www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

5.11.2006

124. Bileet

Muuttomiesten poistuttua, minä astelin konjakkipullon kanssa keittiöön ja narautin sen korkin auki. Rymy Marttiini oli sen verran hyvää juomaa, ettei sitä parantunut seisottaa pullossa kovin pitkää aikaa. Myös Ilona tuli keittiöön perässäni ja vaati saada oman osuutensa pullosta. Kävin olohuoneen vitriinistä kaksi konjakkilasia ja kaadoin meille molemmille tuhdit paukut. Eihän tämä nyt talon ainoa konjakkipullo ollut. Minulla oli muistini mukaan puolenkymmentä pulloa konjakkia kaapissa, tosin eri merkkiä ja omalla rahalla, eikä vitulla, maksettua. Siemaillessamme tuota jaloa ranskalaista voimajuomaa minulla tuli nälkä.

- Ilona, minulla olisi nälkä, ilmoitin kotihengettärelleni.
- Laitanko jotain ruokaa? hän kääntyi puoleeni.
- Ei, ei ole kotiruokanälkä. Tilaisitko meille vaikka pizzaa, se sopii hyvin muuttopäivän ruoaksi?
- Voih, minä haluan sillipizzan, Ilona huokaisi.
- Häh?
- No kun se sillipizza haiskahtaa ihan pimpsalta, Ilona hihitteli.
- Njaa, tehdäänkö samalla jotain repäisevää? minulla välähti äkkiä.
- Mitä? haluatko että otan suihin siltä pizzamieheltä? Ilona kallisteli päätään ja nuoli huuliaan riettaasti.
- Ei kun kutsutaan Mätönen ja Liisa tänne pizzalle.
- Meillekö? Ilona katsoi minua kuin koira tyhjää ruokakuppia.
- Jep, vedetään perseet ja vittuillaan Mätöselle oikein kunnolla.
- Tuossa on muuten ideaa. Sitten me voidaan vietellä sen tyttöystävä, Ilona innostui.
- Häh? oli minun vuoro kummastella maailman menoa.
- No kun, minä, siis sillai tykkään nuolla toisten naisten pimperoita, Ilona kertoi alahuuli mutrussa.
- Ihanko totta? varmistelin.
- Joo-oh.
- No voi vittu, kyllähän se minulle sopii, innostuin valtavasti.

Omaan elämääni ei kuulunut millään tavalla seksuaalinen ahdistuneisuus, varsinkaan sen jälkeen kun olin jättänyt kaikki lääkkeet ottamatta. Minusta oli oikeastaan aivan sama, että kuka pani ja ketäkin, pääasia että porukka oli tyydyttyneitä. Suljetulla ollessa ja lääkehuuruissa eläessä olin jäänyt kaikesta paitsi. Nyt vapaalla ollessa olin tullut siihen tulokseen, että pano oli pano ja kestävät ihmissuhteet olivat kestäviä ihmissuhteita. Kestävä parisuhde ei kaatunut mihinkään kikkelin uittamiseen vieraassa pimpassa, vaan kestävä suhde antoi vapauden toteuttaa itseään myös oman kodin ulkopuolella. Minua oikein vituttu naapurin Pekan suhtautuminen vaimoonsa Ailaan. Ettei muka kukaan toinen saa nussia hänen vaimoaa, voi yhden kerran. Mihin se Ailan torttu siitä kuluu, jos minä käyn sitä vähän vinguttamassa? Aila on sitä paitsi niiden käyntien jälkeen omienkin puheiden mukaan paljon suopeampi omaa miestään kohtaan ja jopa antaa Pekalle herkemmin.

Minä en ollut mitenkään mustasukkainen Ilonan suhteen, sillä en edes tiennyt miten ollaan mustasukkainen toisen vitun päälle? Sen suhteen olin tiukka, ettei kukaan toinen äijä tullut syömään minun eväitäni. Se on kerrasta poikki ja pinoon, jos joku toinen karvaperse käy syömässä meetvurstit minun jääkaapista, siis ilman lupaani. Tosin en ollut niitä tyyppejä, jotka harrastavat kimppakivaa, en suinkaan. Jos puuhastelin jonkun naisen kanssa, sen piti olla sillä kertaa vain ja ainoastaan minua. Koska en jaa voileipiäni, niin en jaa autoni enkä naisiakaan toisten kanssa samalla kertaa. Auto oli oikeastaan eväiden lisäksi toinen sellainen juttu mitä kukaan toinen ei saanut käyttää ilman suunnatonsa rangaistusta. Koin autoni niin henkilökohtaiseksi asiaksi, ettei esimerkiksi Ilona saisi ajaa sillä koskaan, vaikka hän kävisi autokoulun. Hullulla oli kaksi pyhää asiaa elämässään, auto ja ruoka, ja siitä minä pidin kiinni kynsin hampain.

- E-etkö sinä suutu, vaikka minä pidän myös naisista? Ilona nikotteli naama punaisena.
- Mitä tuosta, sehän osoittaa vaan sinun olevan seksuaalisesti aktiivinen. Minä kun en todellakaan pidä mistään seksuaalisesti lahnoista.
- Siis kaloista vai?
- Sellaisista, jotka eivät ole mukana panohommissa satakymmenenprosenttisesti, selvensin tytölleni.
- Mi..nä en ole sellainen, Ilona kakisteli.
- Tiedän sen, rutistin häntä.
- Voih, määää oooon niin onnellinen, Ilona huokaili käsittelyssäni.
- Soitetaanko sillä Mätöselle?
- Soitetaan vaan.

Kaivoin puhelimen esille ja valitsin sieltä Mätösen numeron. Minulla oli kyseisen maanvaivan numero muistissa, sillä olin tilannut hänelle vaikka mitä palveluita vuosien mittaan. Jos suoraan sanotaan, niin minua kiinnosti huomattavasti enemmän Mätösen tyttöystävän pimppi, mitä se kaljamahainen äijä. Liisa oli ollut siellä kaupassa niin seksikäs, että kikkeliin oli jäänyt sen takia ylimääräinen kutina. Se kutina poistuisi vain Liisaa naimalla, ei mitenkään muuten.

- Määätöööneen, kuului luurista todella ärsyttävästi venyttäen.
- Et kait vaan runkkaa samalla, kun noin venytät? utelin häneltä.
- Kuka siellä, häh?
- Ernesti Kilari tästä naapuritalosta.
- Kato pilleristi. Onko lääkitys kohdallaan, hähähää?
- Hyvin on kohdallaan. Kuule, tulisitteko te Liisan kanssa meille pizzalle ja viettämään iltapäivää ja iltaa. Minulla on täällä konjakkia, vodkaa, kaljaa, siideriä, lonkeroa ja joitain liköörejä.
- Kräääh, kröööh, että kutsutko meitä sinne teille?
- Joo’ oh, kyllä minä teitä kutsun, vakuuttelin kieltäni purren.

Voi vittu, että oli vaikea myöntää Mätöselle, että minä todella kutsun sen mulkun tänne viettämään perjantaita. Jätkä oli todellinen ällötys, mutta sen tyttöystävän pimpan takia yritin kestää sitä kuin hullu joulupuuroa. Mitenkään selvin päin en halunnut Mätöstä tavata, joten kippasin puhelun aikana aika paljon konjakkia kurkusta alas. Onneksi se kaljamaha oli paksuudestaan huolimatta höyhensarjalainen minuun verrattuna, joten tuskin sen poistamiseen asunnosta tarvitaan edes kirvestä. Siinä samalla minulle tuli mieleen pitää bileet vähän isommalle porukalle. Voisin käydä perjantain kunniaksi kutsumassa mukaan muitakin naapureita. Tämähän olisi vain hyvää harjoitusta huomisia kihlajaisia varten. Kännään yleensä aika harvoin, joten nyt olisi oiva tilaisuus vetää kaksi päivää perseet olalla.

- Me tulemme, tuleeko muita? Mätönen uteli.
- Joitain muita, haittaako se?
- Ei haittaa. Laitan vaan rasvaa tukkaan, niin saavat toiset naaraat ihastella tosimiestä, Mätönen selitti.
- Runkkaa nyt kuitenkin siellä kotona, jos vaikka ei sattuisi flaxi käymään, hihittelin hänelle.
- Tosimies vetää naista perseeseen, eikä suinkaan runkkaa.
- Just, no sitten minä olen jossain tosimiehen ja runkkarin välissä, hihittelin hänelle.
- Kohta nähdään, joten otahan pari rauhoittavaa ja laita tarpeeksi juotavaa esille. Mätönen uhosi luuriin.
- Poistin juuri Jaffa-pulloista korkit, ettet vaan loukkaa niiden kanssa itseäsi, naurahdin mokomalle tosimiehelle.

Mätösen puhelun jälkeen valitsin puhelimesta Korvettien puhelinnumeron. Onneksi Aila vastasi puhelimeen. Kutsuin hänet ja muodon vuoksi myös Ailan miehen Pekan bileisiin. Kerroin juomaa olevan talon puolesta ja ruokana pizzapaikan ruokia. Soitin sen jälkeen vielä naapurin seksipommi Lissulle, poikamies Jaskalle sekä Jutta ja Daniel Naakalle ja Raisa Pykälälle. Kaikki lupasivat yllättäen tulla paikalle. Talossa asuvat eläkeläiset jätin rauhaan, sillä juhlien meno voisi olla heille liikaa. Ovikello soi ensimmäisen kerran vartti puheluiden jälkeen. Avasin oven varmana, että siellä on Mätönen.

- Raisa, ter-ve, kakistelin todettuani oven takana olevan seksikkään verovirkailijan.
- Hei Ernesti. Minä olen kuullut, että sinulla on tyttöystävä.
- O-on joo, mutta ei se haittaa ollenkaan minun seksielämääni.
- Tiedätkö…minulla ei ole ollenkaan pikkupöksyjä, Raisa kuiskasi korvaani ja nuolaisi korvanipukkaani heti sen perään.
- Uuuh, e-een minä mitään sellaista tiedä, yritin vakuutella kikkelin jäykistyessä housuissa.
- Tässä vähän tuliaisia, Raisa ojensi minulle pullon viiniä.
- Ki-kiitos, halasin Raisaa ja kourin samalla häntä takapuolesta vähän kovemmin.
- U-uuh, me varmaan tapaamme vielä, Raisa huokaisi.
- Niin, verot ovat välttämätön pahuus ja sitä kautta kait verovirkailijat, iskin hänelle silmää.

Minulla ei ollut mikään tarkoitus jättää tuota hyvää verovirkailijaa väliin vaikka menisin kihloihin. Raisa oli minun ikäluokkaa oleva hyväperseinen verovirkailija. Ilonaan verrattuna hänellä oli tosin levinnyt ahteri ja aikamoisen roikkuvat rinnat – suorastaan kärpäslätkät, mutta hänessä oli jotain sellaista eläimellistä vetovoimaa, jota ei voinut jättää väliin mistään hinnasta. Hyvä että sain oven kiinni Raisan jälkeen, kun ovikello soi uudelleen. Tällä kertaa oven takana oli alle kolmikymppinen pariskunta Jutta ja Daniel Naakka. Olin tavannut heitä aika harvoin, mutta Jutta oli niin hyvännäköinen, että päätin kutsua heidät sen takia. Daniel oli myös todella asiallinen, sen mitä olin kundia tavannut.

- Moikka, pääsitte tulemaan, huikkasin ovenraosta Jutan tissejä katsellen.
- Joo, ei ollut mitään muuta suunnitelmaa viikonlopun suhteen, Daniel vastasi.
- Juomaa ja ruokaa on talon puolesta, ilmoitin heille huomattuani Jutan kädessä olevan muovipussin.
- Tuotiin siideriä, kun ei ihan tyhjin käsin viitsitty tulla, hän vastasi.
- No, samapa tuo, käykää sisään ja nauttikaa olostanne.
- Kiitos, tuli oikein kuorossa.

Tällä kertaa en kerinnyt laittaa edes ovea kiinni, kun Mätönen ja Liisa ilmestyivät portaikosta näkösälle. He tulivat portaita pitkin, vaikka talossa olisi ollut hissi. Tässä kohtaa minulle tuli mieleen, että meinaakohan tuo pariskunta tosiaan kävellä koko ajan mitä he ovat meillä? Vittu, jos ne ovatkin kilahtaneita urheiluun todella kovasti ja harjoittelevat koko illan meillä kävelemistä. Saisivat mennä ennemmin kotiin ravaamaan. Minua ei kiinnostanut alkaa uusia olohuoneen lattiaa sen takia, että Mätönen ravaa siihen uran tuoreen tyttöystävänä kanssa.

- Tulitte sitten portaita pitkin, totesin pariskunnalle oviaukosta.
- Niin, kun hissi oli varattuna, Liisa puuskutti.
- Otitko sadetakit mukaan? utelin.
- Aina…täällä…käsilaukussa…, hän puuskutti.
- Sisään vaan vaikkei seisokaan, irvistin Mätöselle mahdollisimman rumasti.




© Rauno Vääräniemi