen. Lopulta upotin melani hänen tavaraan juurta myöten. Annoin palaa todella Ernestin innolla Lissun huutaessa melkein suoraa huutoa. Nyt saisi tyttö oikein viimeisen päälle sitä mitä oli ollut jo pitkään vailla, mietiskelin juntatessani menemään.
- Er…nes..tii, mä kuooo…leeeen, Lissu huusi saadessaan.
- Ooo-maaaa vikaaaaa-si, karjaisin täyttäessäni
kumiukkoa.
Jäimme hetkeksi makaamaan siihen vehkeet sisäkkäin. Jossain vaiheessa oli kuulevinani takaa pientä rykimistä, mutta oletin sen olevan vain jotain tuulen aiheuttamaa. Saatuani vehkeen ulos Lissun tavarasta ja kortsun pois sen päältä, alkoi ihmeellinen rykiminen uudelleen.
- Kuka vittu täällä rykii? murahdin kääntyessäni ympäri kalu vielä kourassa.
- Mi-minä, nuorehko mies ilmoitti naama
punaisena.
Tyyppi seisoi muutaman metrin päässä käsipuolessaan arviolta samanikäinen nainen. Minulta meinasi palaa käämit saman tien, sillä minä en harrasta mitään kimppajuttuja eikä minun jäljiltä kyllä liukkaille tuollainen finninaama pääse. Jätkä taisi olla joku julkinen runkkari, puhisin mielessäni survoessani vehjettä housuihin.
- Jotain ihan asiaa vai haluatko pelkän nimmarin? utelin pojulta.
- E-een minä mitään sellaista.
- Saa jatkaa matkaa, viittoilin kädelläni poispäin.
- Sano sille nyt, pojun vieressä oleva tyttönen nyki tätä hihasta.
- Onko mun perse kauheen levee? Lissu uteli saatuaan housunsa
taas ylös.
En vastannut mitään, sillä oletin Lissun heittäneen kysymyksen tuolle nuorelle parille. Minusta nähden levee tai kapee, ihan sama, sillä olihan sinne parru uponnut kahvaa myöten.
- Sanokaa nyt perkele jotain! on kovin epäkohteliasta leikkiä mykkää toisen kysyessä noinkin tärkeää asiaa, patistin nuorta paria.