www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

30.7.2006

110. Saunareissu

Ruokailumme sujui nahkean alun jälkeen todella hyvin. Ilona oli laittanut näppäränä kotihengettärenä myös kanelileipiä juustolla ja sillillä kuorrutettuna. Jälkiruuaksi sain herkutella keitetyllä kanelivedellä, johon oli liotettu kuusitoista palaa pähkinäsuklaata. Tulipahan juotua ensimmäisen kerran kaakota, jossa oli kanelisen aromin lisäksi myös sattumia. En viitsinyt alkaa neuvoa häntä ruoanlaitossa, sillä omatkin kyvyt tuolla saralla olivat melkoisen olemattomat. Toisten tekemä ruoka oli ollut aikaisemmin Ernestin elämässä se kuuluisa punainen lanka, jota olin seurannut niin pizzojen kuin erilaisten ruokapaikkojenkin muodossa. Toki olin tehnyt monet kerrat ruokaa itse, mutta jollain tapaa innostus sellaista tekemistä kohtaa ei ollut noususuunnassa.

- Eiköhän mennä saunaan, ilmoitin ruokalevon jälkeen kelloa katsellen.
- Minä otan saunajuomat, ota sinä pyyhkeet ja pesuvälineet, Ilona huuteli keittiöstä.
- Minähän en sinun Alapalloon koske, ota itse mokomakin pokamies, murahdin inhoa tuntien.

En todellakaan halunnut koskea sen viulunvinguttajan kuvalla varustettuun pyyhkeeseen, vaikka se olisi ollut ainoa rätti maan päällä. Minulla oli mennyt viimeinenkin maku siitä tyypistä sen visailijan soittaessa minulle. Lisäksi pelkäsin aivan hysteerisesti tartuntaa. En voisi millään kohdata kavereitani, mikäli ne saisivat tietää minun diggaavan nahkahousuisesta Mikko Alapallo nimisestä viulistista, joka soitti kaiken lisäksi irstaassa kyykkyasennossa hervottoman isot pokat naamalla. Monissa autoissakin oli pienempi tuulilasi, mitä Alapallon pokissa linssit. Miten sellainen vanha äijä pystyikin olemaan vuodesta toiseen pinnalla viulunsa kanssa, vaikka maailmalla oli kauniita naisviulistejakin. Muistaakseni joku niistä naisistakin soitti kyykyssä, mutta se oli näemmä jäänyt unholaan, toisin kuin Alapallon kuvastus.

- Mennäänkö? Ilona uteli eteisessä täysin alastomana.
- Muuten hyvä, mutta joku voi liukastua jos menet tuolla tavalla ulos, tuijotin hänen tissejään.
- Pitäisi hiekoittaa enemmän.
- Ota se Alapallon pyyhe, en halua sitä Puhini kanssa samaan muovikassiin.
- Huokaus…on se Mikko vaan niin hyvä soittaja, Ilona huokaili sovitellessaan Alapallopyyhettä ympärilleen.
- Älä koske siihen! karjaisin samassa, kun saunaseuralaiseni oli tarttumassa vessassa olevaan palasaippuaan.
- Miksi?
- Se on pannassa. Me käytämme vain nestesaippuaa.
- Heitänkö sen pois?
- Et heitä, minä tarkkailen sitä.

Minulla oli ollut huonoja kokemuksia palasaippuoista koko pienen elämäni, mutta en voinut oikein elääkään ilman niitä. Kyllä jokaisessa taloudessa tuli yksi palasaippua olla, vaikkei sitä saisikaan käyttää, oli vahva mielipiteeni. Kerroin Ilonalle minulla olevan kaikki tarpeellinen mukana, siis itseäni varten. Hän saisi hankkia omat pesuvehkeet mistä ikinä tykkää. Ernestin sampoilla eivät muut lotraa, oli kyseessä sitten vaikka kuinka herkkuperseinen tytteli.

- Kait toit omat pesuaineet? heitin tiukan kysymyksen ilmoille.
- Joo, totta kait toin. Ne ovat jossain tuossa isossa laukussa.

Eipä minulla ollut mihinkään kiire, kun Ilona alkoi pylly kutsuvasti pystyssä tutkailla isoa laukkuaan. Hetken penkomisen jälkeen hänen kädessään oli Alapallon kuvalla varustettu toilettilaukku, joka kuulemma piti sisällään kaiken tarpeellisen.

- Onko siinä pallomahan viulukin? kummastelin toilettilaukun järjettömän isoa kokoa.
- Hullutko olet? Miten Mikko voisi soittaa konsertissa, jos sen viulu olisi minulla?
- No niin, menepäs nyt, läpsäisin Alapallofania pyyhkeen verhoamalle takapuolelle samalla, kun tyrkkäsin asuntoni oven auki.
- Onko sulla jäänyt koskaan pyyhe hissin oven väliin ja olet joutunut seisomaan hississä pimppa paljaana? Ilona tiedusteli minun painaessa alakerran nappia.
- Ei, minä käytän vain munia.
- Hitsi, minä ajelin kerran omalla hissillä monta kertaa edes takaisin, kun pyyhe jäi oven väliin ja sit se vaan katos yllättäen. En löytänyt koko pyyhettä enää, vaan jouduin käymään saunassa ilman kuivaamista. Oli kiva juosta tuosta pihan yli tähän taloon saunaan.

En saanut juurikaan suunvuoroa, sillä Ilona kälätti aivan taukoamatta. Hän kertoi pyyhejutun varmuuden vuoksi kahteen kertaan, sillä olin ollut kuulemma ensimmäisellä kuuntelukerralla jollain tapaa poissaolevan näköinen. Enhän minä millään tapaa poissaoleva ollut, yritin vain kuvitella miltä hän näytti silloin ilman pyyhettä ja alastomana.

- Erkku herää! kuului äkkiä karjaisu korvani juuressa.
- Häh, joko syödään äiti?
- Minä tässä, huhuu Ilona huuteli hissin oven välissä.
- Ai jaa, no kiva, mumisin kokoillessani ajatuksia.

Taas tuli tuollainen outo musta-aukko ajatuksissa. Olivatkohan aikoinaan syömäni lääkkeet alkaneet antamaan jotain takaumia, kun välillä elämästäni katoaa sekunti tai jopa pitempi aika. Huh, onneksi äsken ostamani auto on automaatti. Olisi aika paha rasti saada tuollainen musta-aukko juuri valoista lähtiessä, kun pitäisi tempaista keppi ykköseltä kakkoselle. Siinä voisi joku persaukinen Lada-kuski saada orkut, kun ässäläinen jäisi kuin hoitaja hullun kaappaamasta autosta.

- Kato, merkkasin meille lisää sauna-aikaa, Ilona esitteli saunan ovessa olevaa vuorolistaa.
- Toivottavasti Mätösen asunnon suihku toimii, hihittelin.

Astuimme sisälle pukuhuoneeseen, jossa Ilona pudotti pyyhkeensä lattialle ja katosi saman tien toilettilaukkunsa kanssa pesuhuoneen puolelle. Oven kolahdettua kiinni, minä pyyhin pokkana kenkäni Alapallon lärviin, sillä hulluillehan ei soitella, ei edes isopokaiset viulistit. Käänsin tosin sen jälkeen pyyhkeen toisin päin, sillä jostain kumman syystä sen molemmilla puolin oli samanlainen kuva. Riipaisin vaatteeni pois ja laskostin ne toiselle pukuhuoneen penkeistä. Saunajuomat Ilona oli jättänyt lattialle muovikassiin, joten avasin sen ja tarkastin mitä tänään juodaan? Siellä oli kolme kaljaa ja pullo kosanderia. Nostin kossun ja yhden oluen pois kassista, sekä avasin sen olutpullon. Vilkaisin vielä itseäni peilistä, ennen kuin poistuin juomien kanssa pesuhuoneeseen.

- Otatko kylmän vai kuuman saunan? Ilona uteli vesiletku kädessään.
- Mielellään kuuman.
- Lasken sit kuumaa vettä.
- Toin sinun kossun.
- Kiitos Ernesti, hän sanoi ja tuli aivan kiinni minuun.
- Tota, vasta saunan jälkeen, peräännyin hieman, sillä Ilonan käsi oli jo kasseillani.
- Niin, saunan jälkeen kännissä on paljon kivempaa, hän huokaili silmät loistaen.

Minun mennessä suihkuun, saunaseuralaiseni katosi löylyhuoneen puolelle vesiastiaan upotetun kosanderiputelin kanssa. Sain kuulla saunan oven läpi, että kirkkaat juomat täytyy pitää lauteilla vesihauteessa, sillä muuten niistä haihtuu se päähän menevä osa harakoille ilmanvaihtohormin kautta.

- Saatanan sampoot, voi helvetti! Kirota päräytin, huomattuani pesuaineiden jääneen pukuhuoneeseen.

Seisoin jo suihkun alla läpikotaisin märkänä. Että minua taas sieppasi oikein kunnolla. Oli aivan pakko pamauttaa otsalla pari kertaa kaakeleita, ennen kuin sain koottua itseni niin paljon, että astuin pois virtaavan veden alta. Ravistelin hiuksiani ja heiluttelin letkeätä letkuani, jotta enimmät vedet jäisivät pesuhuoneen puolelle. Samassa luonto alkoi kutsua vessan puolelle.

- Käyn heittämässä kepillisen, huusin saunanoven läpi.
- Hyvä Ernesti, pissaaminen kannattaa aina, kuului vaimea vastaus.
- Joo, heitin takaisin, vaikka en ihan ymmärtänyt tuota vastausta.

Ravistelin vielä hetken itseäni, ennen kuin astuin pukuhuoneeseen. Kaivoin siellä pesuaineet pois muovikassista ja laitoin Puhin valmiiksi penkille. En halunnut kääriytyä siihen, sillä jos kastelen sen nyt, joudun saunan jälkeen hieromaan itseäni märällä pyyhkeellä. Se oli jotain niin inhottavaa, että menin mieluimmin munasillani kahden erillisen pukuhuoneen yhteiseen vessaan, joka oli saunan eteisessä. Avasin pukuhuoneen oven lukituksen ja astuin eteiseen. Kurkkasin ikkunasta pihalle, mutta eipä siellä ketään näkynyt. Ainoa mikä hieman häiritsi, oli vaimea lorinan ääni. Kusikohan Ilona kiukaalle? Ehkä ei sittenkään, sillä lorinaa ei seurannut sihinä. Lorina loppui ja minä saatoin huokaista helpotuksesta. Astuin askeleen verran ja tempaisin vessan oven auki.

- Ernesti! Korvetin Aila parahti.
- Voi tissi! sössötin takaisin huomattuani naapurin riettaan rouvan alastomana pöntöllä. – Paskallako olet?
- Pissillä, Aila naurahti ja alkoi kuivata paikkoja paperilla.
- Minäkin tuota, pissille, vastasin samalla, kun parru alkoi kasvaa pituutta.
- Tänne ja heti, Aila sihahti ja vetäisi minut pieneen vessaan.

Samassa hänen kätönen oli raplannut vessan oven lukkoon ja tarttunut minua parrusta. No johan nyt myrkyn lykkäsi, mietiskelin Ailan alkaessa imuttaa kuin viimeistä kertaa. En voinut sille mitään, että se eilinen Korvettien asunnossa keskellä lattiaa epäjärjestystä luonut lipasto palasi mieleen varsin voimakkaana. Oikeastaan aloin vielä miettiä, että pitääköhän ne sen laatikossa sukkiaan? Ei kait niillä vaan ole likasukkia siellä. Toivottavasti ei, sillä sellaisessa kyläpaikassa oli inhottava vierailla.

- Ernesti, paina pohjaa myöten, nopeasti kulta nopeasti, Aila huohotti kääntyessään peppu minuun päin tyrkylle.

Tuijotin hetken aikaa Ailan pyöreää persettä ja sovitin sen jälkeen jäykän kankeni huulille ja runttasin menemään oikein hullun innolla. Kaitpa se oli tämäkin tehtävä, että pääsen kuselle, mietiskelin juntatessani menemään. Ei kait tuollaisesta lepakosta muuten pääse eroon.

- Kiitos Ernesti, minä tarvitsin juuri tätä, Aila kiitteli ja nuolaisi vielä vehjettäni.
- Voisitko siirtyä? minä jään odottamaan kusen tulemista.
- Voihan minä, kiitos, hän hymyili ja tuikkasi pusun huulilleni ennen vessasta poistumista.

Jäin hetkeksi istumaan vessanpytylle, sillä äskeinen seisomatyö kävi aivan työstä. Ajatukseni palailivat vielä hetkeksi siihen lipastoon ja sukkiin. Siinä vaiheessa kun hienhaju alkoi tunkeutua nenääni, tajusin istuvani vielä pytyllä. Nostin kannen ja heitin nopsaan kepillisen. Vessasta poistumisen jälkeen kurkkasin toisen pukuhuoneen oven varauslistasta nimet. Jep, Korvetithan ne olivat varanneet siihen saunavuoron. Ennen tuo vuoro oli ollut vapaa, ties kuinka pitkän aikaa. Nappasin pesuhuoneen penkiltä sinne jättämäni olutpullon ja astuin löylyhuoneeseen.

- Oliko hyvä pano? Ilona huokaili sormet pimpissä.
- On niitä parempiakin ollut, esimerkiksi sinun kanssa, kerroin mielipiteeni ja istuin hänen viereensä.
- Etkö ihmettele mistä tiedän?
- En.
- Mikset?
- Koska hullut paljon panee ja viisaat jää yleensä ilman, totesin hörpättyäni ensimmäisen huikan olutta.
- Voi Ernesti, sinä se osaat olla aina niin runollinen.
- Olen paras.

Ilona oli kitannut jo kossua jonkin verran ja vaikutti humaltuneelta. Vilkuilin huolestuneen vehkeitäni, että kestävätköhän ne tuon naaraan käsittelyä. Tuo mustahiuksinen nainen kun oli aika kova kone jopa meikäläiselle. Nuorilla kun oli intoa touhuta vaikka kuinka. Onneksi omakaan into ei osoittanut laantumisen merkkejä, vaan alastoman Ilonan näkeminen sai kohta vehkeeseen eloa.

- Saunapano, saunapano, saunapano, hän alkoi kärttää huomattuaan kovettumista.
- Anna palaa baby, sanoin ja laskeuduin makaamaan leveälle ylälauteelle.
- Ihanaa, saan ratsastaa saunassa.
- Kunhan et hirnu, en oikein pidä hevosista.

Ei Ilona hirnunut, muuten vain piti sen sortin kiljumisen ja huohotuksen, että oikein sääliksi kävi talon muita asukkaita. Jos vaikka Mätönen sattuu olemaan oven takana, niin sehän laukeaa siihen paikkaan. Saunapano oli onneksi aika nopsaan ohi ja pääsimme jäähylle pesuhuoneeseen.

- Mistähän se tuo hiki osaa tulla aina saunaan? Ilona mietti suihkun alla.
- Niin, olisikohan sillä jotain mielipaikkoja joissa se tykkää oleilla? jäin mietiskelemään samaa asiaa.
- Pääseeköhän se hiki tänne suihkuun tuolta saunanoven alta?
- Käännytään selin, jos se vaikka ei huomaa meitä, neuvoin häntä.

Saunan oven alta mahtuisi tulemaan vaikka mitä, sillä niin iso rako siellä oli. En ollut aikaisemmin tuota hikiasiaa edes miettinyt. Olisikohan se mahdollista saada ikuiseksi riesaksi jollain saunareissulla, kuten jotkut saavat sukupuolitaudin? Antaakohan mikään lääkäriasema rokotuta saunahikeä vastaan? Ilonan tehdessä suihkussa tilaa minulle, päätin taistella hikeä vastaan järein asein, ottamalla jääkylmän suihkun.

- Auuuuuooooooiiiiii! karjuin täyttä jääpalasten ropistessa niskaani.
- Ernesti, sinussa on munaa, kuului ihasteleva kommentti pukuhuoneesta.
- Ne ovat siniset, hytisin takaisin.
- Kyllä ne toimii kylmässäkin, lisääntyväthän jääkarhutkin, hän vastasi.

Tuo oli totta, mietin astuessani pois suihkun alta. Oma saunasessio jäi tällä kertaa normaalia lyhyemmäksi, mutta hien pelossa en halunnut enää palata lauteille. Sen verran minun oli pakko käydä siellä, että sain molempien juomat pois lauteilta. Lauteet olivat yhdestä kohtaa ikävän tahmeat, mutta seuraava vuoro oli Mätösellä, joten mitäs pienistä. Keräsin myös pesuaineet ja lampsin pukuhuoneeseen, jossa Ilona jo kuivaili itseään Alapalloon.

- Hihihii, minä alan olla huppelissa, hän ilmoitti ja tempaisi kädestäni kossuputelin.
- Kovempi känni, tiukemmat unet, hymähdin neidille.
- Ja aamulla kunnon krapulapanot, hän huokaisi ja hyppäsi kaulaani.

Nostin Ilonaa kaksin käsin pepusta ja painoin kunnolla itseäni vasten. Miten kätevää seurustella näin hoikan ja köykäisen muijan kanssa, sitä jaksoi pidellä paljon paremmin, kuin jotain ryhävalasta. Laskin hänen hetken imuttelun jälkeen takaisin lattialle ja otin Puhin käteeni. Aloin kuivata itseäni tarkasti joka paikasta. En voinut sietää sitä, että esimerkiksi märkä perseeni liimautuu puhtaisiin kalsareihin. Ilona taikoi jostain seksikkäät stringit ja puki ne jalkaansa. Päälle hän kietaisi Alapallopyyhkeensä, kuten tänne tullessakin.

- Heippa sauna, oli kiva tavata, hän huiskutti avatessaan pukuhuoneen ovea.
- Kuka on viivannut yli minun nimeni? Mätönen seisoi oven takana hurjistunut ilme naamallaan.

Tuijotimme hetken aikaa toisiamme, kuin miettien miten tapamme vastapuolen. Harkitsin jo suoraa lähestymistä, nimittäin oikeaa suoraa, kun Ilona ratkaisi tilanteen naisellisella nerokkuudellaan.

- Oletko nähnyt aikaisemmin tällaisia? hän sanoi ja riipaisi pyyhkeen ympäriltään.
- Eeeee, ööööö, uuuuuu, määä, eeeen, tiedä, Mätönen mölisi silmien levitessä ruokalautasten kokoisiksi.
- Jos kynnyksen ylittäminen sattuu leukaan, niin nosta sitä ylemmäksi, opastin häntä livahtaessani ohitse.
- Heippa Mätönen, Ilona huuteli ovelle jämähtäneelle miehelle.

Astuimme ulos saunaosastolta ja kiersimme talon ulko-ovelle. Menimme hissiin ja ajoimme takaisin asunnolle. Minun oli aivan pakko mennä kotona vielä pikaiseen suihkuun sähköyhtiön helistellessä helvetin kelloja. Tämä sen takia, koska nenäni kertoi Mätösen hien liimautuneen minuun häntä sivuuttaessani. En halunnut nukkua kenenkään muun kuin originaalin Ernestin hien kanssa.

Suihkuttelun jälkeen olin niin poikki, että ilmoitin meneväni nukkumaan. Makuuhuoneessa tajusin, että olin ilmoittanut asiani tyhjille seinille, sillä Ilona kuorsasi jo sängyllä. Laitoin manaillen korvatulpat ja laskeuduin hänen viereensä. Jotta uni tulisi paremmin, laitoin toisen käteni hänen paljaalle tissille.




© Rauno Vääräniemi