www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

17.12.2006

130. Hillotissit

Heräsin juuri sopivasti, sillä äskeinen pornouni päättyi juuri erittäin tyydyttävään lopputulokseen kannaltani. Vilkaisin kelloa ja totesin sen olevan vasta kahdeksan. Tämä päivä olisi todella poikkeuksellinen, sillä äiti ei soitakaan kymmeneltä, vaan tulee käymään. Tuo tieto satutti henkistä minääni jonkin verran, sillä elämälleni niin tärkeä puhelu jäisi vastaanottamatta. Kasvotusten jutteleminen kun ei koskaan korvaa kunnon terapeuttista puhelua. Olin tiedostanut asian jo pari päivää ja ajanut kyseistä ajatusta sisään omaan itseeni.

Äitimietteiden jälkeen aloin tutkailla tarkemmin, että ketä sängyssä oikein nukkui. Ilona oli toisella puolen, kuten olin muistellutkin ja toisella puolen osittain peiton päällä peppu paljaana nukkui Raisa. Kuorin peiton pois Ilonan päältä ja totesin myös hänen olevan ilman rihman kiertämää. Ilmankos olinkin nähnyt niin pornoja unia koko yön, hihittelin alastomia naisia katsellen. Nousin varovasti sängystä, sillä minulle tuli noista paljaista tisseistä heti pirut mieleen.

Hipsin hiljaa makkarista keittiöön ja otin jääkaapista mansikkahilloa. Kermavaahto olisi ollut parempaa, mutta kun sitä ei sattunut olemaan valmiiksi vatkattuna. Kävelin hillopurkin kanssa makuuhuoneeseen ja avasin purkin kannen. Sain taas oikein pidätellä itseäni, etten olisi revennyt nauramaan. Kokosin kuitenkin itseni ja levitin varovasti mansikkahilloa molempien naisten paljaille tisseille. Homma olisi mennyt muuten aivan nappiin, mutta onnistuin pudottamana hillopurkin kannen lattialle. Se piti sen sortin mekkalan, että Raisa heräsi.

- Huomenta, hymyilin hillopurkki kädessäni kuin Hangon-keksien myyntimies.
- Hoooh, huomenta Ernesti. Mitä sinä oikein puuhaat?
- Tuota, yritän kaapia hilloja teidän tisseiltä tähän purkkiin, käänsin asian päinvastoin totuuteen nähden.
- Häh, mitä hil…

Raisan kysymys katkesi yllättäen, hänen vilkaistessaan roikkuvia rintojaan. Hänen katseensa oli todella sellainen ei-voi-olla-totta-katse. Harmi, etten ollut laittanut videokameraa valmiiksi kuvaamaan tätä tilannetta. Hän maistoi varovasti rinnoillaan olevaa hilloa ja totesi sen olevan mansikkaa.

- Mutta miten?
- Jaa´ah, minun on tuohon vaikea sanoa yhtään mitään, pyörittelin silmiäni suunnattoman hämmästyneenä.
- Ernesti, voisitko sinä…tuota nuolla ne pois? Raisa tiedusteli Ilonaa vilkuillen.
- Joo, voi se, Ilona nosti yllättäen päätään. – Minä menen laittamaan kahvia. Otatko Raisa monta kupillista?
- Kupillinen riittää, kiitos vain. Tuota, oltiinko me eilen jotenkin jotain ja sitä rataa? Raisa kakisteli.
- Oltiin totta kai vaikka miten päin, hihihii, Ilona hihitteli ja maisteli omilla rinnoilla olevaa hilloa.

Ilona nousi ylös ja tuli eteeni pyytäen, että nuolen hillot pois. Mitäpä sitä mies voi muutakaan, kuin auttaa nättiä neitoa pulassa ja tehdä työn niin perusteellisesti kuin sen vaan voi tehdä. Parin kolmen minuutin päästä hillot olivat suussani ja Ilona vaikutti tyytyväiseltä. Kehotin häntä myös imuroimaan keittiön ja olohuoneen, mikäli kahvinkeitolta jää aikaa. Sipseistä tulleet murut alkoivat kummitella mielessäni. Ilonan kadottua keittiöön, minä laitoin hillopurkin pöydälle ja laskeuduin sängylle Raisan viereen. Pyörähdin hänen päälleen nelin kontin ja aloin työskennellä hilloisten rintojen parissa. Ennen kuin huomasinkaan, oli täyden seisokin saaneeseen kaluuni tarttunut Raisan käsi.

- Tekisi mieli, Raisa kuiskasi mahdollisimman hiljaa.
- Öö tuota, nostin päätäni mietteissäni.

Johan oli taas tukala tilanne päällä, manailin Raisan käsi mulkun varressa. Ilona oli keittiössä ja Raisa sängyssä allani, joten tässä on kaikki tragedian ainekset käsillä, siis hyvin vakavan sellaisen. Jos Ilona tulee yllättäen makuuhuoneeseen, voi myös hän alkaa kinuta seksiä ja sitten minä olen kimppaseksitilanteessa, huh! En tiedä mistä se johtui, mutta en voinut sietää seksiä kahden naisen kanssa yhtä aikaa. Se vaikutti jollain tavalla syvemmin persoonaani ja sai minut tuntemaan itseni jakautuneeksi persoonaksi. Tahdoin pitää itseni vain yhtenä persoonana, joten välttelin kaikin mahdollisin keinoin kimppatilanteita. Tiesin Ilonan puolestaan suorastaan rakastavan tuollaista kimppapuuhastelua, mutta se olikin hänen osansa elämää.

- No vittu, eläkööt selibaatissa ne joilla ei ole muijaa, murahdin ja vetäisin kalun pois Raisan kädestä.

Otin paremman asennon ja nappasin lipaston päältä yhden kumiukon. Saatuani sen paikoilleen, upotin parruni alla voihkivan verovirkailijan erittäin märkään tavaraan. Litinä ja lätinä olivat melkoinen, kun annoin palaa krapulaisen Ernestin innolla.

- Voi jäääälkiveeeroooot! Raisa karjaisi lähes yhtä aikaa oman laukeamiseni kanssa.
- Ollaanko me nyt sujut niiden verojen kanssa? tiedustelin häneltä rullatessani kumiukkoa pois.
- Joo, joo, me ollaan sujut. Kiitos Ernesti tästä.
- Tulkaahan jo kahville, Ilona ilmestyi makuuhuoneen ovelle.
- Sehän valmistui sopivasti, nauroin ja kävin heittämässä kortsun vessan roskikseen.

Joimme porukalla nakukahvit ilman, että kukaan olisi ollut millään tapaa häveliäs tai yrittänyt peitellä paikkojaan. Naiset kertoivat eilen iltaisesta Jaskan kanssa. Paljaan kalun tuijottaminen ei ollut saanut miestä laukeamaan, mitä pidin omalta kohdaltani kaikkein tärkeimpänä tietona. Tuon johdosta tuleva elämäni ei näyttänytkään enää niin mustalta ja pilviseltä. Kortsujen kulutukseen tuollainen katseella laukeaminen olisi tehnyt melkoisen lisäyksen. Nyt ei sitä huolta ollut laisinkaan.

- No, saitteko te sitä Jaskaa laukeamaan millään tavalla, vai istuiko jätkä vain muna pystyssä pelkää hyvää hyvyyttään?
- Hihii, saimmehan me vaikka miten, Ilona tirskui.
- Ja paljon muutakin, Raisa iski silmää.
- Niin, ja muutakin, hihihii, Ilona jatkoi tirskumistaan.
- Hieno homma, sillä värkit pysyvät kunnossa parhaiten niitä käyttämällä, totesin ja pistelin suuhuni alapuolelta voideltuja makkaravoileipiä.

Ihme muija tuo Raisa, ei alkanut nipottaa ollenkaan pöydällä väärin päin olevista voileivistä. Luulisi verovirkailijan olevan hyvinkin tarkka ja tiukka monissa asioissa. Ilona tuntui tulevan hänen kanssaan toimeen todella hyvin, vaikka heillä oli melkoinen ikäero, kuten tietty minulla ja Ilonallakin oli.

- Tuota se imurointi, naputtelin sormea pöydän pintaan.
- Ai niin, minä ihan unohdin, Ilona pahoitteli ja hörppäsi kahvia kiireesti.
- Nou hätä, minä voin tehdä sen, Raisa nousi pöydästä. – Sain jo juotua kahvin, joten istukaa te vain rauhassa.
- Ernesti kiltti, saahan Raisa imuroida jos se haluu, saahan? Ilona katsoi minua silmiin.
- Joo, saa imuroida, totesin ja mietin miltä hänen peppunsa näyttää imuroidessa.

Eihän minulla toki ollut mitään sitä vastaan, että talossani imuroi joku vieras nainen ja kaiken lisäksi vielä alastomana. Taisimme olla Ilonan kanssa yhtä innokkaista Raisan katsojia, kun hän imuroi olohuoneen ja keittiön ladattavalla imurillamme. Meinasin pyytää Raisalta uusintaa, mutta alitajuntani huomautti sen olevan jo lähinnä toisen hyppyyttämistä.

Imuroinnin aikana olin saanut nautittua aamiaisen loppuun, joten nousin ylös pöydästä ja ilmoitin meneväni suihkuun aivan yksin. Minun ja Puhin herkkää hetkeä ei tarvinnut tulla muiden pilaamaan. Suihku meni kuten ennenkin, sähköyhtiön poikien räimettä kuunnellen volumet kaakossa. Olin kuin uudesti syntynyt, kuin astuin ulos vessasta puhtain pallein ja varpaanvälein. Menin suoraan makuuhuoneen kaapille puhtaita vaatteita katselemaan. Tytöt istuivat sängynreunalla toisten karvoituksia tai niiden puutumista vertaillen. Ilona suositteli Raisalla ylimääräisistä kiharoista luopumista, sillä silloin olisi seksympi olo myös itsellä.

- Suihku on vapaa, saa mennä yksin tai kaksin, kerroin Nalle Puh -aiheisin boksereita jalkaan kiskoessani.
- Ookkei, mennäänkö me tytöt yhdessä? Ilona pomppasi pystyyn.
- Mennään vaan, Raisa sanoi ja lähti Ilonan perässä vessaa kohti.

Tarkastin heidän lähtönsä jälkeen sängyn erittäin tarkkaan. Tutkin jopa tyynyjen alukset ja kurkkasin itse sängyn alle. Ravistelin peiton ja päiväpeitteen lattialle ja tutkin lattian todella tarkkaan.

- Hyvä, ei murun murua, riemuitsin pitkällisten tutkimusten jälkeen.

Tuosta pitää muistaa joskus kiittää Lissua, sillä hän oli tehnyt eilen imuroidessaan todella huolellista työtä. Harmi vaan, että tämä viikonloppu oli niin kiireinen kihlajaisten takia, etten kerkeä Lissua nyt kiittämään. Lupasin itselleni kiittää häntä myöhemmin jollain molempia miellyttävällä tavalla. Petasin lopuksi sängyn huolellisesti ja vasta sen jälkeen lampsin olohuoneeseen etsimään loppuja vaatteitani. Likaiset sukat ja kalsarit kävin heittämässä vessan oven eteen.

- Ring ring, alkoi ovikello soittaa jotenkin ihmeellisen musikaalisesti.

Kävelin eteiseen ja jäin oikein kuuntelemaan ovikellon soittoa, joka jatkui taukoamatta. Noin puolen minuutin analysoinnin jälkeen olin varma, että ellei oven takana ole Marlosen Pekka, niin siellä on joko Elvis tai itse Bob Marley. Nyt kyllä pitää myöntää, että vähän jännitti avata ovi.

- Reggee, okkei, Marlosen Pekka hymyili rapussa sateenkaarenvärisessä rastaletissään.
- Voi helvetti, itse Pekka!
- Jep, sama jätkä ja ihan ite.
- Ellen arvaa väärin, niin Pontin Jaska on jossain lähettyvillä, kuikistelin rappuun.
- Joo, Jaska jäi miinoittamaan tuon kontin, ettei kukaan vaan saa päähänsä mennä tutkimaan sen salaisuuksia.
- Tuota noin, se kontti…teidänkö se olikin? raavin päätäni.
- Joo, pommin varma, veden pitävä, ääntä eristävä ja pitää sisällään täydellisen asunnon kaikkine mukavuuksine.
- Ette sitten tulleet meille yöksi? kummastelin.
- Tiedäthän Jaskan. Se oli saanut jostain päähänsä, että vihollisagentit ovat aivopesseet sinut, koska Ilona soitti teidän menevän kihloihin. Jos ne pesi, niin missä lämpötilassa?

Sain selittää Pekalle pitkän kaavan kautta, ennen kuin hän uskoi, ettei minua tai päätäni ole pesty kenenkään toisen toimesta. Tuo oli minulle tuttua, sillä Pekka eli omaansa muusikon elämää ja minä omaani. Eihän sitä kukaan voi tietää tarkasti toisten elämästä ellei kysy. Pyysin häntä sisälle, sillä meillä olisi paljon juteltavaa sitten viime näkemästä. Päästyämme sisälle asuntoon, avautui vessan ovi ja alaston Raisa vilahti makuuhuoneeseen.

- Is this love, is this love, is this love? Pekka lurautti pätkän Raisan perään kuolaten.
- Tules nyt, ja anna Raisan pukea päälleen jotain, kiskoin Pekkaa perässäni kohti olohuonetta.

Vasta olohuoneessa totesin Pekan olevan puettu kuin Jamaikan lomamatkalla. Hänellä oli päällään repaleinen kukkapaita, jalassaan farkut, joiden lahkeet olivat revitty poikki eri korkeudelta ja jalassaan sandaalit. Oikeastaan ihailin hänen omistautuneisuuttaan tuota eteläisen pallonpuoliskon pukeutumista kohtaan. Vain olemalla kyllin erilainen, voi sanoa olevansa erilainen.