www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

4.3.2007

141. Mätösteleminen

Äidin puhelu oli päivän kohokohta, vaikkakin hän oli ollut kovin pääsyllään minusta. Tiesin sopan keiton olevan äidille kovin rakas homma, joten en nostanut siitä sen isompaa mekkalaa. Äiti kun ei käyttänyt mitään tekosyitä, vaan sopan kiehuminen tarkoitti sitä, eikä esimerkiksi jotain aivan muuta.

Nilkutin puhelun jälkeen yhdellä sukalla makuuhuoneeseen, jossa oli yllättäen Marlosen Pekka selällään vuoteessa. Tällä kertaa hän makasi sängyllä tyhjä Tolu-pullo vierellään. Ilmassa oli melkoinen kyseisen aineen tuoksu. Laitoin puuttuvan sukan jalkaan ja istuin sängyn reunalle miettimään päivän kuvioita. Tänään on sunnuntai, joten mitään isoja juttuja ei kannattanut suunnitella. Jotain voisi syödä, vaikka ihan ulkona näin kihlajaisviikonlopun kunniaksi. Katselin selällään makaavaa ystävääni ja totesin, ettei ainakaan mihinkään kovin hienoon paikkaan kannata mennä.

- Näit sä sen? Pekka kysäisi yllättäen.
- Minkä?
- Sellaisen vihreän, en mä vaan tiedä mikä se oli.
- Joo, se lähti juuri ulos ja vihelteli porilaisten marssia mennessään, kokeilin kepillä jäätä.
- Puuh, ihan hyvä, vaikka minä opetin kyllä sille aivan eri biisin, Pekka pyyhkäisi hikeä otsaltaan.
- Minkä?
- Rekkamiehen.
- Et voi olla tosissasi?
- Joo, kun ei tähän perkeleen päähän taas muuta mahtunut, Pekka huokaili.

Se vihreä jäi tällä kertaa hieman arvoitukselliseksi, mutta kait se jotain elävää oli, kun rastamies oli sille ihan biisin opettanut. En jaksanut katsella velttoa kaveriani pitempään, vaan nousin sängyltä ja lähdin kohti olohuonetta. Käytävällä törmäsin likkohin, jotka hyppivät seinän vierellä kuin kiimaiset kengurut.

- Kuins pomppii? heitin ilmoille utelun.
- Treenataan yläpusua, Ilona kilkatti.
- Joku uusi jääkiekkotermi vai? raavin päätäni.
- Ei ku pusutermi, Lissu nauroi.

Tarkensin katsettani ja huomasin seinään kiinnitetyn useita valkoisia paperiarkkeja nauhaksi kattoon asti. Papereissa oli huulien pusujälkiä vähän siellä sun täällä. Lissu oli juuri punaamassa huuliaan, joten jäin katsomaan mitä yläpusu tarkoittaa.

- Hyppää, hyppää, Ilona kannusti häntä.

Jännitin hänen puolestaan, että mihin asti hän hyppää. Viimein Lissu oli valmis ja ponkaisi kohti yläilmoja. Ylimmässä kohtaa hän antoi nopean pusun valkoiselle paperille ja siihen jäi uusi kuva huulista. Merkki ei tullut ylimmäksi, vaan jäi siitä muutaman sentin.

- Puuh, hyvähän se sulla, kun on noin hoikka, Lissu naurahti.
- Anteeksi tyhmyyteni, mutta mitä tämä tarkoittaa?
- No katos, jos me joskus Lissun kanssa treffaillaan sellaista yli kaksmetristä iso moloista koripalloilijaa, niin me voidaan heittää sille yläpusu huulille, Ilona kilkatti.
- Hmmm, jos te nousisitte vaikka sen ison molon varren päälle seisomaan, niin sitten ylettyisi ilman hyppimistä, kerroin omat ajatukseni.
- Ollaanko me ajateltu tuota? Ilona kääntyi Lissun puoleen.
- Ei olla, mutta siinä on idistä.
- Kiitti Erkkuliini, sinuun saattaa aina luottaa, Ilona tälläsi pusun huulilleni.
- Olen paras! totesin vaatimattomaan tyyliini.
- Minä myös, Lissu sanoi ja pussasi perään suoraan suulleni.
- Kuule Lissu, kiitos paljon siitä imuroinnista minkä teit silloin bileiltana. Makuuhuone oli todella täysin muruton paikka.
- Minua voi käydä kiittämässä meillä kotona, hihihihii.
- Pidetään mielessä, lupasin ja jatkoin matkaa olohuoneeseen.

Menin istumaan sohvalle Jaskan viereen, joka näperteli jonkun laitteen parissa. Hän oli niin keskittynyt, etten alkanut häiritä häntä puheillani, vaan jäin katselemaan hiljaa miehen puuhastelua. Jaskalla oli polvien päällä metallinen salkku, jossa näytti olevan pienoistyöpaja pientä ruuvipenkkiä myöten. Mies teki laitteeseen jotain säätöjä pienellä meisselillä, katsellen välillä kahta siihen kytkettyä mittaria.

- Valvontakameran nenästä vedin, hän ilmoitti nostettuaan nokkansa laitteesta.
- Niin, onhan noita kaikenlaisia vetimiä, vastasin puolihuolimattomasti, sillä en ymmärtänyt mokomasta termistä mitään.
- Katsos, kun tämän avulla voi liikkua tuntemattomana kaikkialla missä on valvontakameroita. Jopa liikenteenvalvontakamerat ovat nenästä vedettäviä.
- Kerrotko miten, vai onko sekin salaista tietoa?
- Ei ollenkaan. Tämän kun kytkee päälle, niin valvontakameraan ilmestyy pätkä täällä muistissa olevasta videosta. Tällä hetkellä tässä on pätkä Samu Sirkan joulutervehdyksestä.
- Kerrotko tarkemmin?
- Kun laitan tämän päälle, niin valvontamonitoria katsova tyyppi alkaa nähdä sitä joulutervehdystä monitoristaan ja minä pääsen kävelemään kameran ohi ilman, että kukaan huomaa. Myös liikenteenvalvontakameran kuvaan tulee kuva joulutervehdysohjelmasta.
- Saisiko siihen pätkän jostain pornoleffasta? Olisihan niillä äijillä paljon kivempi katsella vaikka paljasta pimppiä.
- Saa toki.
- Olet guru, taputtelin Jaskaa olkapäälle.
- Katsos, kun on erittäin salainen agentti, niin kaikki keinot on otettava käyttöön. Tiedätkö, että vieraanvallan agentit vakoilevat nykyisin tekaistujen valvontakameroiden kautta?
- En, mutta nyt alkoi pelottaa, myönsin rehellisesti.
- Varo, sinua valvotaan!

Huh, olihan taas pelottavaa tekstiä ystävältäni. Minua alkoi todella pelottaa tuollainen valvominen, varsinkin kun minulla oli ennestään aikamoinen fobia kaikkia kameroita kohtaan. Tiedä vaikka niitä katselisi joku poikkeava muna kourassa, hyi hitto miten Mätösmäistä! Päätin tehdä heti asialle jotain ja soittaa sille naapurin mulkulle. Pitihän minun saada jollekin purkaa ahdistustani, sillä Pekan takia makuuhuoneen seinään pään hakkaaminen ei onnistu normaalissa paikassa. Vieraassa kohtaa en päätä seinään makuuhuoneessa hakkaa, sillä seuraukset voivat olla vakavat.

- Häh, kuka siellä? luurista kuului Mätösen mulkun äänellä.
- Ernesti täällä, kuinkas on runkatessa roiskunut?
- Hähähähää, tosimies käyttää naisia, toisin kuin eräät hullut, jotka luulevat ovenvälin olevan se oikea, hähähähää.
- Onko Liisa siellä?
- Joo, anelee armoa meikäläisen kovassa käsittelyssä, hähähähää.
- Katseletko koskaan muna kourassa mitään ruutua, kuten televisiota tai tietokonetta? heitin ilmoille visaisen kysymyksen.
- Mitä tuo nyt oli?
- Vastaa kyllä tai ei, vai etkö uskalla kertoa koko totuutta?
- Entä sitten jos katselenkin, tai silloin joskus ennen katselin, Mätönen kähisi.
- Minä arvasin tämän. Pyyhi edes roiskeet pois.
- Hähähää, toisilla ne värkit vielä pelaa, toisin kuin pilleripelleillä, hähähää.
- Sano Liisalle terveisiä, huikkasin vielä lopuksi ja iskin luurin hänen korvaan.

Minä arvasin tuon, että jos jollekin perverssille antaa synonyymin Mätönen tai mätösmäistä, niin se osuu taatusti oikeaan. Pitäisiköhän minun soittaa suomen kielen sanakirjan tekijälle ja pyytää niitä lisäämään kirjaan sana Mätönen. Selitykseksi voisivat kirjoittaa perverssi, ällöttävä, inhottava ym. vastaavaa. Sikaileminenkin voisi olla jatkossa mätöstelemistä. Tuosta tuli samassa yksi ongelma, joka alkoi rassata takaraivossani vallan perkeleesti. Tajusin tuon asian liian myöhään ja se oli viedä tajuni.

- Voitko huonosti? Jaska uteli.
- Joo, mätös huonosti, huohotin kuin Mätönen.
- Ota laku, Ilona riensi viereeni ja tunki suuhuni tuon taivaallisen parantajan.
- Mmmmm, sluuurps, mmmm, imeskelin lakua oloni parantuessa ennalleen noin kolmessa sekunnissa.

Kammottava juttu tuo mätösteleminen. Jos sikaileminen oli mätöstelemistä, niin siat olivat Mätösiä ja minä joutuisin syömään Mätösen lihaa, hyi helvetti! Miten minun kantti kestäisi ostaa lähikaupasta puoli kiloa Mätösen jauhelihaa tai Mätös-nautajauhelihaa? Ei, ei asioiden pidä näin pieleen mennä edes omassa päässäni. Joulu-Mätönen omassa uunissa sai suuhuni tulemaan oikein oksennuksen maun lakusta huolimatta.

- Ei, sikaileminen ei voi olla mätöstelemistä, parkaisin kovalla ja kuuluvalla äänellä.
- Eihän se olekaan, Ilona tuli jälleen luokseni.
- Mi-mitä se on?
- Se on yhä edelleen sikailemista, sillä vain sika on siinä niin hyvä, että se ansaitsee oman nimen. Mätösteleminen on vaikka runkkaamista, Ilona selitti.
- Hahaa, vetäisinpä tuossa mätöset pornofilmiä katsellessa, hahahaa, aloin nauraa vapautuneesti.
- Sinäkinkö? Jaska kääntyi puoleeni.
- Hahahaa, minäkin, hahahaa, jatkoin onnellisen ihmisen onnellista nauruani.
- Mitä täällä nauretaan? Pekka ilmestyi olohuoneeseen.
- Vedettiin mätöset pornoleffaa katsellessa, hahahahaa, nauroin.
- Jaa, minä teen sen yleensä ilman, sillä en omista pornoleffoja, Pekka hymähti ja paineli parvekkeelle avojaloin.
- Siellä on pakkasta, huutelin hänen perään.
- Mitä siitä, mulla on Marley-fiilis päällä, hän huusi takaisin ja sulki parvekkeen oven.




© Rauno Vääräniemi