www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

17.08.2003

3. Suihku

Koska tunsin itseni hieman likaiseksi, päätin mennä ottamaan suihkun. Nyt olin tosi katkera sille säätiedotuksen lukijalle, koska olin hänen takiaan joutunut laittamaan vaatteet päälleni. Hampaita kiristellen riisuuduin uudelleen munasilleni ja marssin sen jälkeen määrätietoisin askelin tuohon siisteyden pyhäkköön, eli suihkuun. Ennen suihkuun menemistä, kävin laittamassa pyykkikoneen päällä olevan raahattavan cd-soittimen päälle. Rakastan nimittäin laulaa suihkussa ollessani, mutta vähäisillä laulunlahjoillani se ei onnistu ilman reippaalla volyymilla olevaa taustamusaa. Ostin aikoinaan kaikista isoimman raahattavan cd-soittimen, mitä kaupasta sai. Pidän siitä, että toistossa on runsaasti bassoa. Laitetta myyvän kaverin ilme oli ollut aika mielenkiintoinen, kun kerroin sen tulevan minulle suihkuradioksi.

Naapurit alkoivat kerran valittaa hirveästä mökästä ja yksi tuli jopa minun ovelle asti siitä kiekumaan. Sanoin sille kiekujalle olleeni suihkussa mökän aikaan ja kysyin perään, että luuleeko hän minun pitävän siellä jotain diskoa. Ei luullut, joten emme keskustelleen asiasta sen enempää ja minun suihkussa laulamiset saattoivat jatkua ilman turhia kitisemisiä. Minua vituttavat naapurit, jotka ensin väen väkisin muuttavat samaan taloon ja alkavat muutaman päivän päästä valittaa kaikenlaisista jonninjoutavista asioita. Olin minä pienen myönnytyksen tässä suihkussa käymisessä tehnyt, en käy siellä enää puolenyön jälkeen. Pidin kyllä itse aamuöisistä suihkuista kaikista eniten, koska silloin oli talo hiljaisimmillaan ja saatoin näin ollen kuulla oman ääneni lähes virheettömästi, ilman mitään taustahäiriöitä.

Laitoin cd-soittimen päälle ja käänsin tuttuun tapaan voimakkuuden täysille. Mitä pirua sitä volyymeissa pihistelemään, kun laitteesta kerran lähtee tehoa ja paikallinen energiayhtiö syöttää sille niin paljon energiaa kun vaan ikinä tarvitsee. Musiikin pauhatessa täysille, menin minä tyytyväisenä ammeeseen ja käänsin veden valumaan. Kyllä oli hieno fiilis taas vetäistä pari tuttua biisin suosikkibändin kanssa ja pestä itsensä. Nytkin minulla oli niin hyvä fiilis, että suihkussa käyminen meinasi venähtää jälleen kerran koko cd-levyn mittaiseksi. Pestyäni itseni, tulin pois ammeesta ja kuivasin itseni huolellisesti pyyhkeeseen. Näillä suihkuissa käymisillä on melkein yhtä rauhoittava vaikutus, kuin rakkaan äitini puhelinsoitoilla. Itse asiassa äiti kyllä joskus jopa hermostuttaa minua kertomalla isän tekemisistä, mitä taas ei suihkussa tapahdu. Kallistun kuitenkin äidin soittojen puolelle, koska suihkun kanssa ei voi jutella ja cd:lläkin on aina vain ne kannessa mainitut biisit. Äiti sentään juttelee monesti eri asioista. Saatuani itseni kuivaksi, sammutin cd-soittimen ja menin makuuhuoneeseen pukeutumaan.

Mieleni teki käydä katsomassa olohuoneessa, että mitä piirretyille kuuluu, mutta en uskaltanut sinne munasillaan mennä. Jos vaikka televisio on minun suihkussa ollessani päättänyt vaihtaa kanavaa ja se sääpelle on taas tuijottamassa minua, kun ilmestyn nurkan takaa. En varmaan mene sille vehkeitäni esittelemään, tutkikoon omiaan, perkele. Äänestä päätellen siellä oli kyllä piirretyt menossa, mutta sehän saattaa olla vain sen sääpellen kiero juoni. En uskaltanut ottaa mitään riskiä, vaan laitoin kiltisti kaikki vaatteet jälleen päälleni. Sitä mukaa, kun iho kuivui, alkoi taas vitutus nostaa päätään, joten pukeuduin todella vauhdilla ja onnistuin pääsemään juuri ja juuri yhdestä vitutuksen aiheesta eroon. Vein lopuksi vielä pyyhkeen kuivumaan vessaan ja harjasin siellä hiukseni, jotta olisin mahdollisimman edustavan näköinen ulos lähtiessäni.

Hiuksia harjatessani minulle tuli sellainen tunne, että joku tuijottaa minua peilin läpi. Tyhjensin kiireesti peilin alaosassa olevan hyllyn tavaroista ja nostin koko peilin pois seinältä. Tutkin tämän jälkeen hyvin tarkasti sekä peilin takapuolen, että seinän peilin kohdalta, mutta en löytänyt minkäänlaista jälkeä vakoilusta. Jätin varmuuden vuoksi peilin vielä lattialle. Ajattelin tulla jossain vaiheessa täysin yllättäen vessaan ja yllättää sen mahdollisen tuijottajan ja vakoilijan, kyllä minä sen vielä kiinni saan. Tullessani pois vessasta, minulle tuli mieleen yksi kauhea asia. Jos siellä vessassa tosiaan on joku vakoilija, niin senhän on erittäin helppo livahtaa sieltä pois. Tajuttuani tämän pelottavan asian, jouduin kunnon paniikkiin. Koska olin syöttänyt kaikki lääkkeeni naapurin koiralle, oli ainoa vaihtoehto mennä jälleen makuuhuoneeseen ja turvautua seinähoitoon. Hakkasin päätä seinään noin viisitoista minuuttia, ennen kuin tunsin oloni hieman paremmaksi. Parantuneen oloni rohkaisemana menin olohuoneeseen ja raahasin sieltä toisen nojatuoleista vessanoven eteen esteeksi. Nyt voin olla rauhallisin mielin sen vakoilijan suhteen.




© Rauno Vääräniemi 2003