www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

4.2.2007

137. Ihottumaa matosta

Emme keksineet mitään järkevää tai edes kovin järjetöntä tekemistä, joten aloimme katsella jotain tylsää amerikkalaista elokuvaa. Siinä ei edes tapettu ketään, saati olisi räjäytetty mitään tai ketään. Onneksi tarjoilu pelasi Ilonan ansiosta, niin emme päässeet aivan kuivahtamaan television ääreen. Yritin samalla tiedustella pojilta heidän Euroopan-kiertueestaan, mutta he eivät suostuneet kertomaan siitä kuin isoimpien kaupunkien nimet. Oli kuulemma minun terveyden kannalta parempi, etten tiedä mitään.

- Kuulitteko? Jaska pomppasi ylös toisesta nojatuolista.
- Kuulin, se oli ovikello, nousin myös ylös.
- Ei minnekään, tämä on kaikista salaisimman agentin käsky, Jaska komensi ja tempaisi parvekkeen oven auki.

Astuin perässä parvekkeen ovelle ja katsoin, kun Jaska nappasi takkinsa alta pienen naruvyyhdin, jossa oli vahvannäköinen koukku toisessa päässä. Hän sitaisi näppärästi narun koukun avulla parvekkeen pilarin ympäri ja laittoi käsiinsä hanskat.

- Erikoisnaru ja vauhtihanskat, hän murahti ja loikkasi alas parvekkeelta narusta kiinni pitäen.

Kurkkasin kaiteen yli ja totta tosiaan, hän liukui nopeasti alas neljännestä kerroksesta. Ennen kuin kerkesin pilleriä sanoa, oli Jaska livahtanut sisälle meidän rapun ovesta. Poistuin parvekkeelta ja suljin sen oven. Menin eteiseen odottelemaan tilanteen kehittymistä. En uskaltanut avata edes väliovea, sillä jos siellä oli vieraanvallan agentti, niin se saattoi sokaista minut ovisilmän kautta. Jaska oli pelotellut, että sitä kautta ihminen voidaan saattaa sekunnissa rusinaa muistuttavaan tilaan. Kuuntelin tarkkaan ja pian rapusta kuului ihmeellinen mätkähdys.

- Homma selvä, vieraanvallan superagentti eliminoitu, Jaska kuiskasi postiluukun kautta.

Avasin oven ja totesin Jaskan tyrmänneen seinänaapurini Lissun. Tyttö makasi pitkin pituuttaan rapussa. Hänen asuntonsa ovi oli kiinni, joten tempaisin tyttelin syliini ja kannoin olohuoneen sohvalle. Olin juuri istuutumaisillani itsekin sohvan kulmalle, kun kävi mielessä, että pitkä tajuttomuus voi olla vaaraksi. Tempaisin Lissun uudelleen kantoon ja vein hänet vessaan. Laskin hänet varovasti suihkunurkkaukseen ja laitoin veden virtaamaan suihkussa.

- Puuh, köh, köh…mitä puuh hittoa? Lissu alkoi virota hetken päästä.
- Heippa, onko pää pipi? kysyin samalla kun jatkoin suihkuttelua.
- Puuh, voisitko lopettaa tuon?
- Ai anteeksi, voinhan minä.

Suljin hanan ja autoin läpimärän tytön ylös. Lissulla oli päällään vain valkoinen t-paita, eikä rintsikoita, joten kaikki paistoi läpi. Myös hänen jalassaan olevat piukat farkut olivat aivan märät. Tarkemmin katsottuna hänessä ei näkynyt yhtään kuivaa paikkaa.

- Mitä, mitä oikein tapahtui? hän ihmetteli.
- Mitä lienee, paha sanoa, en ollut näkemässä, kohauttelin hartioitani.
- Tuota, olisiko teillä jotain kuivaa päälle?
- Njaa, mietin häntä katsellen.

Katseeni harhaili hänen isoilla rinnoillaan. Mietin oikeastaan sitä, että kuinka vallattomat ne ovatkaan vapaina. Vasta kun Lissu otti kiinni olkapäästäni ja toisti kysymyksen, palasin tähän maailmaan ja kyseiseen ongelmaan. Huusin paikalle Ilonan, sillä omat vaatteeni ovat Lissulle kovin isoja.

- Olisiko sinulla jotain kuivaa minulle? Lissu toisti kysymyksen Ilonalle.
- Hmm, sulla on niin iso peba minuun verrattuna, että ainoastaan minun verkkarit voi mennä.
- Entä puseroa?
- Hihii, onneksi et kysynyt rintsikoita, ne ei olisi mahtuneet sulle, khihihii, Ilona tirskui.
- Minä tuota menen olohuoneeseen, niin voit vaihtaa ne vaatteet. Ilona varmaan lainaa omaa pyyhettään vai haetko kotoasi?
- Se kelpaa, Lissu hymyili.

Hyvä että kelpasi, sillä en voinut sietää vieraita, jotka tulivat, kävivät kerran suihkussa ja kuivasivat itsensä kerran pyyhkeeseen. Sen jälkeen pyyhe oli pestävä. Jos ihmiset eivät tajua tuoda mukanaan omaa pyyhettä, niin vittu pyyhkikööt itsensä vaikka vessapaperiin. Sitäkin pidin näkösällä vain rullan, joten vaihtoehtoina oli perseen pyyhkiminen useamman kerran tai kerran kokovartalokuivaus. Onneksi Ilona antoi Lissun kuivata itsensä Mikko Alapallo pyyhkeeseen ja se sopi Lissulle hyvin.

- Sorry, en tiennyt sen olevan teidän naapuri, Jaska pahoitteli heti kun kurvasin olohuoneeseen.
- Ei se mitään, hyvää harjoitustahan se oli teille molemmille.
- Mitenkä niin molemmille? Pekka hämmästeli.
- Osaapahan Lissukin katsella ympärilleen ovikelloja soitellessa.
- Tai sit se pysyy kotona lopun ikää, hähähää, Pekka räkätti.
- Olkaapas iisisti, Lissulla on niin antelias luonne, ettei sitä kannata mennä suututtamaan, varoittelin poikia.

Jatkoimme television katselua tyttöjä odotellessamme. Heillä tuntui kestävän ja kestävän, mutta en viitsinyt mennä hoputtamaankaan. Viimein he saapuivat olohuoneeseen Ilona etunenässä.

- He-ei, nyt lievästi humalaisen kuuloinen Lissu huikkasi.
- Oo-ho, Jaska pudotti leukansa polviin.

Kulman takaa oli ilmestynyt aikamoinen pakkaus. Lissu oli saanut lettinsä kuivaksi ja se oli valtoimenaan. Jalassaan hänellä oli Ilonan verkkarit, jotka taisivat huutaa armoa jouston äärirajoille. Ne olivat jopa vielä pornommat, mitä Lissun edellisellä kerralla jalassa olleet omat pöksyt. Yläkropan verhoksi hän oli pukenut Ilonan ”Pilleri Päivässä” t-paidan, joka oli myös joutunut elämänsä urakan eteen blondin isojen rintojen takia.

- Saanko minä nyt laulaa? Pekka laski katseensa katosta Lissuun.
- EI! tuli jälleen kolmesta suusta.
- Minä ole Lissu, naapurini esitteli itsensä.
- Jaska, minä, se, olen, Jaska nikotteli nimensä.
- Pekka Marlonen, olen Bob Marleyn kanssa hyvä kamu, Pekka nousi ylös tuolista ja suuteli Lissua poskelle.
- Eikös se ole kuollut?
- Vai niin, oliko tuo joku kompastuskysymys? Pekka tulistui.
- Niin, niin, hyvä kaveri, okei, Lissu korjasi.
- Reggee, okei, reggee okei, Pekka heläytti ilmoille laulun lurauksen.
- Oih, sinä olet muusikko, Lissu innostui ja hänen silmänsä levisivät todella isoiksi. - Voih, minä olen niin heikkona muusikoihin.

Eipä siinä ollut Jaskan salaisimman agentin kyvyillä mitään sanomista, kun Lissu suorastaan rakastui Pekkaan. Hän halusi välttämättä istuutua tuon sateenkaarirastan syliin ja kuulla kaiken mitä Pekka tietää Marleysta. Hyvä näin, sillä minä en ollut suunnitellut tälle päivälle Lissun höyläämistä. En kyllä huomiseksikaan, joten Pekka sai puolestani tehdä mitä vain tuon riettaan pornoharakan kanssa. Eipä siinä kovinkaan pitkään mennyt, kun Lissu alkoi imutella Pekkaa siihen malliin, että jätkän letti alkoi sojottaa uhkaavasti sivuille.

- Pyh, miksi kukaan ei pussaa minua, Ilona nyrpisteli nenäänsä.
- Sinulla on suuri kunnia kaataa juomia, muistatko? huomautin juomanlaskijan vakanssista.
- Ai niin, nyt mä muistankin. Siis ei nuoleskelua ja juomien kaatelua samaan aikaan.
- Just näin!

Juomaa kului aika reippaasti, sillä Lissu ja Pekka muistivat juoda kiitettävää tahtia imeskelystä huolimatta. Jossain vaiheessa Lissun piti päästä nuoleskelemaan myös Jaskaa. Ihmettelin asiaa kun hän oikein hieroi persettään Jaskan sylissä.

- Hihii, kaverille kanssa, Pekka hihitteli minulle Lissua osoitellen.
- Joko sovitte jatkosta? utelin.
- En mä muista, mutta ehkä, Pekka raapi päätään.
- Saako teistä kukaan muu ihottumaa maatessaan matolla ilman vaatteita? Ilona kysyi repiessään vaatteita pois päältään.

Katselin kummissaan, että mitä tuo pikku narttu on nyt kännipäissään keksinyt. Ilona riisuutui niin, että hänellä oli lopuksi päällään vain rintsikat ja pikkupöksyt. Hän meni makaamaan olohuoneen matolle television eteen. Hetken selällään maattuaan hän kääntyi mahalleen. En tiedä mistä johtui, mutta minua alkoi kutittaa jumalattomasti palleista. Olikohan minulla ja Ilonalla joku telepaattinen yhteys, joka käynnistyi Ilonan kiehnätessä matolla.

Katselin häntä hetken aikaa, kunnes moinen touhu alkoi sylettää minua. Että se viitsikin tuolla tavalla pyöriskellä matollani, mokomakin, puhisin itsekseni. Ilonan esitys oli saanut muiden huomion puolelleen. He oikein kannustivat häntä kääntyilemään matolla. Minua sieppasi niin perkeleesti tuollainen pyöriminen. Jos Ilona jatkaa tuota vähänkin pitempään, niin mattoon jää aivan varmasti kalju kohta, jossa ei ole karvan karvaa.

- Sa-saanko minäkin? Lissu innostui huomatessaan poikien tölläävän Ilonaa kieli pitkällä.
- Et, parahdin.
- Erkkuliini, saahan Lissu pyöriä tässä, saahan metrikikkelini? Ilona nosti päätään matosta.
- Olkoon, kun kerran noin nätisti pyysit, myönnyin ja yritin naurahtaa, siinä tosin onnistumatta.

Miten sen maton nyt käy, oli ensimmäinen ajatus Lissun riipaistessa t-paita päältään ja paljastettua isot tissit kaikelle kansalle. Verkkareiden alla hänellä oli jotkut Ilonan pikkupöksyt, joten ihan pimppi paljaana hän ei matolle laskeutunut. Jouduimme Lissun takia siirtämään molemmat nojatuolit kauemmaksi ja myös pöydän pois matolta. Me kolme urosta istuuduimme sen jälkeen vierekkäin sohvalle ja jäimme katselemaan matolla pyöriskeleviä kännisiä muijia. Eukkojen innostuttua painimaan matolla, alkoi minullakin pahin vitutus hiipua jonnekin takaraivon perimmäisimpään kolkkaan.

- No vittu, kuka nyt kantaa juomaa? ähkäisin tyhjä lasi kädessäni.
- Odota Lissu, velvollisuus kutsuu, Ilona pomppasi ylös ja singahti keittiöön.
- Minäkin odotan, naputtelin tyhjää lasia.
- Tuossa kokonainen pullo, Ilona toi pullon raikkaan rapeaa janojuomaa.

Otin pullon vastaan ja kaadoin siitä mukiin tuhdin paukun. Ilona puolestaan heittäytyi lattialla olevan Lissun päälle, sillä seurauksella, että hänen rintsikat lähtivät pois, paljastaen kaksi kiinteätä rintaa.

- Kuvaako kukaan? Jaska heräsi kuin horroksesta.
- En minä ainakaan, ilmoitin.
- No hyvä, että edes minulla on ollut nappikamera toiminnassa koko ajan, hän hörähti ja otti huikan.