www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
21.5.2006
Ilona ilmoitti lähtevän käymään kotona, lähinnä hakemassa jotain vaihtovaatteita ja hygieniatarvikkeita. Ihan hyvä, että lähti, ettei minun tarvitse jakaa omaa hammasharjaani hänen kanssaan. Jaettu ilo saattoi olla tilanteesta riippuen kaksinkertainen, mutta jaettu puhtaus oli vain puolikas, hyi yök! En millään haluaisi tästä lähtien pestä vain ylä- tai alahampaita tai vaihtoehtoisesti vain toisen kainalon. Sain kuulla myös muuttopäivän, joka oli sovittu jonkun muuttofirman kanssa perjantaiksi. Asia jäi vaivaamaan ja kävin katsomassa kalenterista asiaa. Perjantai oli loppiainen eli pyhä, joten muuttaminen sinä päivänä tuntui kummallisesta, vaikkakaan ei ahdistavalta ajatukselta. Minä puolestani jäin odottelemaan tulevaa kämppistäni sohvalle, jonka hellässä huomassa lueskelin Nakke Nakuttajaa.
- Hahahaha…häh? nauruni katkesi kuin hullun unet torvensoittoon.
- Pirrrr, pirrrr, syyllinen pirisi aivan käteni ulottuvilla.
Katsoin puhelinta, katsoin kelloa, katsoin puhelinta ja vielä kerran kelloa. Tämä ei voinut pitää paikkaansa, että minun puhelin soi tähän aikaan. Jos minulle soitti joku muu kuin äiti, niin ne soittivat aina kännykkään. Tyhminkin ystävistäni tiesi, että oli sulaa hulluutta juoksuttaa syntymähullua lankapuhelimeen kun kännykät oli keksitty. Olihan tuo lankapuhelin minulla nykyisin langaton, mutta se ei kulkenut taskussa kuten kännykkä.
- Ha-haloo, itse piruko se siellä? utelin varovasti luuriin.
- Anteeksi?
- Sinäkö se siellä, piru meinaan?
- Hyvää päivää hyvä herra, teitä on nyt kohdannut elämänne tilaisuus voittaa jotain niin upeaa, mitä ette ole
tähänastisen elämänne aikana koskaan tulleet edes ajatelleeksi, alkoi miesääni mesota linjan
toisessa päässä.
Häh, mitähän minä en olisi tullut ajatelleeksi? Olikohan sillä tarjota mahdollisuus voittaa grönlantilainen toteemipaalu? Sellaista minä en ole koskaan aikaisemmin edes ajatellut.
- Mistä muuten tiedät minun olevan herra? Entä jos olenkin sellainen munaton vätys?
- Herralla on huumoria, sitä pitää ollakin, mikäli meinaatte voittaa unelmienne palkinnon tässä suorassa
puhelintietovisassa. Tämä mahdollisuus on vain teille ja vain tänään, huomenna on totaalisen myöhäistä päästä
unelmien pariin meidän kilpailussamme.
- Vittu, kuulostat ihan homolta, karjaisin väliin.
- Aika fantsu jutska, että ajattelette asioista noin vapaamielisesti. Voi kuinka kaikki asiakkaat olisivatkin noin
rempseitä kielenkäytön suhteen, eivätkä löisi aina luuria korvaan. Mutta nyt, tässä teille tilaisuus, jonka panoksia
minä päätin nostaa heti kerralla kaksi pykälää ylöspäin, ettei meillä tarvitse nysvätä minkään pikkupalkintojen
parissa, moottoriturpa jatkoi höpöttämistään.
Hohhoijaa, mitähän tästäkin seurasi, ajattelin tyypin vetäessä henkeä. Tarkempi kuuntelu osoitti kaverilla olevan kovia hengitysvaikeuksia, sillä hengitys rapisi samalla tavalla kuin kopiopaperit.
- Oletteko valmiita tähän elämänne suurimpaan ja kenties myös tärkeimpään koitokseen? Oletteko ottaneet kunnon
asennon, jotta ette tipahda mahdollisen tai sanotaanko varman voittonne kohdatessa teidät?
- Pitäisikö minun mennä vessaan ja survoa perseeni vessanpytyn reikään, vaan onko minulla mahdollisuutta selvitä
hengissä tässä sohvalla? heitin vastakysymyksen.
- Hieno sana tuo reikä, oletteko koskaan pohtinut miten se voisi muuttaa teidän elämäänne? Tai antaa olla, sillä
kohta olette täysillä mukana meidän puhelintietovisassa, josta heikkolahjaisimmat ovat jo pudonneet pois meidän
vaativan alkukarsinnan ansiosta. Nyt mukana olette te ja vai te, sillä vain yksi miljoonasta pääsee mukaan tähän
ainutlaatuiseen kilpailuun. Koko Suomesta tässä kisassa on mukana vain yksi miljoonasta, joten teillä on suuret
mahdollisuudet voittaa pääpalkinto, sillä kilpailijoita on mukana vain tuhatkaksisataakolmekymmentä. Kuulitteko,
vain reilut tuhat kilpailijaa, joista osa on tällä hetkellä pudonnut jo kilpailusta kuin kynnettömät oravat puusta.
Oletteko valmiina?
- Anteeksi, kävin juuri paskalla, mistä oikein oli kyse?
- Tässä tulee teille ensimmäinen väittämä: kuka oli Einstein? A. Ruubert, B. Gilmore C. ei kumpikaan noista.
Kirjoittakaa vastauksenne ylös ja kertokaa rivinne viimeisen kysymyksen jälkeen. Onko kysyttävää ennen toista
kysymystä?
- Pitkäänkö tätä paskaa pitää kuunnella? sivalsin kysymyksen ruoskalla mokomaakin visapelleä.
- Viisi, vain viisi vaivaista kysymystä. Ettei aika menisi turhan läpättämiseen, heitä tässä teille toisen
pähkinän tallattavaksi. Montako korillista kaljaa mahtuu mäyräkoiraan? A. kolmetoista, B. tusinan verran, C. jotain
aivan muuta.
Voi vittu, nyt jäi hyvä Naket kesken, kun mokoma tietovisamies päätti riivata oikein kunnolla. Minulla oli vain yksi syy miksi jaksoin kuunnella häntä, nimittäin se, etten ollut koskaan voittanut mitään puhelintietovisoista. En ollut koskaan kylläkään tällaiseen osallistunut, joten ensimmäinen kerta tuli käyttää ahdistuksesta huolimatta huolellisesti hyväksi. Ristin käteni ja toivoin, että tuo visahörhö kysyisi jotain sohvalla olevasta Nakke-lehdestä, sillä silloin olisin hyvin vahvoilla muihin kilpailijoihin nähden. Pikkaisen minua kyllä ahdisti kilpailijoiden suuri määrä, jos kyseessä piti olla vain joka miljoonas suomalainen. Suomessa on näemmä aika paljon enemmän asukkaita nykyjään mitä minun ollessa peruskoulun ala-asteella. Jotkut olivat jo aloittaneet kanimaisen lisääntymisen, jota minä vasta suunnittelin Ilonan kanssa. Oikeastaan minä ajattelin vain ensin harjoitella sitä kanityyliä, katsotaan sitä lisääntymistä sitten joskus tai vielä myöhemmin tai mahdollisesti vielä senkin jälkeen.
- Ja näin he saapuvat porukalla kolmanteen kysymykseen. Katsomo hiljenee, kun kolmas kysymys paukahtaa luuriin.
Siis kysyn teiltä valittu, että minkä muotoinen on kuusitoista? A. se on pyöreä, B. terävä hatusta, mutta tylsä
pohjasta, C. seitsemän. Vieläkö olette mukana?
- Katkaisin kynäni, saanko mennä lainaamaan naapurista kirjoituskonetta? vedätin vähän visamiestä.
- Hieno juttu, että olette mukana, sillä tässä tulee neljäs ja toiseksi viimeinen kysymys. Hehkulampun tärkein
ominaisuus on: A. sen paino, B. kannan suhde halkaisijaan, C. kuinka monelta ihmiseltä sen vaihtaminen onnistuu.
Seuraava kysymys on viimeinen, jännittääkö teitä hyvä herra?
- Muistitko ottaa aamulla lääkkeesi? minulla olisi tuossa pari purkillista ihan hätävarana.
- Kiitos, kiitos, olen oikein otettu tarjouksestanne, mutta join lasin vettä tiskaamattomasta lasista. Tässä se
sitten tulee, eli viimeinen ja visaisin kysymys. Kenen lempiruokaa on puuro? A. Hullujen hanuristien,
B. kaljamahaisten rekkakuskien, C. sinisten pingviinien.
- Tässäkö se sitten oli? varmistin asian.
- Kyllä, nyt teillä on kolme sekuntia aikaa kertoa rivinne, aika alkaa nyt…
- C, C, C, C, C, latelin varmaan alle sekunnin.
- Anteeksi, minä…
- Vittu, älä rupea nikottelemaan vaan ala laskemaan niitä palkintoja kouraan ja tällä punaisella minuutilla, vaadin
tiukkana, sillä tiesin rivini olevan lyömätön.
Meikäläistä oli aivan turha alkaa vedättää missään tietokilpailuissa, sillä hullun tuurilla ratkaisin ne vaikka silmät kiinni. Jäin malttamattomana odottamaan, mitä hienoa olen voittanut.
- Ei tämä näin pitänyt mennä, ei, ei, ei, visakoivu alkoi nyyhkiä toisessa päässä.
- Paljonko minä voitin?
- Pääpalkinnon ja tämä oli vasta toinen puheluni teille valituille.
- Helppo nakki, nyt sinun ei tarvitse soittaa enää muille, vaan voit mennä himaan painamaan asuinkumppaniasi.
- Trattaraa, trattaraa, trattaraa, alkoi luurista kuulua vittumaisen kovaa torvisoittoa.
- Tunge hanuriisi se torvi! karjuin puhelimeen.
- Miten olette aikoneet käyttää tämän mahtavan päävoittonne? Oletteko kenties aikoneet matkustaa jonnekin kauas
tai tehdä keittiöremontin kotiinne vai kaipaako vanha kulahtanut Corollanne
päivitystä?
- En ole vielä miettinyt, mutta keksin sille varmaan jotain käyttöä, aloin jo innostua voitosta.
- Mahtavaa, mahtavaa, menette varmaa puolisonne kanssa nyt syömään kunnon ravintolaan ja juhlistatte siellä
voittoanne kalleimmilla annoksilla ja vuosikertakuohuviinillä.
- Perkele, mukaanko meinaat ängetä, kun noin tarkkoja suunnitelmia teet? aloin jo tympääntyä mokomaan
hehkuttajaan.
Tuollaiselle tyypille olisi Suomen talvessa paljon töitä dieselautojen hehkuttajana, niin lähtisivät nekin köyhän kansan ajokit paremmin käyntiin pakkasilla. Jätkässä ainakin tuntui riittävän virtaa vaikka koko Suomen diesel-autokannan hehkuttajaksi.
- Mikä se vitun palkinto on? pääsin viimein kysymään aika oleellista asiaa.
- Cd.
- Hetkinen, nyt meni ohi turhan nopeasti, voisitko toistaa?
- Cd.
- Kerro vain loppuun, noin lyhyestä vihjeestä ei saa oikein kiinni.
- Mikko Alapallon uusin cd, joka tuli myyntiin tänään. Siis ajatella, olette voittaneet aivan uuden ja ennen
julkaisemattoman Mikko Alapallon cd:n, hänen omakätisellä nimikirjoituksella. Aika fantsua,
eikö olekin?
- Ei saatana, mikä taho tämän vitun tietokilpailun pitikään?
- Alapallo FunClub. Käykää antamassa lahjoitus meidän nettisivuillamme alapallo piste hehe at alapallo piste net.
- Pitääkö se vielä noutaakin jostain?
- Ei suinkaan, vaan kaikki voitot ovat voittajille verovapaita ja ne toimitetaan postiennakolla lähimpään
postitoimistoon. Voitte lunastaa sen sieltä nimellistä korvausta vastaan.
- Vittu miten reilua, murahdin luuriin ja katkaisin puhelun.
- Kuka se oli? Ilona ilmestyi sohvan taakse.
- Eipä tuo tainnut tietää sitä itsekään, hörähdin, sillä minusta tuntui, että juttelin juuri aivan seinähullun
idiootin kanssa.
Voi, kylläpä se teki hyvää, kun pääsi välillä keskustelemaan vielä itseäänkin kahjomman kanssa. Tännehän ei tule mitään Alapallon cd:tä, homehtukoot postiin mokomakin plätty.
- Arvaa mitä Ernesti? tai hei, minä kerronkin sen heti. Minulle soitti vartti sitten yksi ihana mies ja voitin Mikko Alapallon uusimman cd:n.