www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

12.11.2006

125. Pornoharakat

Mätönen ja Liisa astuivat sisälle asuntooni. Saatuaan kengät ja takit pois, he jatkoivat pyynnöstäni matkaa kohti olohuonetta. Heillä ei vaikuttanut olevan mitään mukana, mutta enpä minä ollut heiltä mitään vaillakaan. Katselin heidän menoaan ja totesin Liisan olevan hyvännäköinen myös takaapäin. Hän oli ilman kenkiäkin Mätöstä pitempi. Liisalla oli lyhyet ruskeat hiukset ja hän oli normaalivartaloinen. Ainoa mikä poikkesi normaalista, olivat hänen isot rinnat, joita hän esitteli suorastaan kutkuttavan hyvin avoimen kaula-aukkonsa avulla. Toivoin salaa niiden olevan silikonia, jotta Mätönen menettäisi henkensä kun ne joku kerta hänen puristellessaan räjähtävät. Olen aivan varma, että silikonit räjähtävät jossain vaiheessa – ihan sata varma. En kerinnyt itse edes eteisestä pois, kun ovikello soi jälleen.

- Moi, tulitteko yhdessä? kysyin rapussa seisovalta Jaskalta ja Lissulta.
- Satuimme vain samaan aikaan rappuun, Jaska virnisti ja ojensi minulle mäyräkoiran olutta.
- Minullakin on jotain, Lissu kujersi ja livautti käteeni kortsun.
- Astukaa sisään ja olkaa kuin meillä, toivottelin vieraille.

Olin melkein livauttamaisillani ilmoille, että olkaa kuin kotonanne, mutta onneksi salamannopea reaktiokykyni pelasti minut jälleen kerran. Meillä kun kukaan ei ole kuin kotonaan, se on varma. Tiedä miten ihmiset riekkuvat ja sikailevat omissa asunnoissaan ollessaan siellä omikseen. En voinut sietää omassa asunnossani mitään sellaista riekkumista. Ellei Ernestin tavat ja komento miellytä, niin sitten voi minun puolesta hypätä vaikka parvekkeelta. Oikeastaan se onkin suositeltavaa, ettei huonotapainen vieras kuluta enää lähtiessään oveni saranoita. Parvekkeen ovea käytetään harvemmin, joten sen saranoiden kuluttamisen siedin vähän paremmin.

- Onko täällä paljon porukkaa? Jaska uteli.
- Njaa, muutamia. Mikäli sinusta tuntuu, että on liikaa, niin heitetään joku pihalle.
- Ehei nyt sentään mitään sellaista tarvitse tehdä. Voin viedä ne oluet keittiöön.

Ojensin mäyräkoiran takaisin ja hän lähti kohti keittiötä, Lissun jäädessä nojailemaan eteisen seinään. Siinä se oli kanssa yksi rietas seksipommi, vaaleat hiukset, hieman rehevät muodot ja pukeutuminen sillä tavalla, ettei mitään jäänyt epäselväksi. Hänellä oli yllään todella kireät housut, jotka nuolivat etupuoleltakin muotoja niin tiukasti, että hänen tavaransa oli suoraan tyrkyllä. Päällään hänellä oli farkkupaita, joka oli napitettu aika huolimattomasti, eikä alla ollut rintsikoita ollenkaan.

- No Ernesti, mitä äijällä mielessä? Lissu hymyili.
- Tuota joo, nuuhkaisin hänen antamaa kortsua.
- Niin?
- O-onkohan tämä varmaan oikeata kokoa? änkytin katsellessani hänen jalkoväliään.
- Mehän testataan se, eikös juu, Lissu naurahti ja kouraisi minua munista.
- Lupaan omistaa tämän sinulle, vastasin ja puristin häntä vastavuoroisesti takapuolesta.

Komensin mokoman pornoilijan muiden joukkoon olohuoneeseen. Jäin itse paukuttamaan takaraivoani ovenkarmiin. Minua alkoi suorastaan ahdistaa nämä paikalla olevat riettaat naiset. Onko niillä taas joku perkeleen salaliitto? Ne ovat taatusti sopineet pornoilevansa minun edessä porukalla ja aikovat sekoittaa minun pääni, jotta joutuisin takaisin laitokseen ja pillerikuurille. Pitäisiköhän minun heittää kaikki pornoharakat ulos ja keskittyä viinan juotiin ihan miesten kesken – ne eivät ainakaan vonkaisisi seksiä. Mikäli vonkaisivat, niin henki lähtisi saman tien. Oikeastaan minua alkoi oikein pelottaa Ailan ja Pekan saapuminen. Entä jos Aila tuleekin alastomana? Päätin ottaa aikalisän ja tungin itseni istumaan naulakon alle kenkien päälle. Otin käteeni sattumanvaraisesti jonkun kengän ja purin sen pohjaa reunasta. Se helpotti vähän tätä tuskallista oloani. Myös matalasta talvikengästä nouseva hien haju selvitti päätäni. Vilkaisin kenkää tarkemmin ja totesin sen olevan Mätösen melkein rikki poljettu ronttonen. Etsin toisen ja menin niiden kanssa vessaan. Eihän se nyt sovi, että meille tullaan kylään näin hikisillä kengillä.

- Hähähää, hihihiii, naureskelin sirotellessani pesupulveria kenkiin.

Laitoin vielä varmuuden vuoksi vähän huuhteluainetta perään, jotta kengistä tulee jalkapohjille hellemmät. Avasin lavuaarin hanan ja laskin vettä hetken aikaa, jotta siitä tulisi mahdollisimman kuumaa. Kun vesi oikein höyrysi, laskin molemmat kengät puolilleen. Nostin ne sen jälkeen suihkun alle likoamaan. Katselin kenkiä tyytyväisenä Nalle Puh pyyhettä rutistaen. Halusin näyttää myös Puhille, että tässä talossa on siisteys kaiken a ja o.

- Ring, ring, ovikello rääkäisi niin kovaa, että pudotin Puhin lattialle.
- Per-keleen runkkaaja, karjaisin ja nostin rakkaan Puh-pyyhkeen takaisin naulaan.

Astelin eteiseen ja läväytin oven auki pikkaisen reippaammin. Kuten olin arvannut, oli kelloa soittamassa Korvetin Pekka. Voi vittu, että jätkä osaa olla aina viimeisen päälle hankala. Nytkin se oli pukeutunut muita hienommin, mustaan pukuun ja oikein kiiltonahkakenkiin.

- Ihan itsekö lankkasit? osoitin hänen kenkiään.
- Kyllä.
- Missä Aila?
- Tulee kohta, sillä piti puuteroida vielä nenä. Ei kait täällä ole ketään sinun laitoskavereita?
- Toitko tuliaisia? tiedustelin, koska hänen kädessään oli joku paperipussi.
- En mielelläni, mutta tuossa on jotain Ailan lähettämää, Pekka murahti.
- Se kirves on muuten nykyisin minun, huomautin yhtä kuivasti takaisin ottaessani pussukkaa vastaan.
- En sitten viivy pitkään.
- Ai etkö? no sepäs oli hyvä uutinen, irvistelin hänelle.

Päästin pukupellen kuitenkin sisälle, vaikka sisäinen Ernestini käski vetää oven kiinni ja jättää tuo vittumaisen vihreä ravatti oven väliin. Kuka muu kuin Korvetin Pekka voi laittaa mustan puvun kanssa vihreä krakan? Jätkähän on suoraan perseestä jo pukeutumisenkin suhteen. Pekka riisui onneksi kenkänsä ennen olohuoneeseen menoa. Minä puolestani jäin oven rakoon odottelemaan Ailaa, sillä tapasin hänen miljoona kertaa mieluimmin kuin miehensä. Parin minuutin päästä Korvettien ovi aukesi ja mustaan iltapukuun pukeutunut Aila ilmestyi rappuun.

- Vau, oletko menossa jonnekin pippaloihin? henkäisin.
- Teille vaan. Tiedäthän sinä Pekan. Hänen mukaan julkisivu pitää olla kunnossa.
- Jaa, no onko muutkin värkit kunnossa?
- Sinulle…aina, Aila huohotti, kun rutistin häntä.
- Joko katsoit mitä toimme?
- En kerinnyt.
- Avaa.

Avasin ruskean pussukan ja otin sieltä esille keittokirjan. Se oli sellainen minikokoinen keittokirja, kuin joillekin nukeille tehty. Katselin epäuskoisena moista opusta. Oliko tässä nyt kyseessä jotain piilovittuilua minua Ernestiä kohtaan? Olinko sittenkin antanut huonosti munaa tuolle nartulle, kun se alkoi vittuilla meikäläisen heikosta ruoanlaittotaidosta? Katsoin kirjaa, katsoin Ailaa ja katsoin taas kirjaa. Olin jo melkein paiskaamassa mokomaa nidettä rappuun, kun Aila painautui minua vasten ja kuiskasi korvaani.

- Siinä on kaikkea mitä voi laittaa helposti ja nopeasti omalle kullalle.
- Jaa, ilmankos tässä on sydän kannessa.
- Ajattelin, että jos nuoripari kokkailee toisilleen. Lisäksi siinä neuvotaan miten nautitaan ruokia toisen alastomalta vartalolta.
- Uuuh, minulta pääsi kun Aila kouraisi minua takapuolesta.
- Pitää mennä, Pekka on vähän mustis, Aila naurahti ja asteli sisälle asuntooni.

Musta iltapuku sopi hyvin hänelle, vaikka se ei millään tavalla tuonutkaan Ailan muotoja kovin tyrkylle. Veikkaisin sen olevan Pekan valitsema ja jopa ostamakin pahimmassa tapauksessa. Ihme, ettei puettanut vaimoaan johonkin säkkiin, etteivät vaan toiset miehet tiiraile hänen vaimonsa tissejä. Koska nyt oli koko konkkaronkka koolla, astuin sisälle asuntooni ja vedin oven kiinni perässäni. Meitä oli koolla jo aikamoinen porukka, mitä tapahtui aika harvoin minun asunnossani. Olin joutunut asumaa suljetulla niin monien kanssa samassa huoneessa, että minulla oli aikamoinen kynnys pyytää kerralla kovin monta vierasta asuntooni. Onneksi kaikki olivat tuttuja, niin ei tarvinnut pelätä jonkun alkavan yhtäkkiä alkavan jakaa pillereitä.

- Erkkuliinii, missä sinä luuraat? Ilona kailotti kun olin jämähtäneenä eteiseen.
- Täällä minä.
- Tule jo, meidän pitää tilata sitä ruokaa kun kaikki ovat paikalla.
- Joo.

Lähdin vähän vapisevin jaloin astelemaan kohti olohuonetta. Minua jännitti, että jokohan ne pornoharakat ovat kaikki ilman vaatteita? Entä jos ne ahdistelevat minua koko illan, enkä saa itse päättää ketä haluan panna? Pelkkä ajatuskin pakkoseksistä sai minut voimaan pahoin. Sellainenhan ei nyt käynyt päinsä ollenkaan. Minun oli pakko saada itse päättää kenen reikään meisselini survaisen. Menin loppumatkan käytävää seinästä kiinni pitäen, sillä pelkäsin tosissaan jalkojen menevän alta.

- Erkkuliini, voitko sinä pahoin? Ilona tuli eteeni.
- Een kovin paljon, ihan vain vähän.
- Mitä sinä haluat, jotain juotavaa kenties? minä olen tehnyt sellaista konjakin ja Mehukatin sekoitusta, missä on porkkanakuutioita ja tilliä.
- Hyi saatana, luuletko tosiaan minun olon paranevat sellaisella tökötillä?
- Luulen minä, Ilona kilkatti silmät loistaen.

Katselin seksikästä tyttöäni, kun hän ojensi minua kohti kirkasta lasia, jossa oli epämääräisen litkun seassa porkkanakuutioita ja silputtua tilliä. Sitten siirsin katseeni hänen rinnoilleen. Niiden katseleminen helpotti vähän, mutta ei kovin paljoa.

- Tiedätkö Erkku, mitä isoa on pienitissisillä naisilla? Ilona huomasi katseeni.
- Perse, vastasin sen enempiä miettimättä.
- Ehei, minullakin se on pieni. Arvaa vielä, jookosta?
- Nenä.
- Höspö, sehän on rintojen väli tietty.
- Totta, hihihii, aloin nauraa katsoessani tarkemmin Ilonan rintavarustusta. Hänen rintansa olivat sen verran etäällä toisistaan ja pienet, että väli oli todella iso verrattuna runsaammin varustettuihin kanssasisariin.